Poliisi pitää Joensuussa pienpetopyyntiraudasta loukkaantuneen karhun tappomääräyksen voimassa. Tänään alkanut metsästyskausi mahdollistaa karhun tappamisen, kerrotaan Itä-Suomen poliisista.
Loukkaantuneen karhun kaatamiseen tarvitaan poliisin lupa, ja havainnoista on ilmoitettava poliisille sekä alueelliselle metsästyksenjohtajalle.
Poliisi on tehnyt lopettamispäätöksen eläinlääkärien arvioinnin pohjalta. Poliisin mukaan vaihtoehtoja Joensuussa loukkaantuneen karhun pelastamiseksi ei ole.
Päätös on kerännyt kritiikkiä, ja karhun kunnosta on ollut erilaisia näkemyksiä. Vapaaehtoisten ryhmä on tarjoutunut auttamaan viranomaisia karhun nukuttamisessa ja pienpetopyyntiraudan poistamisessa. Poliisi ei ole vastaanottanut apua.
Ylikomisario Hans Voutin mukaan havaintoja karhusta ei ole vielä tullut.
– Karhu ei välttämättä enää edes liiku alueellamme, Vouti sanoo.
Vapaaehtoisten ryhmä on tarjoutunut avuksi
Salametsästystä torjuvan järjestön Anti-Poaching Association of Finlandin (APAF) perustaja Jere Hietala, karhujen nukutukseen perehtynyt asiantuntija sekä useampi eläinlääkäri ovat kuitenkin ryhmänä tarjoutuneet auttamaan viranomaisia. Ryhmän muut jäsenet eivät halua tulla nimillään julkisuuteen oman turvallisuutensa vuoksi.
Vouti kertoo, että ei ole tietoinen ryhmän asiantuntijasta tai eläinlääkäreistä, joilla olisi lainmukaiset valmiudet nukuttaa eläin.
Karhun tilanne on herättänyt keskustelua sosiaalisessa mediassa. Keskusteluun on liittynyt myös muun muassa tasavallan presidentin puoliso Jenni Haukio Twitterissä pohtien, voisiko vapaaehtoisille auttajille antaa mahdollisuuden.
Karhun kunnosta on eri käsityksiä
Eläin- ja ympäristöetiikan dosentti Elisa Aaltola vetoaa EU:n luonnonsuojeludirektiiviin, joka vaatii jäsenmaita suosimaan auttamista tappamisen sijaan silloin, kun kyse on rauhoitetusta lajista. Karhu on Suomessa rauhoitettu laji. Joensuun karhulla on myös poikaset, minkä vuoksi karhu on rauhoitettu myös metsästyskaudella ilman erityislupaa.
Aaltolan mukaan ulkomaiset ruskeakarhuja auttaneet asiantuntijat ovat nähneet karhusta kuvia ja kertoneet, että vaikuttaisi siltä, että emo selviäisi pelkällä raudan poistolla.
– Pienien haavereiden kanssa karhu kyllä pystyisi selviämään. Niitä on luonnossa paljon ja karhut selviävät sellaisten kanssa hyvin. Suuressa tuskassa oleva karhu vetäytyisi ja lopettaisi syömisen, Aaltola sanoo.
Hän korostaa, että emokarhun tassun kunnon voi diagnosoida kunnolla vasta läheltä.
Aaltola on ollut yhteydessä eläimiä koskevaan lainsäädäntöön erikoistuneisiin tutkijoihin, joiden mukaan tässä kohtaa saatetaan jopa poliisin taholta rikkoa lakia, jos auttamista ei direktiivin mukaisesti toteuteta.
Hän kertoo, että emon tappaminen vaikuttaisi pentujen selviämiseen, sillä ne eivät ole vielä tarpeeksi vahvoja tai kehittyneitä talviuneen valmistautumista varten. Pennut oppivat emolta muun muassa pesänrakennus- sekä ravinnonetsintätaidot.
– Olen pohtinut, mikä kiire on tappaa emokarhu, kun se on tähänkin asti selvinnyt rautojen kanssa.
Poliisi on kuitenkin tiedotteen mukaan konsultoinut muun muassa Luonnonvarakeskusta, Riistakeskusta, valvontaeläinlääkäreitä sekä maa- ja metsätalousministeriötä tilanteen edetessä.
Riistakeskus ehdotti ensimmäisen havainnon jälkeen poliisille, että karhu nukutetaan, raudat poistetaan ja karhun tilanne arvioidaan nukutuksessa. Nukutukseen tarkoitettu häkki ja Luonnonvarakeskuksen henkilöstö olivat valmiudessa operaatioon, mutta karhusta ei tullut havaintoja, eikä nukuttaminen onnistunut.
Poliisin mukaan eläinlääkärit ovat arvioineet, että jalassa olevasta pienpetoraudasta aiheutuu karhulle sellaista kipua ja kärsimystä, mikä täyttää eläinsuojelulain mukaiset kriteerit lopettamiselle. Lisäksi poliisin kuulemat asiantuntijat ovat arvioineet, että neljällä pennulla on hyvät mahdollisuudet selvitä jo itsenäisesti talvehtimisesta. Poliisi ei kyseenalaista eläinlääkärin arviota. Lisäksi poliisi kertoo, että loukkaantunut naaraskarhu, jolla on mukanaan pennut, saattaa olla ihmisille kohtaamistilanteessa erittäin vaarallinen.
Karhuemon auttaminen metsästyskaudella on vaarallista
APAFin kautta kerättiin varat kahteen nukutuskivääriin, jotka Hietalan mukaan saapuivat torstaina hänelle. Toinen ase on määrä luovuttaa Nordic Wildlife Caren villieläinhoitolalle, ja toinen jättää Hietalan ryhmälle, jolle hän toivoo viranomaisten apupyyntöjä vastaavissa tilanteissa. Mikäli pyyntöjä ei tule, hänen mukaansa ase on viranomaisille käytössä tulevaisuuden tilanteita varten.
– Jatkossa ei voi siis sanoa, että nukutukseen tarvittavaa välineistöä ei olisi olemassa, Hietala sanoo.
Pelastustehtävää ei kuitenkaan voi lähteä suorittamaan, sillä karhujen metsästyskausi on alkanut, eikä poliisi ole purkanut karhuemon tappomääräystä. Hietala kertoo, että karhuemon auttamisen yrittäminen voisi olla vaarallista karhujen metsästyskaudella, ja joku voisi ilmoittaa aiheettomasti metsästyksen häirinnästä.
– Olemme viranomaisten armoilla siinä, miten tämä etenee. Olemme valmiita auttamaan, jos viranomaiset poistaisivat tappomääräyksen, Hietala sanoo.
Hietala kertoo käyneensä viranomaisten kanssa rakentavaa keskustelua karhujen pelastamisesta.
– Painotan, että kyseessä ei ole luontoihmisten ja poliisin vastakkainasettelu. Ryhmän tarkoituksena on olla viranomaisen apuna vastaavissa tilanteissa, Hietala kertoo.
Karhuemon auttamisessa nousevat esiin eettiset kysymykset
Aaltola haluaa korostaa eettisiä kysymyksiä karhuemon auttamisessa. Hän kertoo, että kysymys eläinten auttamisesta herättää maailmalla yhä enemmän keskustelua siitä, milloin eläintä pitäisi auttaa ja mihin raja vedetään.
Aaltolan mukaan eettiset kysymykset nousevat esiin erityisesti silloin, kun eläimen loukkaantuminen on johtunut ihmisen toimista.
– Emme voi kaikkia luonnonvaraisia eläimiä lähteä auttamaan, mutta jos vahingon on aiheuttanut ihminen, on vastuu meillä. Tätä emoa pitäisi auttaa, että raudat poistettaisiin ja katsottaisiin, mikä tilanne on sen jälkeen, Aaltola sanoo.
Aaltola pohtii, onko taustalla asennekysymys suurpetoja kohtaan.
– Suurpetoasenteet ovat Suomessa vielä keskeneräisiä ja Itä-Suomessa erityisesti suurpedot ovat kuuma aihe. Tässä tulee ihmispolitiikka helposti mukaan. Toivon, että sellainen ei tässä kohtaa vaikuttaisi vaan mietittäisiin nyt karhun edun mukaisesti, hän sanoo.
Aaltola kertoo, että poliisit tekevät paljon eläimiin liittyvää yhteistyötä vapaaehtoisten kanssa. He esimerkiksi vievät loukkaantuneita tai hylättyjä eläimiä eläinsuojeluun, ja metsästäjät taas ovat vapaaehtoisina jäljittämässä esimerkiksi loukkaantuneita suurpetoja.
– En ymmärrä, miksi tässä tapauksessa eläinlääkäreistä ja aiemmin useita karhuja nukuttaneesta biologista koostuva pelastustiimi ei kelpaisi yhteistyötahoksi. Kyseessä on laillinen kysymys, mikä varmasti jäsentyy myöhemmin tarkemmin, Aaltola sanoo.
Hänen mukaansa uudenlaisesta tilanteesta lainoppineetkin ovat kiinnostuneita.
– Lainsäädännössä varmasti olisi kehitettävää, mutta se ei tietenkään tähän tilanteeseen auta, ylikomisario Vouti sanoo.
Ulkomaalaiset eläimiä auttavat järjestöt kummastelevat päätöstä
Aaltola on ollut yhteydessä ulkomaalaisiin eläinten auttamiseen keskittyneisiin järjestöihin, kuten Global Animal Welfareen sekä Animals Asia Foundationiin.
– Järjestöt ovat hämmästelleet, miksi Suomen kaltaisessa länsimaisessa valtiossa ei ole kunnon järjestelmää ruskeakarhujen auttamiseksi, Aaltola sanoo.
Järjestöt ovat tarjonneet apua Aaltolan mukaan myös ilmaiseksi. Järjestöt, joilla on paljon käytännön taitoa karhuista, ovat muun muassa kertoneet turvallisista keinoista nukuttaa karhu, tarjonneet asiantuntemustaan Suomen viranomaisille sekä luvanneet auttaa mahdollisesti orvoiksi jäävien pentujen uudelleensijoittamisessa.
Aaltola kertoo, että Itä-Suomen poliisi on kieltäytynyt avusta kahdesti, vedoten suomalaisten riittävään osaamiseen.
– Vastaavia tilanteita ei ole Suomessa juuri ollut, joten miten meillä voi olla osaamistakaan, Aaltola miettii.