Elinkeinoministeri Mika Lintilä (kesk.) ei haluaisi katsoa energiapolitiikassa peruutuspeiliin (ESS 2.3.) Ymmärrän hyvin hänen mielipiteensä, koska keskusta oli hyvin näyttävässä roolissa, kun Suomen sähkömarkkinoita vapautettiin Esko Ahon (kesk.) hallituksen toimesta vuonna 1995.
Tuolloin Suomen sähkön hinta oli maailman edullisin Ruotsin ja Norjan rinnalla. Suomen vasemmisto ja ammattiyhdistysliike yhdessä vastustivat markkinoiden vapauttamista, kun taas keskustaa lähellä olevat suuret maakunnalliset sähköyhtiöt (Ryhmä-10) painostivat hallitusta ja saivat tahtonsa läpi.
Surkean sähkömarkkinalain vuoksi menetimme teollisuudelle tärkeän kilpailuedun, maailman halvimman sähkön. Sen myötä esimerkiksi meidän paperiteollisuutemme on siirtänyt tehtaitaan ulkomaille.
Sähkömarkkinalakiin jäi tai jätettiin tarkoituksellisesti porsaanreikiä, jonka vuoksi esimerkiksi Vattenfall ei maksanut markkaakaan ostaessaan täkäläisen Hämeen Sähkön. Sähköyhtiöillä oli myös mahdollisuus vuokrata oma sähköverkkonsa 100 % omistamalleen verkkoyhtiölleen ja näin niille annettiin siirtomaksukeinottelun mahdollisuus.
Surullisinta asiassa on, että vapautuneiden sähkömarkkinoiden myötä maaseudun asukkaat ovat joutuneet maksamaan siitä suurimman hinnan valtavien siirtohinnankorotusten ja pitkien sähkökatkojen vuoksi. Asiaa on jälkeenpäin yritetty korjata lainsäädännöllä kehnoin tuloksin.
Olen ministeri Lintilän kanssa eri mieltä.
Ainoastaan maanviljelijät ovat saaneet siitä todellista hyötyä, kun heidän sähköveronsa pudotettiin suurteollisuuden tasolle eli 0,07812 senttiin kilowattitunnilta, kun meillä muilla se on 2,79372 snt/kWh.
Surullista on myös, että täysin käyttökelpoista verkostomateriaalia romutetaan ennenaikaisesti, koska se on liiketaloudellisesti entistä kannattavampaa. Tällainen tuhlaaminen on myös luonnon kannalta tuhoisaa. Muistammehan, että meidän kulutustavallamme tarvittaisiin noin neljä maapalloa.
Mielestäni peruutuspeiliin katsominen on älykkäiden ihmisten toimintatapa, sillä historialla on tapana toistaa itseään. Sähkömarkkinalaki ja sen seuraukset olisivat oiva tohtorinväitöskirjan aihe esimerkiksi LUT-yliopiston opiskelijoille.
Ministeri Lintilä puolustaa kirjoituksessaan esimerkiksi täällä tuotetun tuulisähkön vientiä rahakkaammille Euroopan markkinoille. Tällä hetkellä noin puolet meidän tuulivoiman tuotannostamme omistavat pääosin ulkomaiset sijoitusyhtiöt. Näidenkö asialla ministerimme on?
Jos emme antaisi viedä rajojemme ulkopuolelle hiilidioksidivapaata sähköämme, edistäisimme paikallista teollisuuttamme, kuten Lahteenkin sijoittuva fossiilivapaa polttoainehanke osoittaa.
Kulunut talvi on selkeästi opettanut, miksi sähkön hinta meillä seuraa eurooppalaista hintatasoa. Täältä on viety talven aikana kaapelit punaisina sähköä Viron ja Ruotsin kautta ympäri Eurooppaa.
Ymmärrän hyvin, että saksalaiset ovat tyytyväisiä, kun saavat täältä halpaa sähköä, onhan heillä perinteisesti ollut kaksinkertainen sähkön hinta Pohjoismaihin verrattuna. Todennäköisesti he painostavat EU:ta, että se rahoittaisi uusien siirtokaapeleiden rakentamisen Suomesta Eurooppaan.
Myös osa meidän teollisuudestamme puoltaa sitä, koska se antaa niillekin mahdollisuuden viedä täällä omistamaansa ydinvoima- ja vesivoimasähköä tehtailleen Keski-Eurooppaan.
Olen ministeri Lintilän kanssa eri mieltä. Mielestäni olisi isänmaallinen teko estää sähkön vienti ulkomaille ja rakentaa tänne lisää sähköntuotantoa talven huippukuorman varalle.
Näin olisimme omavaraisia myös energian suhteen. Onhan se ruokaan verrattava välttämättömyystuote täällä pohjan perukoilla.
Kirjoittaja on lahtelainen.