Teppo Koskisen Esalainen: Kun suomalainen pysähtyy, pitää heti sytyttää nuotio

Teppo Koskinen

Nuotio on suomalaiselle tärkeä.

Mikäs sen parempaa kuin hyvän taipaleen jälkeen pysähtyessä laittaa tulet. Tuli luo lämpöä, kuivattaa varusteet, antaa ruoanlaittoon vähän enemmän tunnetta kuin keittimellä kokkaileminen.

Tuli on myös viihdettä. Tulta jaksaa tuijotella kuin televisiota ikään. Tulen ympärillä ihmisille syntyy erikoinen kontakti. Henkilökohtaiset asiat muuttuvat jaettaviksi, veljeys ja ystävyys vallitsevat sydämissä sukupuolesta riippumatta.

Nuotio tekee tilanteesta kuin tilanteesta siedettävämmän. Kun runsas vuosi sitten Uudenmaan raja suljettiin, niin eivätkös poliisitkin panneet tienvarteen tulet hyytäviä oloja sulostuttamaan.

Päijät-Hämeestä löytyy vasta muutamia esteettömiä luontopolkuja – Orimattilassa ja Sysmässä käytetään tänä vuonna rahaa tuttujen polkujen esteettömyyden parantamiseen

Nuotio on suorastaan pakottava pakko.

Niitä sytytellään sinne tänne pitkin metsiä, maita ja mantuja, kallioille ja saariin, parkkipaikoille ja pihoihin. Niitä sytytetään luonnonsuojelualueille ja kansallispuistojen kaikkiin soppiin. Niitä sytytetään rajoituksista piittaamatta, järkeä käyttämättä, mistään välittämättä, oli metsäpalovaroitusta tai ei.

Niitä sytytetään kallioille, joiden pinta on säilynyt tuhansia vuosia, mutta joka pitää särkeä yhdellä nuotiolla. Niitä sytytetään karuihin ja koskemattomiin kivikoihin, jotka eivät sitten ole enää karuja eivätkä etenkään koskemattomia.

Nuotion jäljet säilyvät luonnossa kauan, helposti satoja vuosia, pahimmillaan tuhansia.

Loistolaavun siirrosta Lahden Nastolassa tuli ongelma päättäjille ja kiistan aihe Kouluharjun asukkaille – "Parhaimmillaan siellä on ollut miehenkorkuisia roihuja, poliisi hälytetty paikalle useita kertoja"

Tuli myös erottaa. Kun pysähtyy taukopaikalle ja panee pienet tulet, jolla tehdä ruoat ja kuivata sukat, niin ennemmin tai myöhemmin paikalle tulee joku, jonka mielestä nuotio ei ole nuotio, jollei palamassa ole vähintään puolenkymmentä märkää klapia hyvän hiilloksen päällä.

Nuotio pitää ylipäänsä sytyttää aina, kun on nuotiopaikka. Vaikka keskellä hellepäivää. Eikä mitä tahansa nuotiota, vaan kunnon rovio vähintään sylillisestä puuta. Sitä vartenhan Metsähallitus polttopuuta metsiin kantaa.

Sitten nieleskellään savua ja odotetaan nuotion palamista. Parhaimmillaan puoliksi palanut nuotio lopuksi sammutetaan kaatamalla siihen vettä, kun kiirettä pukkaa.

Salpausselän polkureitit houkuttavat metsään – "Lankkupolusta on tullut jo melkein nähtävyys"

Metsähallitus ja WWF järjestivät pari viikkoa sitten Sipoonkorvessa laittomien tulipaikkojen purkutalkoot. Erilaisia sinne tänne kyhättyjä nuotiopaikkoja löytyi 170.

Viime vuonna vastaavissa talkoissa Nuuksiossa purettiin 350 väärässä paikassa ollutta eli luvatonta tulipaikkaa.

Jokainen, joka on kulkenut kansallispuistoissa tietää, että luvattomia nuotiopaikkoja on masentavasti siellä täällä. Nuotiopaikkojen, luvallisten ja luvattomien, ympäristössä puista on katkottu oksat, riivitty tuohta ja kaarnaa puista, jätetty makkarapaketteja ja muuta roskaa. Nuotiopaikan ympäriltä luonto kuluu joka tapauksessa, mutta sitä myös ihan aktiivisesti tuhotaan.

Nuotio on hyvä asia, tuli on elämää. Mutta tulikaan ei kuulu ihan mihin tahansa. On syytä olettaa, että tämäkin kesä on suomalaisille vilkas retkeilykesä. Luontoon mennään ehkä osaksi karkuun sivistyneen elämänpiirin kahleita, mutta järjenkäyttö on yksi niistä asioista, jotka on syytä pitää metsässäkin mukana.

Kommentoi

Tilaa uutiskirje

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kerran päivässä.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut