Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Päivitämme verkkosivujamme, tilaajien on kirjauduttava uudelleen

Hoitajien kansainvälisten rekrytointien määrät kaukana ministeriön tavoitteista – Suomi tavoittelee kahdenvälisiä sopimuksia lähtömaiden kanssa

Ulkomaisia hoitajia on tarjottu ratkaisuksi hoitajapulaan, mutta Manner-Suomen kahdestakymmenestä sairaanhoitopiiristä vain viisi on rekrytoinut ulkomailta hoitohenkilökuntaa kuluneena vuonna. Asia selviää STT:n sähköpostitse sairaanhoitopiireille tekemästä kyselystä. Palkattujen hoitajien määrät vaihtelivat muutamista ihmisistä muutamiin kymmeniin.

Tulevan vuoden osalta päätökset on pääosin siirretty hyvinvointialueille, jotka ovat vastuussa sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisestä ensi vuoden alusta lähtien.

Vastausten perusteella eniten ulkomaisia hoitajia on saapunut Päijät-Hämeeseen, jonne on kuluvana vuonna palkattu noin 50 filippiiniläistä sairaanhoitajaa. Seuraavat filippiiniläiset hoitajat saapuvat Päijät-Hämeen hyvinvointialueelle ensi keväänä. Myös Etelä-Savon sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymä Essote on palkannut hoitohenkilökuntaa Filippiineiltä.

– Tähän mennessä on palkattu 10 henkilöä ja loppuvuoden aikana palkataan 25 henkilöä lisää, hallinto- ja henkilöstöjohtaja Pasi Marjakangas vastaa sähköpostitse.

Keski-Suomen sairaanhoitopiiri kertoo puolestaan hoitohenkilöstöönsä kuuluvan "muutamia" ulkomaalaisia ammattilaisia.

Pohjois-Karjalan sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymä on palkannut Myanmarista 46 "hoitohenkilöstötaustaista" ihmistä ikääntyneiden palveluiden toimialueelle. He kouluttautuvat lähihoitajiksi oppisopimuksella ja ovat alustavasti opiskelleet suomen kieltä sekä osan lähihoitajan perustutkinnosta Singaporessa.

Oppisopimuskoulutus on käynnissä myös Satakunnassa kahden espanjalaisen lähihoitajaopiskelijan osalta, jotka aloittivat sosiaalipalveluissa elokuussa.

Rekrytoinnit hajanaisia ja pieniä

Suurin osa vastaajista kertoo, että ulkomaisten hoitajien rekrytoinneista on keskusteltu ja asiaa on selvitetty, mutta varsinaisia päätöksiä tehdään, kun hyvinvointialueet aloittavat toimintansa.

Neljä sairaanhoitopiiriä on tehnyt suunnitelmia palkkauksista vuodelle 2023. Henkilömäärät ovat vaatimattomia.

Etelä-Karjalan Eksote valmistelee kilpailutusta, joka alustavien tietojen mukaan koskee 15:tä hoiva-avustajaa.

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (Hus) diagnostiikkakeskukseen aiotaan palkata viisi laboratoriohoitajaa Intiasta. Hankintapäätös on tehty, ja rekrytointiprosessi on käynnissä.

– Keskustelua ja mielenkiintoa löytyy muualtakin, mutta mitään päätöksiä ei ole tehty. Selvitämme kansainvälisen rekrytoinnin mahdollisuuksia Hus-tasolla, henkilöstöjohtaja Outi Sonkeri sanoo sähköpostissa.

Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin hallintoylihoitaja Kaija-Riitta Suonsyrjä kertoo vastauksessa, että alueella tehdään yhteistyötä paikallisten koulutusorganisaatioiden kanssa, jotta alueelle saadaan kansainvälistä työvoimaa. Tavoitteena on päivittää työntekijöiden ammattitaitoa ja kielellisiä valmiuksia.

– Aikataulullisesti tavoitteet ovat jo ensi vuoden loppupuolella. Suhtaudumme asiaan myönteisesti, mutta näemme kieli- ja kulttuuriset tekijät tärkeinä sekä työntekijän itsensä että asiakkaiden ja potilaiden hoidon laadun näkökulmasta, Suonsyrjä kirjoittaa sähköpostitse.

