Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Mikä on sähkön tuntihinta nyt? Seuraa tästä

Lukijalta | Huomio peloista yhteisöllisen selviämisen asenteeseen

Uutiset viestittävät päivittäin, miten hintojen nousu asettaa kotitaloudet ahtaalle. Ruuan, sähkön ynnä muiden hintojen kohoaminen Ukrainan kriisin seurauksena huolettaa monia, ja media lietsoo uutisoinnilla pelkoa ja tulevaisuuteen liittyvää ahdistusta.

Julkisuudessa on pohdittu kansalaisten elinkustannusten hillitsemiseksi poliittisia keinoja, kuten sähkön hintakatto tai ylimääräiset tulonjaot. Jonkin verran esillä ovat olleet myös kansalaisille suunnatut vinkit energian säästämiseksi.

Tätä keskustelua seuranneena en voi välttyä ajatukselta, että asenteen muutoksella vaikutuspiirimme ulkopuolelta tulevat muutokset arkeemme sujuisivat helpommin. Hetkessä elämisen taito auttaa nyt niitä, jotka sen taidon ovat valmiita omaksumaan.

Miksi tuskailla päivä, viikko ja kuukausi toisensa jälkeen uutisvirran keskellä kustannusten kasvua ja hautoa vihaa Putinia kohtaan. Nyt tarvitaan kansalaistaitoja ja kykyä luottaa siihen, että elämä kantaa hiukan erilaisena kuin ennen.

Meillä on vielä koti, jonka lämmitystä voimme ratkoa.

En vähättele pienituloisten pulmia kasvavien kustannusten keskellä. Silti ajattelen, että suurelle osalle suomalaisia on jopa terveellistä, että joudumme kohtaamaan arjessa sodan lieveilmiöitä. Jos hintojen muutokset lisäävät taloustaitoja, kyky laskea elinkustannuksia ja vertailla hintoja, solidaarisuutta, kykyä ymmärtää globaalin hyvinvoinnin merkitys ja niin edelleen, voi tämäkin sodan lieveilmiö opettaa meille jotain.

Kaikki saavutettu ei tunnukaan itsestäänselvyydeltä? Voisimmeko kokea olevamme etuoikeutettuja, kun emme ole sodan jaloissa? Meillä on vielä koti, jonka lämmitystä voimme ratkoa.

Meillä on ruokakauppoja, joissa on yltäkylläisesti valinnanvaraa. Voimme valikoida edullisimpien ja kalliimpien tuotteiden välillä tai vaikka vain kahden edullisimman.

Voimmeko kokea onnea, että vaihdamme kalliimmat tuontimurot lapsille kotimaiseen kaurapuuroon? Lisäämme juureksien ja marjojen kasvatusta ja keräämistä ja käyttöä ulkomaisten hedelmien sijaan? Vaihdamme lohifileen järvikalaan? Meillä on vielä itsenäinen, puhdas kotimaa.

Kaiken tämän ylläpito vaatii nyt hiukan enemmän aikaa, huomiota ja taloustaitoa, mutta kansakuntamme on selvinnyt vaikeammistakin ajoista.

Pelkojen ja huolen lietsomisen asemasta fokus voitaisiin kääntää yhteisölliseen selviämisen asenteeseen. Yhteiskunta auttaa niitä, joilla on todella vaikeaa selvitä. Muutoin otetaan käyttöön maalaisjärki, opetetaan kouluissa entistä enemmän arjen ja talouden hallinnan ja kotitalouden taitoja. Maailma on paljolti sen värinen, miten sitä katsomme.

Tiedän monia, jotka eivät enää jaksa seurata jatkuvaa uhkakuvien uutisvirtaa medioista, vaan keskittyvät elämään hetkessä ja näkemään mahdollisuuksia. Ymmärrän heitä hyvin, vaikka oma asemani myös päätöksentekijänä velvoittaa uutisten seuraamiseen.

Opettelen kuitenkin elämään yhä enemmän vanhan viisauden mukaisesti: ”Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa, mitkä voin, ja viisautta erottaa nämä toisistaan.”

Kirjoittaja on lahtelainen kasvatustieteen maisteri, kaupunginvaltuutettu ja Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän hallituksen puheenjohtaja (kok.).