Villiyrttien keruusta on tullut valtavirtaa – ja se voi olla hyväksi myös koko maailmalle

Asiantuntija Tiina Ikonen Marttaliitosta kertoo, että Marttojen neuvontakanavissa villiyrtit olivat keväällä toiseksi kysytyin aihe. Edelle menivät vain kasvomaskit. -KOIVISTO ANTTI AIMO-KOIVISTO / LEHTIKUVA

Anne Salomäki / STT

Koronaviruspandemia sai ihmiset liikkeelle sinne, minne vielä oli turvallista mennä: luontoon. Villiyrtteihin kohdistuneen kiinnostuksen perusteella näyttää siltä, että samalla monet innostuivat pohtimaan, mitä luontoretkiltä voisi tuoda kotiin tullessaan.

Asiantuntija Tiina Ikonen Marttaliitosta kertoo, että Marttojen neuvontakanavissa villiyrtit olivat keväällä toiseksi kysytyin aihe. Edelle menivät vain kasvomaskit.

– Toki villiyrttien paras keräysaika on keväällä ja alkukesästä, eli sikäli ajoitus osui nappiin, Ikonen sanoo.

Syksylläkin tosin Marttojen alueelliset villiyrttikurssit ovat Ikosen mukaan olleet täysiä, kun pandemia perui kevään kurssit.

Myös hankevetäjä Anni Rintoo Keski-Suomen maa- ja kotitalousnaisista kertoo, että villiyrtti-innostus kasvoi selvästi koronaviruskevään aikana. Hän muun muassa järjestää villiyrttikoulutuksia ja infotilaisuuksia Luonnosta tuotteeksi -hankkeessa, joka pyrkii edistämään luonnontuotteiden käyttöä.

– Kiinnostukseen vaikutti varmasti se, että yrttien poimintaa pystyi keväällä turvallisesti tekemään koronasta huolimatta.

Sienten ja marjojen kaveriksi

Villiyrttejä työssään hyödyntävä kokki Kalle Tanner arvioi, että villiyrttien nousu on tapahtunut viiden viime vuoden aikana osin siksi, että ravintolat niin maailmalla kuin Suomessakin ovat ryhtyneet hyödyntämään villiyrttejä. Hänen mukaansa monet kotikeittiöiden raaka-ainetrendit saavat alkunsa juuri ravintoloista, joiden annoksissa raaka-aineet tulevat esille kuluttajallekin.

– Villiyrttejä ei tarvitse panna pelkästään koristeeksi, vaan niitä voi jatkojalostaa vaikkapa öljyiksi, pestoiksi, etikoiksi tai oikeastaan miksi vain.

Maa- ja kotitalousnaisten Rintoo uskoo, että innostuksessa on mukana ripaus uutuudenviehätystä.

– Sienet ja marjat ovat perinteisiä, ja niiden rinnalle halutaan jotain uutta. Sieni- ja marjakausi myös ajoittuu loppukesään ja syksyyn, kun taas yrttejä saa parhaiten keväällä, jolloin muita kerättäviä luonnontuotteita ei vielä juuri ole.

Rintoo huomauttaa, että toisin kuin sienissä ja marjoissa, villiyrteissä ei ole katovuosia: nokkonen ja voikukka puskevat pintaan vuodesta toiseen.

Myös Ikonen sanoo, että sienet ja marjat ja villiyrtit täydentävät toisiaan. Hän uskookin, että yleensä sienestämisestä ja marjastamisesta kiinnostunut kokeilee villiyrttienkin keräämistä ja päinvastoin.

Ketunleipä ei ole kaikille tuttu

Tanner uskoo villiyrttien tulleen lautasille jäädäkseen. Enää ei siis hänen mielestään voi puhua trendistä, vaan yrttejä noukitaan siinä missä sieniä ja marjojakin.

– On ollut kiva huomata, että yrtitkin ovat ikään kuin palanneet tietoisuuteen. Onhan niitä käytetty iät ja ajat, mutta ehkä välissä katosi arvostus ja tietämys, hän sanoo.

Ikosen mukaan esimerkiksi ketunleipä on monille maaseudulla kasvaneille tuttu suupala. Sen sijaan kaupunkiympäristöissä kasvaneille monet niin kutsutut perusyrtitkin saattavat yleisemmin olla vieraita.

– Vaikkapa maitohorsma voi olla vieras, ja jopa nokkosesta on kysytty, minkä näköinen se on, hän kertoo.

Rintoo pitää huolestuttavana esimerkiksi sosiaalisessa mediassa silloin tällöin vastaan tulevia päivityksiä, joissa kysellään eri kasvien syömäkelpoisuudesta. Rintoo ja Ikonen neuvovat aloittamaan helposti tunnistettavista kasveista, kuten nokkosesta ja voikukanlehdistä. Sitten tietämystä voi kartuttaa muutama kasvi kerrallaan ja poimia – ja varsinkin syödä – vain varmasti tunnistettuja kasveja.

Oppia yrteistä ja sopivista poimimispaikoista voi kerryttää esimerkiksi villiyrttikursseilta. Lisäksi sekä verkossa että painettuina kirjoina on saatavilla villiyrttioppaita.

Yksi puuha, monta hyötyä

Villiyrttiharrastuksessa yhdistyy monenlaisia hyötyjä. Rintoo ja Ikonen muistuttavat, että villiyrtit ovat ilmastoystävällistä, ekologista ja ilmaista lähiruokaa, jota voi parhaassa tapauksessa saada omalta takapihalta. Lisäksi harrastus lisää luonnontuntemusta ja on näppärä keino tuoda vitamiineja ruokavalioon.

Listalla ovat myös luonnossa liikkumisen hyödyt. Kaupungissa asuvalle esimerkiksi marja- ja sienimetsät voivat olla pitkän matkan päässä, mutta villiyrttien perässä ulkoilu onnistuu kaupunkilaiseltakin.

– Lyhytkin oleilu luonnossa laskee verenpainetta ja lievittää stressiä, ja villiyrttejä etsiessä saa liikuntaa lähes huomaamattaan, Rintoo sanoo.

Tanner sanoo yrttien, sienten ja marjojen keräämisen olevan monille myös rentoutumisen muoto. Hän kertoo, että jotkut myyvät keräämänsä sienet ravintoloille siksi, että nauttivat keräämisestä mutta eivät oikeastaan edes pidä sienistä.

"Eivät ne siihen koppaan jää"

Jos villiyrtteilystä on iloa ja hyötyä kerääjälle ja syöjälle, todennäköisesti hyötyjä saa myös koko maailma. Tanner uskoo, että kun ruoan eteen näkee vaivaa, saalis hyödynnetään kokonaan, mikä tarkoittaa vähemmän ruokahävikkiä.

– Jos käy itse keräämässä litran kantarelleja ja osa meinaa jäädä käyttämättä, niille kyllä keksii jotakin. Jos taas ostaa sienet kaupasta, roskiin heittämisen kynnys on matalampi. Raaka-aineen arvostus siis nousee itse keräämällä.

Marttaliiton Ikonen on samaa mieltä.

– Kun kerää kopallisen yrttejä, eivät ne siihen koppaan jää. Kaikki tulee tehtyä ruoaksi tai vaikkapa pakastettua.

Ikonen sanoo, että luonnossa liikkuminen lisää luonnon tuntemusta ja arvostusta. Kun ympäristöön alkaa kiinnittää huomiota, samalla tulee havainneeksi luonnon monimuotoisuuden katoamisen.

– Siinä huomaa, kuinka lähellä monimuotoisuuden heikkeneminen on ja kuinka se koskettaa meitä kaikkia.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kerran päivässä.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.