Levyarvio | Kuningatar Beyoncé on palannut

Uusi levy on viettelevä ja seksikäs ylistys klubimusiikille.

Beyoncé

Renaissance

Parkwood Entertainment / Columbia

Beyoncé Knowles-Carter saattoi napata vuoden sekä odotetuimman että isoimman albumin tittelin Kendrick Lamarilta. Renaissance on Beyoncén ensimmäinen studioalbumi kuuteen vuoteen. Jos autofiktiivinen multimediapläjäys Lemonade (2016) keskittyi henkilökohtaisuuteen ja eksplisiittisyyteen, Renaissance tekee juuri päinvastoin: yhteisöllisyys, bileet, hulluttelu – nämä ovat avainsanoja kuvaamaan albumia.

Renaissancen klubimusiikki on poliittista, mutta ei alleviivatusti ja saarnaavasti. Beyoncé tekee levyllä esimerkiksi transsukupuolisia artisteja sämpläämällä kunniaa tanssimusiikin historialle, johon liittyy olennaisesti eri vähemmistöjen voimaantuminen. Renaissancella on läsnä tanssimusiikin koko klassinen kirjo 70-lukulaisesta diskosta 90-lukulaiseen houseen.

Olisi ollut vaikea kuvitella Beyoncélta yhtään mitään muuta henkilökohtaisen Lemonaden sekä poliittisen, mustaa kulttuuria ylistäneen Coachella-keikan, ja siitä julkaistun The Homecoming (2019) -livelevyn jälkeen. Beyoncé on ottanut feministi-ikonin roolia korostetummin haltuun viime vuosina. Renaissancen kannessa Beyoncé ratsastaa hevosella kuin Lady Godiva. Hän puhuttelee levyllä ensisijaisesti naisia ja vähemmistöjä.

Kun yhtälöön lisää kansainvälisen pandemia-ajan ja sen, mitä ihmiset ovat kaivanneet, niin totta kai Beyoncén täytyi tehdä bilelevy. Renaissance kuulostaa merkkipaalulta tähän aikaan. Zeitgeist-albumilta, joka tullaan muistamaan.

Levy on miksattu liki kokonaan yhteen klubikokemuksen mukaisesti. Renaissancella korostuu rytmit helppojen melodisten koukkujen sijaan, joita Beyoncén olisi yhtä lailla tiimeineen helppo tehdä isolla rahalla. Nyt isot rahat on käytetty siihen, että tiimi on kaivanut ajan kanssa prestiisejä sämplejä kuin Kanye Westille konsanaan. Sekä yksinkertaisesti kalliita sämplejä, kuten Donna Summerin definitiivinen diskokappale I Feel Love, jota lainataan levyn päättävässä Summer Renaissance -kappaleessa.

Lyriikka on läpi levyn juuri tanssimusiikkiin sopivaa höttöä. Täynnä seksiä sekä onelinereita, jotka ovat myös välittömästi lainattavia: “It should cost a billion to look this good.” Pure/Honey on lukuisine sämpleineen levyn vakuuttavinta antia, eeppistä ja intensiivistä tanssimusiikkia.

Vierailijalista on laadittu harkiten. Siellä komeilee marginaalisempia mutta musiikkinörttien tunnistamia nimiä, kuten A.G. Cook. Sekä tunnettuja hahmoja, kuten Nile Rodgers (jonka Chic-kitaroinnin tunnistaa heti, ylläri) tai Grace Jones, joista jälkimmäisen vierailu on enemmän kunnioittava ele.

Marginaalia on hyödynnetty popmusiikin kärjessä koko ajan korostetummin viime vuosina. Beyoncén asemassa on mahdollista tehdä haastavampi levy, ja hän onneksi käyttää sen mahdollisuuden. Viettelevä ja seksikäs Renaissance ansaitsee kaiken sen hehkutuksen, jonka se on jo tähän mennessä kerännyt.

Mainos: Mediatalo Keskisuomalainen

Mainos: Mediatalo Keskisuomalainen

Vaalimainoksesi mukana bussimatkoilla ja aamupalapöydissä

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Mistä tänään puhutaan?

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kerran päivässä arkisin ja viikonloppuisin.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut