Libanonin opettajista on tullut köyhiä. Kuten suurimman osan väestöstä, myös heidän palkkansa on menettänyt maata runnelleen historiallisen talouskriisin seurauksena 90 prosenttia arvostaan. Noin 80 prosenttia maan asukkaista on ajautunut elämään köyhyysrajan alapuolella.
Töihin ei kannata tulla, sillä inflaation vaikutuksesta koko palkka kuluu pelkästään työmatkoihin tarvittavan polttoaineen ostamiseen. Tällä hetkellä 20 litraa bensaa maksaa yli 300 000 Libanonin puntaa, joka yhä voimassa olevan virallisen valuuttakurssin mukaan olisi arvoltaan 200 Yhdysvaltain dollaria.
– Jos opettajan palkka on 2 miljoonaa puntaa, siitä on kuukauden työmatkojen jälkeen tuskin mitään jäljellä, Libanonin julkisten alakoulujen opettajien liiton johtaja Hussein Jawad toteaa.
Kun opettajienkin pitäisi syödä ja huolehtia myös omasta perheestään, ei ole ihme, että nykyinen palkka ei motivoi.
– Kuukausipalkkaa saavien lisäksi julkisissa kouluissa työskentelee tuntiopettajia. He tienaavat 20 000 puntaa tunnissa, jolla ei saa edes ostettua yhtä lounasleipää, Jawad kuvailee tilannetta.
Moni on lähtenyt ulkomaille
Tuhannet eli kaikkiaan noin 10–15 prosenttia sekä julkisten että yksityisten koulujen opettajista Libanonissa ovat jättäneet työnsä. Useat heistä ovat lähteneet paremman toimeentulon perässä pysyvästi ulkomaille, kun taas toiset pyrkivät etsimään uuden työn lähempää kotioveaan, jotta matkakustannukset pysyisivät minimissä.
Talouskriisi on iskenyt erityisen kovaa julkisiin kouluihin, joissa opiskelee noin kolmannes maan kouluikäisistä lapsista. Toisin kuin yksityiskoulut, ne ovat täysin riippuvaisia valtiolta saamastaan rahoituksesta. Erityisesti köyhimpien perheiden ja syyrialaispakolaisten lapset opiskelevat julkisissa kouluissa.
Kun valtion kirstu on tyhjä, sieltä ei tipu hiluja myöskään kouluille. Se tarkoittaa myös sitä, että uusia kirjoja, kyniä tai muita opiskelutarvikkeita ei hankita. Myös sähköstä on pulaa, sillä julkista sähköä on maassa tarjolla vain noin tunti päivässä, ja yksityisissä generaattoreissa käytettävä polttoaine kallista.
– Halusin ostaa tällä viikolla koululleni uusia lamppuja, mutta niiden hinta olisi ollut yhteensä 160 dollaria. Joudummeko siis pitämään iltapäivän oppituntimme pimeässä, pohtii myös julkisen koulun rehtorina työskentelevä Jawad.
– Joudun aina pyytämään kauppiailta saada tarvitsemamme tarvikkeet nyt ja maksaa myöhemmin, koska meillä ei ole rahaa, hän jatkaa.
Lakkoilukaan ei auttanut
Syyslukukauden alussa julkisten koulujen ovet pysyivät Libanonissa suljettuina. Huonoihin työolosuhteisiin kyllästyneet opettajat vaativat lakkoilemalla opetusministeriöltä lisää palkkaa ja korotuksia matkakorvauksiin. Syyskuussa valittu opetusministeri Abbas Halabi lupasikin opettajille lisää rahaa sekä julkisille kouluille tuhansien dollarien tukia resurssien hankintaan.
Lupauksen ansiosta opettajat palasivat lokakuun alussa töihin. Marraskuun lopussa opettajat ja koulut kuitenkin odottivat rahojaan ministeriöstä edelleen.
Jawad kertoo, että nyt opettajat ovat alkaneet saada 90 dollarin arvoista kuukausittaista lisää ulkomaisten avustajamaiden maksamana. Tämän lisäksi säädös opettajien palkkojen ja matkakorvausten korotuksista on työn alla opetusministeriössä. Opettajat elävät toivossa, että säädös tulisi voimaan 15. joulukuuta mennessä.
Jawadin mukaan uhkana on nyt, että yhä useampi lapsi jää kokonaan pois opetuksesta, mikäli kouluja ei auteta ja maan taloustilanne ei parane.
– Lopulta tämä tulee vaikuttamaan lasten ja koko Libanonin tulevaisuuteen.
Lukukausimaksut ovat kohonneet
Useiden yksityiskoulujen lukukausimaksut Libanonissa ovat kohonneet roimasti, minkä seurauksena monilla köyhyyteen ajautuneille perheillä ei ole enää varaa lasten koulumaksuihin. Viime vuonna arviolta 50 000 lasta siirtyi yksityisistä kouluista julkisiin, joissa opiskelu on ilmaista.
Jawadin mukaan suunta kuitenkin kääntyi tänä syksynä päinvastaiseksi, kun huolestuneet vanhemmat siirsivät lapsiaan opettajien lakon takia halvimpiin yksityiskouluihin varmistaakseen näiden opetukseen pääsyn.
Beirutissa asuva Mireille kertoo, ettei hän pysty enää maksamaan 10-vuotiaan poikansa ja 6-vuotiaan tyttärensä lukukausimaksuja.
– Mieheni työskentelee poliisina, ja aiemmin valtio tuki meitä maksamalla suoraan puolet lastemme koulumaksuista. Nyt kun valtiolla ei ole rahaa, meidän pitäisi maksaa kaikki itse.
Suomen Lähi-idän instituutissa työskentelevän libanonilaisen Manal Chatilan mukaan yksityiskoulut ovat pyrkineet helpottamaan perheiden taakkaa mahdollistamalla lukukausimaksujen maksamisen osissa ja luopumalla tiukoista vaatimuksista koulupukujen ja tarvikkeiden suhteen. Hänen 15- ja 14-vuotiaiden poikiensa lukukausimaksut nousivat tänä vuonna summalla, joka monelle Libanonin punnissa palkkansa saaville paikallisille vastaisi yhden kuukauden palkkaa.
– Koulumme on vaihtanut monet kalliit ulkomaalaiset oppikirjat paikallisiin ja tarjoaa joistakin kirjoista ilmaiset kopiot oppilaille. Myöskään virallisten koulupukujen hankkiminen ei ole enää pakollista, vaan oppilaat saavat käyttää niiden kanssa yhteensopivia t-paitoja ja takkeja.