Evankelis-luterilaisen kirkon päätös mahdollistaa kaste poikkeustapauksessa ilman kummia on tunnustus muuttuneesta todellisuudesta.
Käytännössä kyse ei ole kuitenkaan valtavasta muutoksesta, sillä jo nykyisin yksi kummi on voinut riittää kirkkoherran luvalla. Nyt tuoreen päätöksen taustalla on yksinkertainen syy. Kirkkoon kuuluvia kummeja on aiempaa vaikeampi löytää.
Ongelma on ollut näkyvillä jo ainakin kymmenen vuotta. Yhä useamman lapsen vanhemmat törmäävät samaan ongelmaan. Lähipiirissä olisi kyllä ihmisiä, joille kummius sopisi, mutta he eivät kuulu kirkkoon. Kun erityisesti nuoret aikuiset ovat eronneet kirkosta, myös virallisiksi kummeiksi kelpaavien määrä on vähentynyt.
Joissakin seurakunnissa kirkkoon kuulumatonkin on päässyt siunaamaan vauvan kummin asemassa, mutta kaikkialla näin ei ole. Ja toisinaan seurakunta on pystynyt tarjoamaan kummin kastettavalle vauvalle. Vanhemmille tuiki tuntematon seurakunnan vapaaehtoinen ei ole kuitenkaan sama asia kuin lähipiirissä oleva henkilö.
Virallisiksi kummeiksi kelpaavien määrä on vähentynyt.
Toisaalta myös kasteiden määrä on laskenut vastaavaa tahtia. Kirkkoon kuuluva vanhempi voi haluta jättää päätöksen kirkon jäsenyydestä lapselle itselleen tämän aikuistuttua.
Kasteen esteitä ei kannata kasvattaa aikana, jolloin sen suosio muutenkin laskee. Siksi nyt tehty päätös on looginen. Jos kummia ei löydy, vaihtoehdoksi ei pitäisi jäädä kasteesta luopuminen kokonaan. Ihmiset arvostavat yhä rituaaleja ja kirkollisia toimituksia.
Kirkko korostaa, ettei tarkoitus ole vähätellä kummien merkitystä. Ei tietenkään, mikäli sellainen löytyy. Kasteen merkitys ei perustu kummien määrään, eikä nyt hyväksytty muutos vähennä kummien arvoa. Jos vaihtoehtona on kaste ilman kummia tai kasteen jääminen kokonaan toimittamatta, kirkon on järkevää valita joustava käytäntö.
Päätös kertoo myös kirkon tavasta vastata jäsenmäärän laskuun. Vaihtoehtoja on käytännössä kaksi. Joko sääntöjä pidetään ennallaan, vaikka niiden noudattaminen vaikeutuu vuosi vuodelta, tai niitä mukautetaan muuttuneeseen tilanteeseen. Tässä tapauksessa kirkko valitsi jälkimmäisen tien.
Päätös on myös konkreettinen esimerkki siitä, miten nopeasti suomalaisten suhde kirkkoon on muuttunut.
Kirkon jäsenmäärän lasku näkyy yleensä tilastoissa. Nyt se näkyy myös perheiden elämässä entistä enemmän siinä, että monella vanhemmalla on vaikeuksia löytää lapselleen kirkkoon kuuluvaa kummia.