EU:n ja Turkin suhteista on tullut kaupankäyntiä, arvioi tutkija – unionin johtokaksikko on Turkissa tapaamassa Erdogania

– Jakolinja on tällä hetkellä ehkä syvempi kuin mitä se on ollut koskaan aikaisemmin, sanoo Alaranta. Martti Kainulainen / LEHTIKUVA

Anssi Rulamo / STT

EU:n ja Turkin suhteissa on ohitettu pahimman kriisin vaihe, mutta nopeaa välien lämpenemistä on turha odottaa. Osapuolet virittelivät suhteitaan tiistaina EU:n johtokaksikon harvinaisella vierailulla Ankarassa.

Euroopan komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen ja Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Charles Michel ovat tapaamassa Turkin presidenttiä Recep Tayyip Erdogania, joka on viime aikoina pitänyt esillä haluaan kehittää suhteita unioniin.

EU oli etukäteen viestinyt, että sen ja Turkin suhteissa on mahdollista avata uusi luku. Samaan hengenvetoon on kuitenkin todettu, että kaikki riippuu Erdoganin yhteistyökyvystä.

Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Toni Alaranta arvioi, että EU:n ja Turkin suhteet ovat menneet eräänlaiseksi kaupankäynniksi. Molemmilla on jotain, mitä toinen osapuoli haluaa, mikä pakottaa ne pragmaattiseen yhteistyöhön.

– Siinä mielessä suhde ei ole ollenkaan sitä, mitä se on paperilla. Turkinhan pitäisi periaatteessa olla EU:n hakijamaa. Mutta suhde on enemmänkin samanlainen kuin mitä EU:lla on mihin tahansa naapuruston maahan, Alaranta sanoo STT:lle.

EU:n Turkki-politiikka kiteytyy pakolaissopimukseen

EU:n ja Turkin suhteet ovat viilentyneet jo vuosien ajan Erdoganin pönkittäessä valtaansa ja viedessä maata kauemmas länsimaisista demokratian ihanteista. Suhteita on mutkistanut myös Turkin yhä aggressiivisempi ulkopolitiikka ja osallistuminen alueellisiin konflikteihin niin Syyriassa, Libyassa kuin Vuoristo-Karabahissakin.

Uusi pohja saavutettiin viime vuonna, kun Turkin kiista itäisen Välimeren aluevesistä EU-maiden Kreikan ja Kyproksen kanssa kärjistyi Turkin lähettäessä sotalaivojaan kiistellyille vesialueille.

Sittemmin Turkki on hillinnyt toimintaansa alueella ja Erdogan on esiintynyt sovittelevammin, mihin on saattanut vaikuttaa EU:n uhka Turkin-vastaisista pakotteista. Viime kuussa EU-johtajat sopivat, että suhteita Turkkiin voidaan jälleen varovaisesti rakentaa, mistä myös tiistain tapaaminen on seurausta.

EU:lle on Turkki-suhteissa erityisen tärkeää turvata vuonna 2016 solmitun pakolaissopimuksen jatkuminen, jotta etenkin Syyrian sotaa pakenevat miljoonat pakolaiset pysyvät Turkissa eivätkä tule kuormittamaan eurooppalaisvaltioita. Alarannan mukaan koko EU:n Turkki-politiikka on viime vuosina käytännössä keskittynyt pakolaissopimuksen ylläpitämiseen.

– Se tarkoittaa käytännössä sitä, että Turkin sisäisiin asioihin, oikeusvaltion täydelliseen murentumiseen ja demokratia-ahdinkoon, ei tulla paljoa puuttumaan.

Pakolaissopimuksen ohella tiistain asialistalla oli myös 1990-luvulla solmitun EU:n ja Turkin välisen tulliunionin päivittäminen, mitä Turkki on havitellut. Turkki haluaisi EU:lta myös muun muassa viisumivapautta, mutta se ei toistaiseksi ole ajankohtaista.

Alarannan mukaan EU:lle tiistain tapaaminen olisi voitto, jos sen avulla taataan järkevä jatko pakolaissopimukselle. Turkin toiminta kevään mittaan sitten kertoo sen, onko positiiviselle kehitykselle edellytyksiä. Mitään läpimurtoa suhteiden osalta ei ole näköpiirissä.

EU:n sisällä on jakolinjoja

Siinä missä EU tarvitsee Turkkia pakolaisten majoittamiseen, EU:n oma vipuvarsi Turkkiin nähden on lähinnä taloudellinen. Turkin taloudella menee surkeasti, ja länsimaiset pankit ovat lainoittaneet maata runsaasti.

Turkki tarvitsee myös suoria investointeja, joita ovat tehneet etenkin saksalaiset, espanjalaiset ja italialaiset yhtiöt.

Tästä kuitenkin juontuu myös EU:n sisäisiä jakolinjoja, jotka vaikeuttavat yhtenäisen Turkki-politiikan harjoittamista. EU-maista Kreikka, Kypros ja Ranska ajavat kovaa linjaa ja ovat vaatineet pakotteita Turkille itäisen Välimeren tilanteen takia. Toisaalta Saksa, Espanja ja Italia, joiden yrityksillä on Turkissa paljon taloudellisia intressejä, ajavat selvästi pehmeämpää linjaa.

– Ne puhuvat koko ajan dialogin puolesta. Tämä jakolinja kulkee EU:n sisällä, ja yhteiset kannat joita EU pyrkii muodostamaan, ovat aina kompromisseja näiden kahden linjan välillä, Alaranta muistuttaa.

– Jakolinja on tällä hetkellä ehkä syvempi kuin mitä se on ollut koskaan aikaisemmin.

Turkki-suhteesta puuttunut strategia

Turkki on ollut virallisesti EU:n hakijamaa vuodesta 2005, mutta käytännössä jäsenhakemus on ollut jo pitkään syväjäädytetty. Vaikka hakijastatuksella ei ole tällä hetkellä käytännön painoarvoa, ei asiasta ole haluttu tehdä lopullista päätöstä, mikä on kuvaavaa EU:n Turkki-politiikalle.

– Toistaiseksi EU:ssa ei ole pystytty saamaan minkäännäköistä laajempaa strategista kuvaa siitä, mitä Turkin kanssa pitäisi tehdä, vaan se on enemmän tällaista kriisinhallintaa, Alaranta kuvailee.

EU:n asetelmia Erdoganiin nähden helpottaa kuitenkin jonkin verran se, että nyt sen on helpompi koordinoida Turkki-politiikkaansa Yhdysvaltojen kanssa. Erdoganilla oli lämpimät suhteet edelliseen presidenttiin Donald Trumpiin, kun taas nykyinen Joe Bidenin hallinto on ottanut tiukemman linjan Turkin suhteen.

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Tilaa uutiskirje

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kerran päivässä.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut