Koronapandemian aikana Australia on pitänyt rajojaan tiukasti kiinni jopa omilta kansalaisiltaan sitten viime vuoden maaliskuun. Poistuakseen maasta Australian kansalaiset ja pysyvän oleskeluluvan saaneet joutuivat pitkään anomaan erityislupaa matkustaa ulkomaille.
Vielä noin kuukausi sitten yli 45 000 australialaista oli pyrkimässä takaisin kotimaahansa ja ilmoittanut tarvitsevansa siinä apua. Tiukat karanteenikiintiöt maahan tuleville hidastivat ihmisten pääsyä takaisin. Säännökset ovat olleet vieläkin tiukemmat ulkomaalaisille joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta.
Sydneyn yliopiston englantilainen professori ja yliopiston Sydney Policy Lab -tutkimushankkeen johtaja Marc Stears sanoo, että Australian pandemian aikaisissa rajakäytännöissä huomionarvoista on se, että enemmistö australialaisista ei ole kokenut rajatoimia epämukaviksi.
– Hallitus ei olisi voinut pitää rajoja kiinni näin pitkään muissa demokraattisissa maissa, Stears sanoo STT:lle.
Maineikkaan englantilaisen Oxfordin yliopiston poliittisen teorian entinen professori uskoo, että muissa demokraattisissa maissa olisi ainakin vastustettu vahvemmin yhtä tiukkoja rajatoimia.
Tiukkaan rajasulkuun viitataan termillä Australian linnake, joka tarkoittaa muun muassa sitä, että maa on toimillaan eristäytynyt muusta maailmasta. Stears sanoo, että suhteellisen vähäisillä koronatartunnoilla tähän asti selvinneellä Uudella-Seelannilla on ollut rajoituksia, mutta ne eivät ole olleet yhtä tiukkoja kuin Australiassa.
– Vaikka monissa maissa on huolta maahanmuutosta, kuitenkin ymmärretään, että yhteiskunnat ovat yhteyksissä toisiinsa ja että on tärkeää ylläpitää jonkinlaista avoimuutta, Stears sanoo.
– Huomionarvoista on, että lähes kukaan ei voimalla vastustanut rajatoimia. Se kertoo siitä, miten sitoutunut enemmistö on ollut pitämään koronatartunnat lähes nollassa. Toisaalta australialaisia eivät erityisesti häiritse tiukat rajatoimet.
Australian historiaa värittää tiukka rajapolitiikka
Australiassa tiukat rajatoimet ja rajoitukset todettiin pandemian alussa toimiviksi, kun niillä saatiin koronaviruksen leviäminen nopeasti kuriin. Australia on selvinnyt verrattain hyvin koronapandemiasta, ja vielä ennen kesäkuussa alkanutta uusinta aaltoa tavoitteena oli pitää koronatartunnat nollassa. Koronaviruksen herkemmin tarttuva deltavariantti kuitenkin muutti tilannetta.
Esimerkiksi maan suurin kaupunki Sydney oli kesäkuusta yli kolme kuukautta koronasulussa, jolloin ihmiset saivat lähinnä käydä ruokakaupassa ja apteekissa. Kotoa sai suuren osan ajasta poikkeuksia lukuun ottamatta poistua korkeintaan viiden kilometrin päähän tai kunkin piti pysyä omalla hallinnollisella alueellaan. Sydneyn sulku päättyi lokakuussa.
Stears näkee, että australialaisten yleinen myötämielisyys rajatoimille ja koronarajoituksille johtuu siitä, että ne havaittiin toimiviksi ja että Australiassa on pitkään ollut tiukkoja rajakäytäntöjä. Brittien saapumisen jälkeisessä Australian historiassa ulkomaalaisia on pidetty poissa maasta.
Viime vuosisadalla maassa harjoitettiin vuosikymmeniä avoimesti rasistista niin kutsuttua valkoinen Australia -politiikkaa, jolla rajoitettiin muiden kuin valkoisten ihmisten maahanmuuttoa.
Stears kuitenkin korostaa, että yhteys rajoitusten toimivuuden ja historian välillä ei ole täysin suoraviivainen. Hänestä linkki voidaan nähdä selkeämmin vasta myöhemmin.
Vävyn parantumaton sairaus ei tuonut lupaa poistua maasta
Australian tiukka rajapolitiikka on vaikuttanut myös maassa asuviin suomalaisiin. Suomen kansalaiset, joilla on myös Australian kansalaisuus tai pysyvä oleskelulupa Australiassa, joutuivat hakemaan viranomaisilta lupaa poistua maasta.
Vuosikymmeniä Australiassa asunut Paula Walin-Bates kertoo STT:lle hakeneensa erityislupaa kahdesti. Ensin maassa pysyvästi oleskelevan Walin-Batesin Yhdysvalloissa asuva tytärpuoli oli saanut koronavirustartunnan. Walin-Bates toivoi pääsevänsä auttamaan tätä. Lupaa ei myönnetty.