Etelä-Savossa arvioidaan, että ensi vuonna tarvitaan noin 50 ihmistä lisää tänä vuonna palkatun 35 filippiiniläisen lisäksi.

Ulkomaisten hoitajien määrä Suomessa on mysteeri

Sairaanhoitopiirien ilmoittamat määrät vaikuttavat pieneltä suhteutettuna siihen, että työ- ja elinkeinoministeriön mukaan sote-alalle tarvitaan vuoteen 2030 mennessä 200 000 uutta työntekijää. Tästä määrästä vähintään 10 prosenttia on tarkoitus kattaa kansainvälisillä rekrytoinneilla, kertoo ministeriön johtava asiantuntija Katri Niskanen.

– Muutos tulevina vuosina on siis suuri ottaen huomioon, että tällä hetkellä ulkomaisen työvoiman osuus on useissa sote-alan ammattiryhmissä vain muutaman prosentin luokkaa, Niskanen sanoo.

Ministeriössä ei ole tarkkaa tietoa siitä, paljonko ulkomaisia hoitajia on viime aikoina tullut tai on tulossa Suomeen.

– Ei meillä tai missään ole sellaista tietokanavaa, mistä nämä tiedot saataisiin, Niskanen sanoo.

Työnantajat päättävät, paljonko ulkomaisia hoitajia Suomeen palkataan.

– Sote-alan toimijat tekevät tietysti omat rekrytointipäätöksensä, joista ei ole velvoitetta sinänsä ilmoittaa. Ne ovat rekrytointeja siinä missä muutkin, Niskanen sanoo.

Sote-alan työnantajakenttä on pirstaloitunut. Kokonaiskuvan saamiseksi STT tiedusteli asiasta sairaanhoitopiirien lisäksi Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT:lta ja Henkilöstöpalveluyritysten liitto HPL:stä. Viimeisimmästä kerrottiin, ettei liitolla ole asiasta tietoa.

Myös KT:n kehittämispäällikkö Sirpa Sivonen kertoo, ettei heillä ole tämänhetkisestä tilanteesta tarkempaa tietoa.

– Käynnissä olevia ja suunnitteilla olevia rekrytointeja on ympäri Suomen ja puhutaan sadoista hoitajista, Sivonen sanoo.

Viitteitä alan kokonaiskuvasta voi TEMin Niskasen mukaan saada Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valviran myöntämistä kolmansien maiden kansalaisten saamista luvista esimerkiksi sairaanhoitajan ammattinimikkeen käyttöön tai Maahanmuuttoviraston myöntämistä oleskeluluvista sote-alalle kolmansien maiden kansalaisille.

Valvira laillistanut vain kymmeniä sairaanhoitajia

STT pyysi Valvirasta tiedot 2020-luvulla tehdyistä lupapäätöksistä kolmansissa maissa tutkinnon suorittaneiden osalta. Vuosien 2020–2022 aikana Valvira on laillistanut EU-ETA-alueen ulkopuolella kouluttautuneita sairaanhoitajia yhteensä 59 ja röntgenhoitajia kolme.

– Käytännössä kaikki EU-ETA-alueen ulkopuolella sairaanhoitajaksi tai röntgenhoitajaksi kouluttautuneet täydentävät Suomessa Valviran määräyksestä lisäopinnoin aiempaa koulutustaan siten, että heidän pätevyys vastaa suomalaista koulutusta, sanoo Valviran ryhmäpäällikkö Jenni Kangas.

Kankaan mukaan useilla sairaanhoitajan laillistusta hakevilla on myös lähihoitajan tutkinto Suomessa suoritettuna ennen kuin hakevat sairaanhoitajan laillistusta.

– Syytä tähän en täysin osaa sanoa, mutta oletan, että se johtuu siitä, että työnantajat tällaista edellyttävät. Tämä ei ole missään nimessä Valviran edellyttämä tai toivoma käytäntö, Kangas sanoo.

