Valtaosa sakkovangeista elää alle 675 eurolla kuussa – Tutkijan mukaan moni yrittää suunnitella elämäänsä, mutta pienituloisuuden takia se on usein päivästä toiseen selviytymistä

Sakonmuunto tarkoittaa sitä, että toistuvasti sakkonsa maksamatta jättänyt ihminen tuomitaan vankilaan. Kuvassa vankilan kioski. HANNU RAINAMO / LEHTIKUVA

Jecaterina Mantsinen / STT

Viime hallituskaudella laajennettu ja periaatteellisesti ongelmallisena pidetty sakon muuntorangaistus kohdistuu pääasiassa pienituloisiin ihmisiin, kertoo tuore tutkimusartikkeli . Sakonmuunto tarkoittaa sitä, että toistuvasti sakkonsa maksamatta jättänyt ihminen tuomitaan vankilaan.

Artikkelin mukaan 65 prosentilla sakkovangeista nettotulot jäivät alle 675 euroon kuukaudessa ja kolmella neljästä alle 1 220 euroon. Otannassa oli mukana noin 7 500 ihmistä, ja lisäksi haastateltiin 22:ta.

Yksi artikkelin kirjoittajista, Rikosseuraamuslaitoksen suunnittelija Tuomas Laurila sanoo, että tutkimukseen haastateltujen joukossa oli aiemman käsityksen mukaisesti paljon asunnottomia, päihdeongelmaisia ja työttömiä.

– Noin 20 haastatellusta 5 oli asunnottomana, mikä on iso määrä, jos vertaa perusväestöön. Sitten kerrottiin vuosia jatkuneista päihdeongelmista ja työttömyydestä ja että ylipäätään kiinnittyminen työelämään ja opiskeluun oli aika repaleista.

Haastateltujen joukossa oli kuitenkin myös esimerkiksi ammattikorkeakouluopiskelija ja useita ammattikoulutuksen saaneita, Laurila sanoo.

– Moni pyrkii suunnittelemaan elämäänsä järkevästi, mutta se on monesti pienituloisuuden takia sellaista päivästä päivään selviytymistä, vaikka motivaatiota olisikin.

"On lähdetty siltä istumalta vankilaan, ja auto on jäänyt poliisin haltuun"

Laurilan mukaan sakkovankeuden vaikutukset ihmisiin vaihtelivat paljon.

– Niillä, joilla on paljon kokemusta vankilasta, tuskin se muutaman viikon jakso muuttaa mitään tai vaikuttaa maailmankatsomukseen.

Ensikertalaiselle vankilaan joutuminen ja arjen katkeaminen voi Laurilan mukaan olla traumatisoivaa. Osalla haastatelluista vankeus oli alkanut yhtäkkiä, kun poliisi huomasi maksamattomat sakot esimerkiksi liikennevalvonnan yhteydessä.

– Siitä on lähdetty siltä istumalta vankilaan, ja auto on jäänyt poliisin haltuun.

Tutkimuksen mukaan rikoksen tapahtumisesta vankeustuomion alkamiseen kului keskimäärin 33 kuukautta, eli lähes kolme vuotta.

– Moni haastateltava ei muistanut selkeästi, mikä se rikos oli. Elämäntilanne oli monesti ehtinyt muuttua, ja moni puhui menneestä elämäntyylistä.

Vuosina 2011–2019 päättyneissä sakkovankeuksissa suurimman ryhmän, liki kolmanneksen, muodostivat 30–39-vuotiaat. Naisten osuus oli 14 prosenttia, mikä on noin viisi prosenttiyksikköä enemmän kuin naisten osuus vapautuneista vangeista keskimäärin.

Tutkimuksen mukaan eniten vankeudeksi muutettuja sakkotuomioita oli varkaus- ja liikennerikoksista. Yleisin sakkovankeuteen johtava rikosnimike oli näpistys. Puolet sakkosummista oli enintään 400 euroa ja joka kymmenes sakko yli 1 000 euroa. Keskimäärin muuntotuomio oli 16 vankeuspäivää.

Viime hetken sakonmaksu ei lisännyt uusintarikollisuutta

Sakkovankeuden alkaessa ihmisellä on vielä viimeinen mahdollisuus maksaa sakkonsa, ja Laurilan mukaan moni vielä yrittää. Rahat yritetään saada kokoon esimerkiksi sukulaisilta tai ystäviltä lainaamalla.

Myönteinen tulos tutkimuksessa oli, että uusintarikollisuus ei ollut viime hetkellä maksaneilla sen suurempi kuin vankilaan jääneillä. Laurilan mukaan on myös mahdollista, että rahan lainaaminen voisi pahentaa taloudellisia ongelmia ja johtaa esimerkiksi uusiin rikoksiin.

Osalle sakkovankeus on kuitenkin ainoa mahdollisuus, ja Laurilan mukaan järjestelmän selkein "etu" vähävaraiselle on velasta eroon pääseminen. Monelle vankila tarkoittaa myös yösijaa, terveydenhoitoa ja päihdekatkoa. Vankilaterveydenhuollossa hoidetaan esimerkiksi pahasti tulehtunutta ihoa tai jalkoja. Osalle säännöllinen ruoka ja lepo ovat iso helpotus.

Vankila siis osin paikkaa niitä kohtia, joissa muu yhteiskunta on epäonnistunut. Tämä ei Laurilan mukaan ole toivottava tilanne.

– On monia köyhiä ja sairaita, jotka eivät syyllisty rikokseen, vaan mieluummin vaikka näkevät nälkää. Vankila ei missään nimessä voi olla ainoa, vaan kyllä palvelujärjestelmän pitäisi pystyä paremmin ja aiemmin löytämään tällaiset ihmiset.

Oikeusministeri Häkkänen piti tärkeänä, oikeustieteilijät ongelmallisena

Sakon muuntorangaistusta laajennettiin viime hallituskaudella. Uudistusta ajanut silloinen oikeusministeri Antti Häkkänen (kok.) piti sitä tärkeänä, sillä hänen mukaansa se parantaisi "lain kunnioittamista" ja rangaistusjärjestelmän uskottavuutta.

Uudistus herätti tuoreeltaan kritiikkiä oikeustieteilijöissä. Esimerkiksi Helsingin yliopiston rikosoikeuden professori Kimmo Nuotio on arvostellut järjestelmää.

– On myös hyvin erikoista, että ministeri tietyllä tavalla juhlii sitä, että muutama alkoholisoitunut näpistelijä saadaan sakonmuunnon kovennuksella vankilaan, hän sanoi Helsingin Sanomien haastattelussa kaksi vuotta sitten.

Myös Risen entinen pääjohtaja Esa Vesterbacka on pitänyt sakon muuntoa periaatteellisesti ongelmallisena.

– Ihmiset, joita muunto koskee, ovat tämän yhteiskunnan kaikkein syrjäytyneimpiä, ja heidän kohdallaan muunnossa alkaa olla oikeutettua puhua velkavankeudesta, hän sanoi STT:n haastattelussa toissa kesänä.

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Tilaa uutiskirje

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kerran päivässä.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut