Mervi Pasasen Esalainen Tämä on samoin kuin 400 vuotta sitten – rehellisyys ei häviä vain pelissä

Viime viikolla kokeilin jotain aivan uutta. Kävin larppaamassa eli roolipelaamassa. Pelin järjesti laadukkaista peleistään tunnettu seura Harmaasudet ja sen perustui oikeisiin, 1600-luvulla Varsinais-Suomessa käytyihin oikeustapahtumiin.

Pelin nimi oli Talvikäräjät. Ennen peliä järjestetyssä pelaajatapaamisessa opin, että tuohon aikaan käräjiä istuttiin paikkakunnilla pari kolme kertaa vuodessa. Siitä siis nimi Talvikäjärät. Käräjiä käytiin pitäjän isoissa taloissa, pelissä se oli kievari.

Peli oli osa Lahdesta kotoisin olevan, 1600-luvun alkoholikulttuurista tohtoriksi väitelleen Jenni Lareksen post doc -tutkimusta.

Lares tutki väitöstään varten aikakauden tuomiopöytäkirjoja ja niiden pohjalta peli kirjoitettiin.

Historia yhdistettynä tieteelliseen tutkimukseen – vastustamaton yhdistelmä. Siksi ilmoittauduin larppiin ensimmäistä kertaa elämässäni ja tietysti ompelin aikakauden vaatteet kahdelle. Käsin.

Itselleni larppaamisen konsepti oli vieras, joten seurasin sitä pelin aikana kiinnostuneena. Lainlukijana oli oikea lakimies, joten käräjät olivat äärettömän hyvin toteutetut ja uskottavat.

Koska olen seurannut oikeustapauksia oikeassa elämässä, huomasin vertaavani kuulemaani nykyaikaan.

Huomasin saman mistä moni pelaaja jälkikäteen sanoi: aikakauden tuomiot olivat äärettömän epäoikeudenmukaisia. Henkensä pitimiksi salakapakkaa pitäneet köyhät naiset piestiin julkisesti raipaniskuin, koska heillä ei ollut varaa maksaa sakkoja rahassa. Näytelty piekseminen oli rankka kohtaus, vaikka ketään ei oikeasti lyöty.

Oman kievarini krögerska eli kievarinpitäjä oli tuomiolla salavuoteudesta, hän sai aivan järkyttävän suuret sakot, mutta pelissä poikani, kievarin nykyinen isäntä maksoi ne. Summa vastasi palvelijan yli neljän vuoden palkkaa.

Käräjäistuntojen tauoilla osallistujat pelasivat, eli toimivat kukin määrätyssä hahmossaan. Itselläni oli vaikeuksia poistua minusta ja astua noin 60-vuotiaan kievarin vanhaemännän rooliin.

Koska en osannut pelata, tunsin itseni hieman ulkopuoliseksi. Muutaman kerran pääsin kiinni jutun juonesta, esimerkiksi läksyttämällä nuoria poikia, jotka olivat hölmöilleet ja tuhonneet omaisuuttani.

Yllätin krögeskan pitämällä hänen puoliaan ja pyytämällä anteeksi kovia sanojani häntä kohtaan. Lohdutin häntä ja neuvoin vastaisuudessa pitämään "polvet yhdessä", vaikka kirjoitetun hahmoni olisi ehkä pitänyt käyttäytyä aivan toisin.

Käräjätauoilla sovittiin kiistoja, järjesteltiin sukujen asioita ja jahdattiin varkaaksi epäiltyä miestä. Tämä kievarinemäntä kiitteli itseään siitä, että oli ottanut aikakauden muotikäsityön eli kutimen mukaan. Oli jotain tekemistä.

Yllätyin siitä, miten pelatut tilanteet vaikuttivat ihmisiin tunnetasolla. Päivän vaikein hetki oli kun varkaaksi epäilty vanha sotilas ei saanut ketään tuekseen vannomaan syyttömyyttään.

Se sai koko salin hiljenemään. Sotilas tuomittiin kujanjuoksuun eli hän sai koko kylältä ruumiillisen rangaistuksen.

Pelissä myös valehdeltiin, jopa valan alla. Vaikka etenkin oikeuden edessä pitäisi puhua totta, jokainen todistaja, vastaaja tai syynlukija eli kantaja puhui surutta omaan pussiinsa sen mukaan miten parhaiten sai edistettyä omaa asiaansa.

Vaikka vieraaseen petiin kellahtamisesta ei enää saada kuolemantuomiota tai hirvittäviä sakkoja, eikä maksamattomia sakkoja muuteta pieksämiseksi, yksi asia ei ole muuttunut 400 vuodessa. Rehellisyys, oikeudenmukaisuus ja rehtiys häviää edelleen oman edun tavoittelulle. Sen takia ollaan valmiita vaikka aloittamaan sota.

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Mistä tänään puhutaan?

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kahdesti päivässä arkisin ja kerran päivässä viikonloppuisin.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut