Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Mikä on sähkön tuntihinta nyt? Seuraa tästä

Nälkä hiipii sodan kintereillä – Ukrainan tapahtumat voivat syöstä maailman historiallisen pahaan ruokakriisiin

Maapallolla on alkaneen vuosikymmenen aikana koettu Ilmestyskirjan neljästä ratsumiehestä sekä ruton että sodan kosketus koronaviruspandemian ja Ukrainan sodan muodossa. Ukrainan tapahtumien seurauksena seuraavana vuorossa monessa maassa voi olla nälkä, sillä sota on estänyt viljan viennin Venäjältä ja Ukrainasta.

Mustanmeren kautta laivarahtina kulkevaa viljavirtaa on totuttu pitämään ehtymättömänä runsaudensarvena, ja moni Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän valtio on pahasti riippuvainen tuosta nyt tyrehtyneestä tuontiviljan lähteestä, kertovat asiantuntijat STT:lle.

– Suurimmaksi osaksi (Venäjän ja Ukrainan viljan) vienti tapahtuu Mustanmeren satamista. Kaikki tärkeimmät ostajamarkkinat sijaitsevat Pohjois-Afrikassa, Lähi-idässä ja Aasiassa. Maantieteellisestä sijainnistaan johtuen Mustanmeren satamat ja merirahti ovat kustannustehokkain vaihtoehto, kertoo Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Csaba Jansik.

Venäjän ja Ukrainan kasvattama vilja yhdessä muodostavat noin 25–30 prosenttia maapallon vientiviljasta, ja monet maat ovat tuoneet jopa 60–80 prosenttia ostamastaan viljasta alueelta. Erityisen riippuvaisia tuontiviljasta ovat muun muassa Libanon, Egypti ja Turkki.

Viimeksi tilanne yhtä paha Arabikevään kynnyksellä

Ukrainan sodan aiheuttama isku osuu erityisen pahaan paikkaan, sillä ruokamarkkinoilla hintatasot olivat jo ennestään huippukorkeita muun muassa huonojen satojen vuoksi.

Nyt sodan lyömän loven vuoksi tilannetta voi asiantuntijoiden mukaan jo verrata vuoteen 2011. Tuolloin viljan hintapiikki oli yksi monista tekijöistä, joka oli mukana laukaisemassa valtavaa yhteiskunnallisen levottomuuden ja vallankumousten aaltoa.

– Vuonna 2011 Venäjä ja Ukraina kärsivät äärimmäisestä kuivuudesta, ja se laukaisi osaltaan seuranneet tapahtumat, Jansik kertoo.

– Tämä on vähän samanlaista alkusoittoa kuin ennen Arabikevään lähtemistä käyntiin. Maat eivät pystyneet ostamaan tarpeeksi nopeasti tavaraa, että olisivat pitäneet ruokainflaation kurissa, kertoo Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliiton vilja-asiamies Max Schulman.

Lähi-idän maissa elintarvikemenot syövät huomattavasti suuremman osan väestön palkkakuitista kuin länsimaissa, joissa osuus on yleensä 10–15 prosentin luokkaa. Lähi-idässä ruokaan voi helposti mennä yli puolet tuloista, minkä vuoksi yhteiskuntarauha on tiiviisti kytköksissä leivän hintaan.

– Useille Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän maille vehnä on niin tärkeä, että valtiot tukevat siitä tuotettua leipää, koska se on kansan tyytyväisyyden ja poliittisen tilanteen tae. Jos hinnat kaksin- tai kolminkertaistuvat yhtäkkiä, näiden maiden täytyy kyetä tukemaan leipää, joka on peruselintarvike koko kansalle, Jansik toteaa.

Suomi varautunut monia muita maita paremmin

Euroopan maille Ukrainan ja Venäjän viljaviennin tyrehtyminen ei ole välitön ongelma, sillä EU on viljan suhteen lähes omavarainen. Ukrainasta on kuitenkin tuotu maissia sekä elintarvikekäyttöön että rehuihin myös Suomeen. Venäjältä Suomi tuo rehussa käytettävää rapsipuristetta, mikä voi katketa pakotteiden myötä tai Venäjän vastatoimien seurauksena.

– Suomella ei ole ensimmäisenä hätä tässä. Toki energiasta ollaan riippuvaisia (Venäjästä) öljyn suhteen, mutta onneksi emme suoraan käytä paljon maakaasua. Emme ole siinä pulassa missä Keski-Eurooppa, koska maakaasua ei lämmityksessä laajalti käytetä. Öljy on vaihdettavissa muihin tuontimaihin, Jansik arvioi.

Ruokatuotannossa Suomi ja koko muu EU-alue ovat kuitenkin yhdessä suhteessa riippuvaisia Venäjän maakaasusta, nimittäin lannoitteiden valmistuksessa. Joka vuosi tarvittavien typpilannoitteiden valmistuksessa käytetään ammoniakkia, jota valmistetaan maakaasusta, josta merkittävä osuus on Venäjältä.

Suomen huoltovarmuusvarastoissa on tarpeeksi ammoniakkia peltojen lannoittamiseksi ainakin tänä satokautena. Jos kriisi pitkittyy vuosien pituiseksi ja Venäjän kaasuhanat ovat kiinni, on korvaavaa kaasua hankittava muualta.

– Periaatteessa (Venäjän maakaasun) pystyy korvaamaan, mutta mihin hintaan? Ehkä sitä löytyisi maailmanmarkkinoilta, jos Venäjän myynti katkeaa, mutta hinnat pomppaa aivan taivaisiin, Jansik pohtii.

Tietyt nestemäisen maakaasun tuottajamaat, kuten Qatar, ovat jo varoittaneet, etteivät ne pysty näin nopeasti lisäämään tuotantoa.

– Jos meillä ei ole tarpeeksi lannoitteita, meidän nykyiset viljantuotantotasot ja omavaraisuus vaarantuvat, Jansik sanoo.

Tilannetta pahentaa se, että Suomen maatalous on ollut kannattavuuskriisissä jo pidemmän aikaa ennen Ukrainan sotaa.

Ukraina merkittävä rehun kannalta

Auringonkukka on noussut yhdeksi symboliksi, jolla osoitetaan tukea Ukrainalle. Kukalla on kuitenkin muutakin kuin symbolista merkitystä, sillä ukrainalainen auringonkukka on merkittävä resurssi Euroopan ruokatuotannolle.

Ukraina on maailman suurin auringonkukan siemenen tuottaja sekä merkittävä auringonkukkaöljyn ja auringonkukista tehdyn puristeen tuottaja, ja erityisesti jälkimmäistä käytetään valkuaisrehun tuotannossa.

Kun rehutuotanto kallistuu, siitä kärsii koko ruokajärjestelmä, ja se tulee näkymään Suomessakin elintarvikkeiden hintatasossa. Myös viljanviennin tyrehtyminen vaikuttaa yleisiin markkinahintoihin, jotka heijastuvat myös Suomeen.

– Tällä hetkellä (Ukrainan sota) heiluttelee markkinoita, ja se tuntuu joka paikassa, Suomi ei ole immuuni hinnannousuille maailmanmarkkinoilta, kertoo Schulman.

Myös energian kasvavat hinnat vaikuttavat ruokakaupan ostoskärryn sisältöön kauttaaltaan. Schulmanin mukaan jo aluillaan oleva ruokakriisi voi puhjeta todella globaaliksi, jos sodan päälle saadaan vielä huonoja satoja esimerkiksi Euroopassa.

– Silloin meillä on täysin ruokakriisi käsissä.

Lähi-idässä Saudi-Arabian kaltaiset öljyntuottajamaat selviävät ainakin toistaiseksi, sillä myös öljyn hinta kasvaa ja mailla riittää rahaa hankkia ruokaa markkinoilta. Vaikeammassa asemassa on esimerkiksi Libanon, jonka talous oli jo ennestään heikossa tilassa.