Syyskuussa auringonvaloa ja lämpöä on ollut riittävästi sinilevien kasvuun sisävesillä.
Sinilevähavainnot runsastuivat sisävesillä loppukesällä, kertoo Lupa- ja valvontavirasto. Syyskuussa sinilevää on esiintynyt pitkän ajan keskiarvoa enemmän, ja sinilevähavaintojen huippu ajoittui syyskuun alkuun.
Heinäkuussa sää oli ajoittain epävakaista ja keskilämpötila lähellä tavanomaista. Sisävesien sinilevätilanne pysyikin heinä- ja elokuussa monin paikoin ajankohdalle tyypillisenä tai vähäisempänä.
Syyskuussa vesistöissä on ollut riittävästi ravinteita sinilevien kasvuun. Lisäksi auringonvaloa ja lämpöä on ollut riittävästi.
Rannikkoalueilla sinilevää havaittiin kesäkuussa pitkän ajan keskiarvoa selvästi vähemmän. Heinäkuun ajoittain voimakkaat tuulet saattoivat pitää sinilevää sekoittuneena vesimassaan ja vähentää sen kertymistä veden pinnalle.
Rannikkoalueilla sinilevähuippu ajoittui elokuun alkuun. Heinäkuun runsaat sateet saattoivat lisätä ravinnekuormitusta, ja tuulet mahdollisesti edistivät ravinteiden sekoittumista pintaveteen. Tämä saattoi näkyä viiveellä sinilevien runsastumisena elokuun alussa. Elo-syyskuussa sinilevää havaittiin rannikkoalueilla pääsääntöisesti tavanomaista enemmän.
Lähes 8 000 havaintoa
Avomerialueilla sinilevän esiintyminen painottui keskikesään. Satelliittikuvien perusteella sinilevää esiintyi kesäkuun lopulla runsaasti Itämeren pääaltaan pohjoisosassa ja Suomenlahdella. Heinäkuun aikana esiintyminen runsastui myös Selkämerellä. Syyskuun alussa veteen sekoittunutta sinilevää esiintyi vielä Suomenlahdella, Itämeren pääaltaan pohjoisosassa ja Selkämerellä.
Avomerellä sinilevätilanne voi vaihdella nopeasti esimerkiksi sääolojen ja tuulten mukaan. Pintakukintojen muodostumiseen vaikuttavat lämmin ja aurinkoinen sää sekä riittävän tyynet olot.
Sinilevien määrä vähenee yleensä syksyn edetessä, kun vesien viileneminen ja valon määrän väheneminen hillitsevät sinileväkukintojen esiintymistä. Runsaitakin sinileväkukintoja voi kuitenkin esiintyä vielä pitkälle syksyyn. Talvella kukintoja voi esiintyä joissakin tapauksissa jääpeitteen alla.
Tänä kesänä valtakunnallisessa sinileväseurannassa oli mukana 337 virallista havaintopaikkaa, joista noin neljäsosa sijaitsi merialueilla.
Virallisen seurannan lisäksi tilannekuvaa täydensivät kansalaisten ilmoitukset Järvi-meriwiki- ja Vesi.fi-palveluissa. Syyskuun puoliväliin mennessä palveluihin oli tullut kaikkiaan lähes 8 000 sinilevähavaintoa.