Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Mikä on sähkön tuntihinta nyt? Seuraa tästä

Oma huone ei aina ole lapsen oma toive – moni perhe tinkii nyt asunnon koosta

Lapsi tarvitsee oman huoneen, ajattelee moni vanhempi. Vanhemmalta voi kuitenkin jäädä huomaamatta, että kyseessä on hänen oma tarpeensa, eikä välttämättä lainkaan lapsen toive, huomauttaa psykologi ja psykoterapeutti Leea Mattila.

– Vanhemmat näkevät kouluun menemisen usein nivelkohtana sille, että lapselle ikään kuin kuuluu hankkia oma huone, ja samalla tähän kohtaan ladataan helposti monenlaisia muitakin suuria odotuksia. Vanhempi saattaa myös odottaa innolla, että jatkossa lapsen lelut ja tavarat pysyvät hänen omassa huoneessaan.

Jos lapsi ei ole itse toivonut omaa huonetta, muutos voi Mattilan mukaan tuntua lapsesta jännittävältä tai jopa stressaavalta. Usein sitten käykin niin, että lelut kulkeutuvat edelleen olohuoneeseen, läksyjä tehdään keittiössä tai lapsi hakeutuu vanhemman viereen nukkumaan.

Näin voi käydä siitä huolimatta, että huone olisi ollut lapsen oma toive. Mattila kannustaa vanhempia kuuntelemaan lapsiaan ja keskustelemaan heidän kanssaan ennen suurten muutosten tekemistä. Vaikka lapsi viihtyisi omassa huoneessaan, huone ei vähennä yhteyden ja vuorovaikutuksen tarvetta perheen kesken.

– En ylipäätään pidä sanonnasta, jonka mukaan lapset tarvitsisivat oman huoneen, sillä eihän kaikilla vanhemmilla ole siihen resursseja. Lapsi kyllä tottuu ja sopeutuu oman perheensä tilanteeseen, Mattila toteaa.

Parvi voi riittää omaksi tilaksi

Lapsella olisi hyvä olla oma tila, jossa hänellä on mahdollisuus säilyttää omia tavaroitaan omilla paikoillaan – tila, jossa hän voi halutessaan viettää aikaa ja jossa myös hänen nukkumispaikkansa on. Tällaisen tilan ei tarvitse välttämättä olla oma huone, vaan se voi olla hänelle osoitettu paikka esimerkiksi sisaruksen kanssa jaetussa huoneessa, kertoo Jyväskylän yliopiston kasvatustieteen tohtori Hannariikka Linnavuori.

– Tila voi olla esimerkiksi parvi tai sermillä tai hyllyllä muusta huoneesta rajattu alue. Vuoroasuville lapsille on tärkeää, että heidän oma tilansa on olemassa, vaikka he olisivat itse toisen vanhemman luona. Tämä osoittaa, että koti säilyy, vaikka he eivät itse olisi paikalla, Linnavuori sanoo.

Linnavuoren mukaan lasten oman tilan tarve on hyvin yksilöllistä ja riippuu lapsen persoonallisuudesta. Esimerkiksi erityisherkkä tai sosiaalisista tilanteista kuormittuva lapsi saattaa kaivata muita enemmän omaa aikaa ja rauhaa. Jos lapsella ei ole omaa huonetta, hän etsii yksityisen tilan tarvittaessa muualta.

– Jokainen meistä tunnistanee tarpeen hiljaisuuteen ja yksityisyyteen, kun takana on paljon ihmisten kohtaamisia. Lapselle tällainen tilanne syntyy esimerkiksi päivähoidossa tai koulussa.

Leea Mattilan mukaan yhteisistä huoneista on paljon hyötyä. Ne pakottavat opettelemaan jakamista, joustamista ja toisten tarpeiden huomioimista. Usein nämä opit tulevat konfliktien kautta, mutta jokainen sopimiskerta opettaa. Yhteiset huoneet saattavat luoda myös turvallisuudentunnetta.

Mattilan mukaan viimeistään murrosiässä lapsi kuitenkin tarvitsee ehdottomasti jonkinlaisen oman tilan, sillä murrosiän tärkein psyykkinen kehitystehtävä on vanhemmista irtautuminen ja itsenäisyyden opettelu.

Kehitystä vauhdittaa usein lapsen aggressio ja tarve vetäytyä. Myös omaan kehoon tutustuminen sekä seurustelu- ja ystävyyssuhteet edellyttävät omaa rauhaa.

Lapsiperheiden asuntojen koot palaamassa pandemiaa edeltävälle tasolle

Lapsiperheet asuvat väljimmin pientaloissa, jotka olivat viime vuoden lopulla keskimäärin 127 neliön kokoisia. Rivitaloasunnoissa lapsiperheillä oli keskimäärin 88 ja kerrostaloasunnoissa keskimäärin 74 asuinneliötä. Pienimmissä asunnoissa asuu lähes yhtä paljon yksinhuoltajia ja avio- ja avoperheitä, Tilastokeskuksesta kerrotaan.

Huoneistokeskuksen liiketoimintajohtajan Marina Saleniuksen mukaan suomalaiset lapsiperheet ovat ostaneet koronapandemian aikana entistä enemmän vähintään neljän makuuhuoneen asuntoja. Moni on kaivannut työhuonetta ja halunnut parantaa asumisen laatua hankkimalla lisää tilaa.

Tällä hetkellä lapsiperheiden ostamien asuntojen koot ovat Saleniuksen mukaan palaamassa pandemiaa edeltävälle tasolle. Taustalla ovat esimerkiksi inflaatio, kustannusten nousu sekä paremmat mahdollisuudet kuluttaa muuhunkin kuin asumiseen.

– Lapsiperheiden toivelistalla on edelleen omat huoneet lapsille. Se, kuinka moni lopulta pystyy hankkimaan toiveidensa mukaisen asunnon, onkin sitten toinen asia. Lapsiperheillä painaa vaakakupissa paljon muutakin: turvallinen sijainti ja hyvät päivähoitopaikat, koulut, harrastusmahdollisuudet ja palvelut – sekä viime kädessä eurot.

Samansuuntaisia havaintoja on tehty myös OP-ryhmän asumisen palveluissa. Entistä useampi lapsiperhe jättää tällä hetkellä turhat neliöt ostamatta ja kiinnittää aiempaa enemmän huomiota myös esimerkiksi asunnon lämmitystapaan. Mitä lähempänä suurten kaupunkien keskustaa halutaan asua, sitä pienempään asuntoon yleensä tyydytään, sillä suurempia asuntoja on tarjolla vähemmän ja niiden hintataso on korkeampi.

Pääkaupunkiseudulla lapsiperheet ostavat vuosi vuodelta enemmän 52–59 neliön kolmioita, kertoo kiinteistönvälittäjä Kukka Kauppila Kiinteistömaailmasta.

– Pienet kolmiot – ja toisaalta myös hyvin suuret asunnot – ovat edelleen silti asuntokaupan marginaalia, ja lähes puolet lapsiperheiden asuntokaupoistamme on 70–95 neliön asunnoista, Kauppila tiivistää.