Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Mikä on sähkön tuntihinta nyt? Seuraa tästä

Turkki on tinkinyt Natossa ennenkin, mutta uusien jäsenmaiden estäminen on "kaikkein radikaalein veto" – yhteys länteen on entistä välineellisempi, arvioivat tutkijat

Mustanmeren lukkona toimiva Turkki on ilmoittanut, että maa ei nykyisellään hyväksy Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyttä.

Kyseessä ei ole ensimmäinen kerta, kun maa asettuu poikkiteloin yksimielisyyteen pyrkivän puolustusliiton päätöksenteossa, mutta tuorein veto on kaikkein radikaalein, arvioi Turkki-asiantuntija Toni Alaranta Ulkopoliittisesta instituutista.

– Joitakin esimerkkejä on aikaisemmilta ajoilta, ja [Recep Tayyip] Erdoganin valtakaudellakin on joitain blokkauksia tullut. Ne ovat liittyneet Itä-Euroopan Nato-maiden vahvistamiseen, Alaranta sanoo.

Vaatimusten takana on muutos Turkin poliittisessa kulttuurissa. Alarannan mukaan vielä 1990-luvulla maa suuntautui poliittisesti ja kulttuurisesti ensisijaisesti länteen. 2000-luvulla ensin pääministerinä ja sitten presidenttinä hallinneen Erdoganin aikana länsimaita on alettu pitää vain yhtenä alueena, jonka kanssa maa on tekemisissä.

– Yhteys ei ole ensisijainen vaan välineellinen, Alaranta sanoo.

Samoilla linjoilla on tutkija Halil Gürhanli Helsingin yliopistosta. Hän väitteli yliopistossa valtiotieteiden tohtoriksi kaksi vuotta sitten Erdoganin johtaman Turkin valtapuolueen AKP:n toiminnasta.

– Erityisesti vuodesta 2009 alkaen Turkin suhtautuminen diplomatiaan on muuttunut niin, että diplomatiaa pidetään vaihtokaupan muotona. Siitä on tullut pääasia, mitä voidaan saada vastineena, Gürhanli sanoo.

Nykyhuolet esillä aiemminkin

Aiempi esimerkki Turkin vastustuksesta nähtiin vuonna 2019, kun se uhkasi olla hyväksymättä Baltian maiden ja Puolan suojaksi tarkoitettua tuoretta puolustussuunnitelmaa.

Turkki vaati Nato-mailta tiukempaa suhtautumista Syyriassa toimivaan kurdijärjestöön YPG:hen. Maa on nostanut järjestön esille myös Ruotsin ja Suomen jäsenyyshakemusten yhteydessä. Turkki pitää sotilasjärjestöä terroristisena.

Virallisesti muut Nato-maat eivät muuttaneet tuolloin suhtautumistaan, ja Turkki lopulta pyörsi vastustuksensa.

Vuonna 2009 Turkki puolestaan vastusti Tanskan pääministeri Anders Fogh Rasmussenin valintaa puolustusliiton pääsihteeriksi. Rasmussen oli pääministerinä puolustanut pilakuvia islamin profeetta Muhammadista julkaisseen sanomalehden sananvapautta.

Turkki vastusti tuolloin myös kurdijärjestö PKK:n äänenä pitämänsä televisiokanavan toimintaa. Turkki, EU ja Yhdysvallat ovat kaikki määritelleet PKK:n terroristijärjestöksi, mutta Turkki on myös nyt pitänyt PKK:ta esillä omien etujensa valvomisen nimessä.

Kiistan yhteydessä Yhdysvallat lupasi Turkille sen intressien parempaa huomiointia Natossa, ja Rasmussen toimi lopulta järjestön johdossa viiden vuoden ajan. Alarannan mukaan kyseinen kiista ei kuitenkaan vertaudu hyvin käsillä olevaan tilanteeseen.

– Se on enemmän symbolinen tapaus, koska tässä on isommat nappulat pelissä, kun neuvotellaan Syyriasta ja kahden uuden jäsenen ottamisesta.

Suhde muiden Nato-maiden kanssa ei ollut suinkaan kitkaton myöskään ennen Erdogania. Esimerkiksi välejä Kreikan kanssa on vuosikymmeniä kiristänyt Kyproksen saaren hallinta.

"Tärkeä sisäpoliittinen puoli"

Alarannan mukaan Turkin vaatimuksissa on mukana sekä aitoja turvallisuushuolia että Erdoganin sisäpoliittisia tarpeita.

Maasta kotoisin oleva Gürhanli korostaa ennen kaikkea Erdoganin sisäpoliittisia ongelmia. Inflaatio on noussut Turkissa peräti 70 prosenttiin. Erdogan on itse näyttävästi osallistunut liiran arvon upottaneen rahapolitiikan ohjaamiseen. Gürhanlin mukaan laskeneesta suosiosta kärsivä Erdogan tarvitsee saavutuksen.

– Tällä hetkellä näyttää siltä, että Venäjän uhka länsimaiden turvallisuutta kohtaan kasvaa jälleen. Turkki havaitsee siinä mahdollisuuden. Tässä on tärkeä sisäpoliittinen puoli, Gürhanli sanoo.

Myös Alaranta toteaa, että Erdoganin kaudella Turkin tavassa ajaa kansallista etuaan on ero aiempaan. Maa on halunnut vähentää länsiriippuvuuttaan ja hoitaa itse suhteitaan esimerkiksi Venäjälle ja Kiinaan.

Alun perin Turkki oli Natolle merkittävä kumppani sijaintinsa takia. Se oli Neuvostoliiton rajanaapuri, ja Yhdysvallat pyrki patoamaan kommunismin leviämistä sekä vahvistamaan omaa asemaansa alueella. Turkki liittyi järjestöön yhdessä Kreikan kanssa 70 vuotta sitten, kun Nato laajeni ensimmäistä kertaa.

– [Josif] Stalin vaati rajojen korjauksia Itä-Turkin provinsseissa, ja se koettiin Turkissa suurena turvallisuusuhkana. Turkki myös itse aktiivisesti hakeutui Natoon. Se selittyy aikakauden tarpeiden kautta, Alaranta kuvaa.

Huoli voimatasapainosta voisi olla ongelma Suomelle

Alarannan mukaan Turkki pitää edelleen tärkeänä, ettei tasapaino lännen ja Venäjän välillä horjahda sodaksi Mustallamerellä.

– Siellä on vähän sellaistakin aistittavissa, että Suomen ja Ruotsin jäsenyys eskaloisi liikaa kansainvälistä tilannetta. Tämä olisi ongelmallinen tilanne, koska sitten vaatimuksiin vastaaminenkaan ei riittäisi, hän sanoo.

Tätä laskelmointia ei voi Alarannan mukaan sulkea täysin pois. Tällä hetkellä hän kuitenkin olettaa, että uusia jäseniä koskeva kiista on ratkaistavissa, eikä se ole periaatteellinen.

Gürhanli on vielä suorempi arviossaan. Hänen mukaansa muiden maiden ei tulisi antaa periksi Erdoganin autoritaariselle hallinnolle tai antaa sille mahdollisuutta hyötyä tilanteesta sisäpoliittisesti.

– Turkki ei voi säilyttää tätä kantaansa. Se voi vain viivästyttää Suomen ja Ruotsin jäsenyyttä, hän sanoo.