Yhdellekään alueen ulkopuolella kouluttautuneelle ei ole viimeisen kolmen vuoden aikana myönnetty oikeutta käyttää lähihoitajan nimikesuojattua ammattinimikettä. Hoiva-avustajat eivät ole terveydenhuollon ammattihenkilöitä, joten heitä Valvira ei rekisteröi.

Suomi tavoittelee kahdenvälisiä maasopimuksia kolmansien maiden kanssa

Katri Niskanen puheenjohtaa sote-henkilöstön riittävyyden ja saatavuuden ohjelman alatyöryhmää, joka pohtii sote-henkilöstön rekrytointeja kansainvälisestä näkökulmasta.

– Agendalla on, että valtion roolia tullaan lisäämään, Niskanen sanoo.

Ministeriön tavoitteena on, että Suomi voisi solmia kahdenvälisiä maasopimuksia sote-ammattilaisten rekrytointien tukemista varten.

– Juuri pohditaan sitä, minkä maiden kanssa Suomi voisi valtiona lähteä tekemään sopimuksia. Tämän ja ensi vuoden aikana otetaan ensimmäisiä askeleita sen edistämiseksi, Niskanen jatkaa.

Sopimukset työvoiman maahanmuuton edistämiseksi tehtäisiin ensi vaiheessa todennäköisesti yhden tai kahden maan kanssa. Keskusteluissa ovat olleet ainakin Intia, Vietnam ja Filippiinit.

Niskasen mukaan tarkoituksena on varmistaa ennen sopimusten tekoa, että aktiivisten rekrytointitoimien tekeminen ei horjuta lähtömaita. Järjestelyn on oltava hyödyllinen niin Suomelle, lähtömaalle kuin itse työntekijälle.

– Monet maat kouluttavat vientiin hoiva-alan osaajia. Siellä on ajatuskin, että osa sijoittuu ulkomaille. Se on se sopimuksen perusajatus, Niskanen sanoo.

Vielä on auki, millaisia sopimuksia ja millaisilla resursseilla Suomi valtiona ryhtyy toteuttamaan.

– Poliittinen tahtotila ratkaisee, miten paljon sote-alan kansainvälisiin rekrytointeihin halutaan valtiona panostaa, Niskanen sanoo.

Se nähtäneen eduskuntavaalien jälkeen.

Filippiiniläisten hoitajien rekrytointi ei välttämättä ongelmatonta

Useat STT:n haastattelemat tahot kertovat, että rekrytointialalle on lyhyessä ajassa tullut paljon uusia toimijoita.

– Olen saanut puhelinsoittoja, että "meillä on täällä Bangladeshissa tai Thaimaassa paljon hoitajia. Voitais ruveta tuomaan niitä", terveydenhoitoalan liitto Tehyn kansainvälisten asioiden asiantuntija Sari Koivuniemi kertoo.

TEMin Niskasen mukaan Filippiinien lisäksi esimerkiksi Vietnam on nyt keskeinen kohdemaa, josta työntekijöitä haetaan. KT:n Sivonen mainitsee myös Sambian ja Myanmarin.

Maailman terveysjärjestö WHO julkaisee listaa maista, joista se ei suosittele tehtävän rekrytointeja. Listalla olevissa maissa on pula sote-henkilöstöstä ja maan terveydenhuolto erittäin huonossa tilassa.

– Listalla on kaikista köyhimpiä maita, kuten Afrikan sotaa käyviä maita. Ainoa listalla oleva maa, josta tiedän, että Suomeen on rekrytty, on Nepal, Koivuniemi sanoo.

Koivuniemen mukaan myöskään joistakin listan ulkopuolisista maista rekrytoiminen ei ole ongelmatonta, jos henkilöstöpula siirretään köyhimpien maiden kannettavaksi.

– On sellaisia vaaroja, että maissa koulutetaan ihmisiä muiden maiden tarpeisiin, mutta investoinnit omaan terveydenhuoltoon ovat minimaalisia. Filippiinit on hyvä esimerkki. Sieltä lähtee paljon hoitajia, mutta maan omat terveydenhuoltopalvelut eivät ole kovin hyvät, Koivuniemi sanoo.

Yksi suurimmista hoitajia Suomeen välittävistä yrityksistä on henkilöstöpalveluyritys Barona, joka kertoo välittävänsä Suomeen hoiva-avustajiksi alemman sote-alan tutkinnon tehneitä. Yrityksen sote-alasta vastaavan johtajan Simo Lohen mukaan Barona rekrytoi tänä vuonna noin 1 000 ihmistä, joista puolet tulee Filippiineiltä, puolet Intiasta.

– Me emme rekrytoi mistään sellaisesta maasta, mikä heikentäisi maan omaa kyvykkyyttä hoitaa asioita, Lohi vastaa kysymykseen Filippiinien heikosta terveydenhuollontilanteesta.

Sairaanhoitajia rekrytoidaan hoiva-avustajiksi

Toiseksi epäkohdaksi Koivuniemi nostaa tilanteet, joissa maahan saapuneet ovat päätyneet eri töihin kuin heille on luvattu. Esimerkiksi filippiiniläiset sairaanhoitajat ovat saattaneet luulla tulevansa tekemään sairaanhoitajan töitä, mutta ovat päätyneet hoiva-avustajiksi. Väärinkäsitys on voinut syntyä, jos esimerkiksi hoiva-avustajan työtä on mainostettu "nurse assistant" -nimikkeellä.

– Hoiva-avustajan työstä ei voi puhua nurse-tittelillä. Maahanmuuttajan voi olla mahdoton ymmärtää tätä eroa, Koivuniemi sanoo.

Tehy pitää epäeettisenä, jos sairaanhoitajia rekrytoidaan hoiva-avustajiksi. Tehyn mukaan monet filippiiniläiset, koulutetut sairaanhoitajat haluaisivat tehdä sairaanhoitajan tehtäviä, mutta päätyvät tekemään hoiva-avustajan tehtäviä.

– Sieltä nouseminen on pitkä, kivinen ja kallis tie. Varsinkin, jos päädyt töihin työnantajalle, joka ei tarvitse sairaanhoitajia, Koivuniemi sanoo.

Koivuniemi muistuttaa, että Filippiineillä on myös hoiva-avustajaa vastaava care assistant -koulutus ja ihmettelee, miksi heitä ei rekrytoida sairaanhoitajien sijaan.

"Resurssin hukkaamista"

Simo Lohi kertoo, että suurin osa Baronan palkkaamista sairaanhoitajista tulee työskentelemään lähihoitajina.

– Joka ikinen tietää tasan tarkkaan suullisesti ja kirjallisesti, mihin tulee töihin. Suurin osa ihan viihtyy niissä tehtävissä, Lohi sanoo.

Lohi myöntää, että sairaanhoitajien palkkaaminen hoiva-avustajiksi ei ole ongelmatonta.

– Itsekin olen sitä mieltä, että on resurssin hukkaamista, että päteviä sairaanhoitajia rekrytoidaan lähihoitajiksi. Ongelma on siinä, että meillä ei ole maksajaa sille sairaanhoitajan pätevöitymiselle, Lohi sanoo.

KT:n Sirpa Sivosen mukaan rekrytoidut hoitajat sijoittuvat ainakin aluksi hoiva-avustajiksi, koska ulkomailla suoritetut tutkinnot eivät anna pätevyyttä toimia Suomessa lähi- tai sairaanhoitajan tehtävissä.

– Suurin epäkohta on Valviran tutkintojen tunnustamisprosessin hitaus ja kalleus sekä tarvittavan täydennyskoulutuksen kestävän rahoituksen ja prosessin puuttuminen ammattikorkeakouluista, Sivonen sanoo.

Tehy näkee suurimpana ongelmana rekrytointi- ja koulutusreittien hajanaisuuden.

– Erilaiset toimijat toimivat eri tavoin ympäri Suomen. Kaikki yrittävät keksiä omaa malliaan ja kaikilla on vähän erilaista kielenopetusta. Ei ole yksittäistä, pysyvää ja vakiintunutta mallia, jolla sairaanhoitajia voitaisiin pätevöittää, Koivuniemi sanoo.