Lukijalta: Jatkuva kasvatuskin tarvitsee metsään aukkoja

Antti Hovi

Jari Laine (ESS 8.8.) ja Ari Helminen (ESS 1.8.) ovat esittäneet mielipiteitään metsien avohakkuista, puolesta ja vastaan. Molempien puheenvuoroissa on varteenotettavaa asiaa.

Olen muutaman vuosikymmenen puhunut jatkuvan kasvatuksen puolesta. Avohakkuiden välttäminen on suotavaa varsinkin kaupunkien metsissä ja toisaalta Metsähallituksen mailla, mihin tarkoitukseen laadittiin vetoomuskin.

Toisaalta on monia tilanteita, joissa päätehakkuu on ainut järkevä mahdollisuus, esimerkiksi kun juurikäävän saastuttama alue pitää uudistaa koivulle.

Luontokin uudistaa metsänsä avohakkuuta muistuttavin metsäpaloin, joita on ollut eri tutkimusten mukaan 100–300 vuoden välein, tai myrskyn aiheuttamien erikokoisten aukkojen avulla. Ilman pieniä valoaukkoja ei meillä synny koivun tai männyn taimia jatkuvassa kasvatuksessakaan.

Metsien avohakkuut aiheuttavat lajikatoa

Helmisen mainitsemat puuston korjuukonevauriot ovat myös ongelma, johon varmaankin kehitetään ratkaisuja jatkuvan kasvatuksen yleistyessä. Helmisen tekstissä oli metsistä faktaa, jota kertyy valtakunnan metsien inventoinneista (VMI).

Vuoden 1995 inventointityön kasvillisuustutkimukseen olin kutsuttuna, mutta valitsin samanaikaisen perinnebiotooppien inventointityön Päijät-Hämeessä.

On monia tilanteita, joissa päätehakkuu on ainut järkevä mahdollisuus.

Monimuotoisuus kuhisee aukolla

Laineen tekstistä moni taas voi samaistua siihen, että ei ole mukavaa katsella mökkinsä tai retkipolkunsa viereen tullutta avohakkuuta. Pieni aukko säilyttää paremmin monimuotoisuutta.

Avohakkuullakin kasvaa laskujeni mukaan noin 60 putkilokasvilajia, mm. uhanalaista huhtakurjenpolvea ja syötäviä vadelmia.

Kimalaisille avohakkuun raidat ovat tervetulleita. Ilman mätästystä maastossa olisi helpompi kävellä, jos metsä uudistettaisiin kylväen eikä istuttaen. Lahopuuta voidaan lisätä kaikissa metsissä niin, että esim. töyhtö- ja hömötiaiset saadaan palautettua.

Luonnonmukaisen metsänhoidon kehittäjä Erkki Kalela oli tutkinut jo 1940-luvulla, että aukkohakkuu tai toisaalta jatkuva kasvatus ei kovin hyvin sovi maamme oloihin.

Hän suositteli tilalle mm. siemenpuuhakkuuta männylle ja koivulle sekä suojuspuuhakkuuta kuuselle sekä tietynlaista keskitettyä harsintahakkuuta. Ehkä näistä olisi opiksi nykyäänkin?

Kirjoittaja on biologi

Metsänomistajia maalitetaan hakkuista

Kommentoi

Uutiskirje

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kahdesti päivässä arkisin ja kerran päivässä viikonloppuisin.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut