Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Päivitämme verkkosivujamme, tilaajien on kirjauduttava uudelleen

Syntyvyyden lasku lisää alueellista epätasapainoa – "Pirullisia ilmiöitä"

Syntyvyydessä on tapahtunut "järisyttävä" muutos yhden sukupolven aikana, todetaan aluekehittämisen konsulttitoimisto MDI:n tekemässä tuoreessa selvityksessä.

Syntyneiden ja kuolleiden välinen suhdeluku keikahti Suomen kunnissa päälaelleen 2010-luvulla, ja tällä vuosikymmenellä muutos on ollut vielä suurempi. Vielä 1980- ja 1990-luvuilla ihmisiä syntyi enemmän kuin kuoli kahdessa kolmesta kunnasta.

– Se käytännössä tarkoitti tietysti myös sitä, että monen kunnan ja alueen väkiluku kasvoi, MDI:n johtava asiantuntija Timo Aro sanoo.

Kuluvalla vuosikymmenellä syntyvyys on ollut kuolleisuutta suurempaa enää joka kuudennessa kunnassa.

– Mielestäni se on valtavan iso muutos, että syntyneiden enemmyydestä käännytään kuolleiden enemmyyteen suurimmassa osassa kuntia ja alueita, Aro toteaa.

Vaikka "järisyttävä" onkin hänen mukaansa voimakas sana, kuvastaa se syntyvyydessä tapahtuneiden muutoksien merkityksellisyyttä.

– Se mikä tapahtuu nyt, näkyy tosissaan vasta vähän pidemmällä aikavälillä.

Alueiden väliset erot polarisoituvat

Timo Aron mukaan nykytilanne, jossa monilla alueilla syntyvyyden kautta tapahtuva väestönlisäys on kuolleisuutta vähäisempää, on oletettavasti "uusi normaali" tästä eteenpäin. Samalla väkiluku myös kasvaa osalla alueista, mikä osaltaan polarisoi ja lisää alueiden välisiä eroja.

– Väestönkehitykseen ja ikärakenteeseen liittyvät muutokset ovat aika pirullisia ilmiöitä sekä koko yhteiskunnan että myös alueitten kannalta siinä mielessä, että ne lisäävät alueellisia eroja.

– Jos ideaalina pidetään tasapainoista alueellista kehittämistä riippumatta sijainnista, niin se on sillä tavalla koko ajan haastavampaa, kun demografia vie alueita hyvin eri suuntaan, ja sitä kautta mahdollisuudet ovat hyvin erilaiset.

Kokonaishedelmällissyysaste on laskenut koko maassa 2010-luvulta alkaen, mutta erityisesti suurissa kaupungeissa se on alhainen. Tästä huolimatta Suomessa joka toinen lapsi syntyi korona-aikana neljällä suurimmalla kaupunkiseudulla.

Vuosina 2020–2022 Helsingin seudulla syntyi 33,6 prosenttia, Tampereen seudulla 8,1, Turun seudulla 6,3 prosenttia ja Oulun seudulla 5,7 prosenttia koko maan lapsista. Samaan aikaan esimerkiksi pääkaupunkiseudulla ja Tampereen seudulla hedelmällisyysluvut ovat Suomen alhaisimpien joukossa.

Ilmiötä selittää suuriin kaupunkeihin kohdistuva voimakas muuttoliike, jonka myötä alueille keskittyy määrällisesti paljon nuoria ihmisiä. Esimerkiksi Helsingissä syntyi viime vuonna enemmän lapsia kuin kertaakaan vuoden 1980 jälkeen, mutta kaupungin kokonaishedelmällisyysaste oli vain 1,24. Koko maan tasolla kokonaishedelmällisyysluku oli vuoden 2019 mittauksessa 1,35. Luvulla tarkoitetaan sitä, kuinka monta lasta naiset keskimäärin synnyttävät elämänsä aikana.