Seuraavan kerran hän haki lupaa, kun hänen toisen lapsensa puoliso sairastui parantumattomasti. Hänen Yhdysvalloissa asuvan vävynsä lopullisella sairaudella ei lupaa matkustamiselle kuitenkaan irronnut. Perusteluna oli, että kyse ei ole verisukulaisuudesta.
Lupakäytännöt aiheuttivat närää osassa ihmisiä. Äänekkäimmät kärkkäästi vertasivat Australiaa Pohjois-Koreaan. Victorian osavaltion maaseudulla Katungassa asuva Walin-Bates sanoo, ettei ole vihainen saamistaan päätöksistä. Hän näkee, että koronavirustoimissa on kyse yhteisestä asiasta, johon kaikkien tulee sitoutua. Walin-Bates hämmästelee sitä, että osa kokee heillä olevan erityisoikeus vaatia myönnytyksiä kaikkia koskeviin sääntöihin.
Internetistä löytyy myös ohjeita, miten lupahakemuksen voisi saada helpommin hyväksytyksi. Jotkut kehottivat vetoamaan mielenterveyteen tai valehtelemaan, että matka kestäisi yli kolme kuukautta, jolloin luvan voisi saada helpommin.
Toisaalta huoli siitä, kuinka vaikeaa Australiaan takaisin pääseminen olisi ollut, sai ihmisiä pysymään maassa. Lentoja on ollut rajoitetusti, ne ovat usein kalliitta, niitä on peruuntunut ja muutettu sekä pakolliset paluukaranteenit maksoivat useita tuhansia Australian dollareita.
Miten Australia avautuu uudelleen?
Australiassa koronarajoitukset ovat olleet verrattain rajuja, ja tilanteet ovat vaihdelleet merkittävästi eri osavaltioiden välillä. Koronaviruksen vastaisissa toimissa suuren roolin ovat saaneet osavaltioiden pääministerit, jotka olivat monille australialaisille tuntemattomia vielä ennen pandemiaa. Pandemian aikana osavaltiot ovat esimerkiksi sulkeneet rajojaan toisiltaan, minkä takia australialaisia on voinut jäädä viikoiksi tai kuukausiksi jumiin toiseen osavaltioon.
– Muu maailma on tottunut koronaan aivan eri tavalla kuin Australia. Korkeiden koronatartuntalukujen sietokyky on vähäisempi. Kukaan ei oikein tiedä, miten Australiassa suhtaudutaan tähän (tartuntojen nousuun, kun rajoja avataan ja rajoituksia puretaan), Sydneyn yliopiston Stears sanoo.
Australia avaa nyt rajojaan, sillä maassa on saatu rokotettua väestöä riittävästi koronavirusta vastaan. Täysin koronavirusta vastaan rokotetut kansalaiset voivat palata maahan ilman kalliita karanteeneja. Täysin rokotetut kansalaiset ja pysyvän oleskeluluvan saaneet saavat poistua maasta ilman erityislupaa. Samoin rokotetut perheenjäsenet saavat matkustaa Australiaan. Joitakin poikkeuksia kuitenkin on, ja osavaltioiden käytännöissä on eroja.
Aiemmin pandemian aikana Australialla oli hetkellisesti käytössä niin sanottu matkustuskupla Uuden-Seelannin kanssa. Tuolloin maiden välillä pystyi matkustamaan ilman karanteeneja.
Stears sanoo, että on epäselvää, miten tulevaisuudessa eri säännöt koskevat erilaisilla viisumi- ja maahanmuuttostatuksilla olevia. Rajojen auetessa esimerkiksi erilaisilla työviisumeilla olevat ulkomaalaiset voivat poistua maasta, mutta tietoa ei ole siitä, milloin he pääsisivät takaisin. Tulevasta avautumisesta on vielä paljon kysymyksiä.
– Jos ei ole pysyvää oleskelulupaa ja haluaa nähdä perhettään ja ystäviään, ei välttämättä pääse takaisin (Australiaan).
Viime vuosikymmenien aikana Australia on kansainvälistynyt. Australian tilastokeskuksen mukaan viime vuonna 30 prosenttia Australiassa asuvista oli syntynyt ulkomailla. Suurin yksittäinen ryhmä olivat Englannissa syntyneet.
Stears uskoo, että rajojen avautuessa Australia palaa osin ennalleen.
– En kuitenkaan usko, että maa tulee olemaan yhtä globaalisti orientoitunut (kuin ennen pandemiaa). Tarvitaan kampanjointia, jotta Australia voi rohkeasti uudelleen luoda yhteytensä maailmaan.