Lukijalta | Liikunnalla lisää kriisinkestävyyttä ja henkistä jaksamista

On tuskin väärin väittää, että moni meistä tuntee Ukrainan sodan myötä voimattomuuden tunnetta. Itse kukin miettinee sitä, miten voisi auttaa hädänalaisia. Monet ovat lisäksi heränneet pohtimaan sitä, miten varautua paremmin mahdollisiin tuleviin kriiseihin.

Mediassa on tuotu ansiokkaasti esille keinoja yksilön resilienssin eli kriisinkestävyyden kehittämiseen, esimerkiksi kotivaran hankkimista tai Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen kursseille osallistumista. Tässä kirjoituksessa haluamme nostaa tutkimushankkeemme pohjalta esille myös liikunnan merkityksen.

Uuden asian äärellä emme ole. Puhutaanpa liikunnan ja urheilun kansanvalistuksellisesta, järjestökulttuurillisesta tai suurvaltakaudesta, siis karkeasti 1900-luvun alkupuoliskosta, muodostui yksilön sisäisestä kasvusta liikunnan vahva välineellinen arvo. Myös liikunnan ja maanpuolustuksen yhteys oli ilmeinen.

Vaikka nykyisin työssäjaksamisen ja kestävyysvajeen kaltaiset teemat ovat olleet keskiössä liikunnan hyödyistä puhuttaessa, tuovat viime aikaiset tapahtumat liikunnan vanhoja merkityksiä takaisin esiin.

Urheiluopistosäätiön rahoittamassa Liikunnalliset johtajat kompleksisessa toimintaympäristössä -hankkeessa haastattelimme kahtakymmentä liikunnallista korkean tason johtajaa. Tarkoituksena oli muun muassa selvittää, millaisia resursseja liikuntaharrastukset tuottavat johtajille.

Haastatellut johtajat kokivat liikunnan auttavan jaksamaan paremmin niin arjessa kuin työssä, edistävän henkistä jaksamista sekä parantavan henkistä vireystilaa, lisäävän tarkkuutta sekä keskittymiskykyä ja kasvattavan avarakatseisuutta sekä kykyä toisten ihmisten kohtaamiseen.

Haastatellut johtajat olivat lähes yksimielisiä toimintaympäristön kompleksisuuden kasvusta. Ukrainan sota ei ollut vielä haastatteluja tehtäessä alkanut, mutta koronakriisi oli jo osoittanut johtajille, että ”kaikki on ikään kuin päivän sisällä mahdollista”, kuten yksi johtajista totesi.

Toimintaympäristön monimutkaisuuden ja siihen liittyvän muutosnopeuden kasvun, johtamisen reaaliaikaisuuden sekä globaalin yhteenkietoutuneisuuden nähtiin vaikuttaneen siihen, että johtajilta edellytetään yhä enemmän fyysistä ja henkistä vahvuutta. Liikunta- ja urheilutaustaan liitettiin yleisellä tasolla sellaisia asioita kuin sitkeys, venymisherkkyys ja kyky sietää pettymyksiä.

Tutkimuksemme keskittyi johtajiin, mutta hankkeen tuloksia on mahdollista reflektoida laajemmin. Miten itse kukin voi kehittää kykyään toimia mutkikkaassa toimintaympäristössä – voiko liikunta toimia haastateltujen johtajien esillä tuomalla tavalla yhtenä resilienssiä tuottavana tekijänä?

Vaikka liikunta ja omasta fyysisestä kunnosta huolehtiminen todennäköisesti auttaisi kehittämään suomalaisten resilienssiä ja sen myötä maanpuolustuskykyä, ei liikuntaa tule pelkistää sen välineelliseen arvoon. Kuten haastattelemamme johtajat toivat esille, on liikunta merkittävä ilon lähde. Näinä synkkien uutisten päivinä tätäkään liikunnan ulottuvuutta ei tule vähätellä.

Vaikkemme pahanilmanlinnun roolia otakaan, on erilaisia yksilöä ja kansakuntaa kohtaavia haasteita melko suurella varmuudella luvassa myös tulevina vuosina. Tulevia taakkoja emme voi täysin valita, mutta kantokykyä voimme vahvistaa.

Kun yksilö tai kansakunta kokee voivansa vaikuttaa tulevaisuuteensa, nousee pahanilmanlinnun sijaan siivilleen Feeniks-lintu. Liikunta tai urheilu voi olla yksi toivon lähde. Tunnetun psykoterapeutin sanoin: ihminen voi kestää paljon pahaa, mutta toivottomuutta vain hetken.

Kirjoittajista Kuorikoski toimii valmennuskeskuksen johtajana sekä varatoimitusjohtajana Liikuntakeskus Pajulahdessa ja Raisio yliopistonlehtorina Vaasan yliopistossa .

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Mistä tänään puhutaan?

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kerran päivässä arkisin ja viikonloppuisin.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut