Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) haluaa, että lakisääteisiä laajemmat työterveyspalvelut huomioidaan sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmän uudistuksissa. THL:n maanantaina julkaiseman asiantuntijaselvityksen mukaan työterveyshuollon sairaanhoidossa on ongelmia, jotka liittyvät yhdenvertaisuuteen ja resurssien jakautumiseen.
Lakisääteinen työterveyshuolto sisältää työhön liittyviä terveystarkastuksia, työkyvyn tukemista sekä työhön tai työkykyyn liittyvien sairauksien tai oireiden selvittämistä. Työnantajasta kuitenkin riippuu, kuinka kattavat sairaanhoitopalvelut työntekijöille tarjotaan. THL:n selvitys käsitteli sellaisia sairaanhoitopalveluita, joiden järjestäminen on työnantajalle vapaaehtoista.
Selvityksessä todetaan, että työikäisten sairaanhoitopalveluiden käyttö jakautuu muun muassa työmarkkina-aseman ja tulojen perusteella. Käytännössä siis toisilla on esimerkiksi varaa käyttää yksityisiä palveluita, ja jotkut hyötyvät muita laajemmista työterveyspalveluista.
– Nämä palvelujärjestelmästä johtuvat erot ovat todennäköisesti yksi tekijä, joka synnyttää terveyseroja väestöryhmien välille, sanoo THL:n tutkimuspäällikkö, dosentti Liina-Kaisa Tynkkynen tiedotteessa.
Kaikki käynnit eivät liity työkykyyn
Tynkkynen huomauttaa tiedotteessa, ettei Suomen terveydenhuoltojärjestelmää ole ohjattu kokonaisuutena niin, että resurssijaolla tuettaisiin terveyspolitiikan tavoitteiden saavuttamista.
– Tällaisia tavoitteita ovat esimerkiksi väestöryhmien välisten terveyserojen kaventaminen ja terveydenhuollon yhdenvertainen saatavuus, hän sanoo.
Selvityksessä havaittiin myös, että työterveyshuollon sairaanhoidossa lääkärit hoitavat usein käyntejä, joita julkisella puolella hoitaisivat terveyden- tai sairaanhoitajat. THL:n johtava asiantuntija Päivikki Koponen sanoo tiedotteessa selvityksen viittaavan siihen, etteivät kaikki työterveyshuollon sairaanhoitokäynnit välttämättä liity työterveyshuollon ensisijaisiin tehtäviin.
Työterveyshuollon sairaanhoitopalveluita tuottavat THL:n mukaan pääsääntöisesti lääkärit, jotka toimivat osa-aikaisina yksityisinä ammatinharjoittajina.
Mietittävänä myös muuttunut työelämä
Vuoden alusta voimaan tullut sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen uudistus ei ottanut kantaa työterveyshuollon sairaanhoitoon. THL:n asiantuntijat ehdottavat terveydenhuoltojärjestelmän kehittämistä niin, että se huomioi koko väestön tarpeet.
– Nykyistä järjestelmää olisi syytä arvioida esimerkiksi muuttuneen työelämän, kuten lyhyiden työsuhteiden yleistymisen, sekä väestön ikääntymisen näkökulmasta, Tynkkynen sanoo.
THL:n pääjohtaja Markku Tervahauta kertoo selvityksen pyrkivän herättämään analyyttista pohdintaa siitä, miten sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmää tulisi uudistaa.
– Työterveyshuollon sairaanhoidon luomat rakenteelliset, eriarvoisuutta tuottavat mekanismit ovat peruste, miksi THL julkaisee aiheesta oman selvityksensä, hän perustelee tiedotteessa.
Selvitys on tehty aiemman tutkimuksen ja palveluiden käytöstä kerättyjen tietojen perusteella.
Työmarkkinajärjestöiltä kritiikkiä
Työmarkkinoiden keskusjärjestöt EK, KT, SAK, Akava ja STTK pitävät THL:n selvitystä puutteellisena ja osin harhaanjohtavana.
– THL:n hahmottelemien muutosten seuraukset ovat arvioimatta ja johtopäätökset asenteellisia. Selvityksessä lähdetään virheellisesti myös siitä, että työnantajien järjestämän sairaanhoidon rahoitus ja yksityisten terveyspalvelujen kapasiteetti olisivat siirrettävissä hyvinvointialueiden hoidettaviksi, keskusjärjestöjen yhteisessä kannanotossa sanotaan.
Keskusjärjestöjen mielestä työterveyspalvelut pitävät osaltaan huolen siitä, etteivät julkiset terveyspalvelut ruuhkaudu vielä nykyistä pahemmin.
Keskusjärjestöt huomauttavat, että työterveyshuollon kaikista hyväksytyistä kustannuksista työnantajat rahoittavat noin 80 ja palkansaajat noin 20 prosenttia. Vapaaehtoisesta sairaanhoidosta työnantajat maksavat puolestaan 87 ja palkansaajat 13 prosenttia. Valtio ei siis rahoita työntekijöiden työterveyshuoltoa, keskusjärjestöt sanovat.
Lisäksi työterveysjärjestelmän siirtäminen julkisen terveydenhuollon puolelle olisi keskusjärjestöjen mielestä mahdotonta.
– Työterveyshuollon sairaanhoidossa huomioidaan sairauden vaikutus työhön ja pyritään estämään työkyvyn menettäminen tai työkyvyttömyyden pitkittyminen. Tässä työterveyshuollon erityisosaamisella on ratkaiseva merkitys. Kyse on siis osittain eri palvelusta kuin julkisessa perusterveydenhuollossa, kannanotossa sanotaan.
Kannanoton mukaan THL:n selvityksessä ei huomioitu sitä, että työnantajat jatkaisivat vapaaehtoisen sairaanhoidon tarjoamista työntekijöilleen ilman nykyisiä rajoitteita, jolloin eriarvoisuus lisääntyisi myös työssä olevien kesken.
Työterveyslaitos painottaa yhteistyötä
Myös Työterveyslaitos (TTL) kommentoi THL:n selvitystä. Sen mukaan verovaroin ylläpidetty perusterveydenhuolto on jo pitkään ollut aliresursoitua, kun taas työterveysjärjestelmä toimii.
– On absurdia kuvitella, että usean miljardin ongelma ratkaistaisiin muutamalla sadalla miljoonalla, joka käytetään työterveyshuollon tarjoamaan sairaanhoitoon, TTL:n pääjohtaja Antti Koivula sanoo tiedotteessa.
TTL:n mukaan työterveyshuollon kokonaiskustannukset ovat noin neljä prosenttia terveydenhuollon kokonaiskustannuksista. Sairaanhoidon osuus kustannuksista on noin puolet, 463 miljoonaa euroa vuonna 2020, eikä sen osuus ole viime vuosina kasvanut, TTL sanoo.
TTL yhtyy työmarkkinoiden keskusjärjestöjen kannanottoon siltä osin, että työterveyshuollon keskeinen tehtävä on työkyvyn tukeminen, jota ei voi panna julkisen terveydenhuollon vastuulle.
TTL:n mukaan on tärkeää, että vuoden alussa aloittaneet hyvinvointialueet voivat rakentaa toimintaansa rauhassa. Samalla työterveydenhuollon ja julkisen terveydenhuollon yhteistyötä kannattaa TTL:n mielestä kehittää entistä saumattomammaksi esimerkiksi tiedonkulkua parantamalla, jolloin resurssit käytetään viisaasti.