Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Mikä on sähkön tuntihinta nyt? Seuraa tästä

Markus Pirttijoen Esalainen Tämän takia et saa tyytyä ensimmäiseen vastaukseen, kun kysyt nuorelta, miten menee

Sain viikolla haasteen Pauli Aalto-Setälältä. Twitterin kautta tulleessa viestissä kehotettiin kysymään kymmeneltä nuorelta "miten menee?" ja kuuntelemaan tarkasti, mitä nämä vastaavat.

Tällaisia pyyntöjä ja haasteita on sosiaalinen media pullollaan. Tässäkin meinasi käydä kuten yleensä: ohita ja unohda. Nyt viesti jäi kuitenkin pyörimään mieleen sen ratkaisevan hetken, että peukalo pysähtyi eikä normaaliin tapaansa rullannut puhelimen näytölle seuraavaa twiittiä.

Oleellista haasteessa ei ollut se, että piti kysyä. Oleellista oli se, että siinä kehotettiin kuuntelemaan vastausta tarkasti. Miksi?

Miten menee? Periaatteessa simppeli ja arkinen kysymys. Miten menee on helppo sekä kysyjälle että vastaajalle. Ja juuri siksi se onkin niin petollinen.

Kun amerikkalainen tervehtii toista, hän kysyy: Hi, how are you eli hei, kuinka voit! Siihen kuuluu vastata I'm fine, thank you. Kiitos hyvää. Sitten siirrytään small talkin toiseksi alimmalle portaalle. Jos vastaus olisi jotain muuta, molemmat kompastuisivat heti ensimmäiseen askelmaan.

Englannissa kysymykseksi naamioitu tervehdys on vielä vekkulimpi. Siellä sanotaan: how do you do. Vaikka lause alkaa kysymyssanalla "how" eli "kuinka", siihen ei kuulu vastata. Pikemminkin sanat lyödään kuin pingispallo takaisin ja toistetaan: how do you do. Näin etiketti toimii etenkin silloin, kun puhujat eivät tunne toisiaan. Kyseessä on tervehdys, ei kysymys.

Entäpä sitten meidän "miten menee?". Käsi sydämellä: kuinka helposti vastaat tällaiseen kysymykseen rehellisesti, vaikka tekisi kuinka kipeää? Mitä läheisempi, sen rehellisempi voi olla. Mutta jo naapuri on sillä henkisellä etäisyydellä, että välttämättä kaikkein rehellisintä vastausta ei halua antaa ellei kyseessä ole tosi ystävä. On paljon helpompaa vastata, että mitäpä tässä tai ihan jees kuin että alkaa purkaa pahaa oloaan.

Miten menee on normaaliin käyttäytymisetikettiin kuuluva sanapari keskustelun aloittamiseksi. Ei kysyjä odotakaan saavansa siihen oikeaa vastausta. Ajatukset ovat jo seuraavassa lauseessa.

Nuorilla ei välttämättä mene nyt hyvin, väittävät tutkijat. Kaksi vuotta kestänyt korona on voinut saada aikaan rumaa jälkeä nuorissamme, vaikka jälki ei ulospäin näykään. Itä-Suomen yliopiston nuorisopsykiatrian emeritaprofessori Eila Laukkanen nosti asian esille Etelä-Suomen Sanomien haastattelussa aiemmin tällä viikolla. Hänen mukaansa sosiaalisten taitojen kehitysvaiheessa oleva nuori tarvitsee kasvunsa tueksi luonnollista vuorovaikutusta, jota sosiaalinen media ei korvaa. Kahdessa vuodessa etsikkoaika on voinut mennä ohi. Nuori ei välttämättä opi ymmärtämään ja tulkitsemaan toisen tunteita.

Siksi meillä vanhemmilla on velvollisuus kysyä nuorilta, miten menee. Ja käyttäytymiskoodin vuoksi emme saa tyytyä ensimmäiseen vastaukseen.

Kun teini viime perjantaina palasi koulusta kotiin tein töitä käskettyä: "Miten menee?" Vastaus oli äänenpainoa myöten sama kuin aina ennenkin: "Hyvin". En päästänyt tilannetta ohi vaan kysyin pojalta uudestaan, miten menee. Selitin myös, miksi kysyin. Keskustelimme hetken. Asia on kunnossa.

Vielä yhdeksän jäljellä.