Opiskelijoiden soluasunnoille on huonosti kysyntää – kimppakämppiä suositaan etenkin Helsingissä, todennäköisesti taloudellisista syistä

Suurten kaupunkien opiskelija-asuntoloiden asunnoista on soluja enää arviolta vajaat puolet. Arkistokuva. Roni Rekomaa / LEHTIKUVA

Janita Virtanen / STT

Soluasumisen suosio on laskenut Suomessa tasaisesti jo pitkään. Suurten kaupunkien opiskelija-asuntoloiden asunnoista on soluja enää arviolta vajaat puolet, sillä yhä useampi opiskelija haluaa asua mieluummin yksin tai tuttujen kavereiden kanssa, kertoo Vuokralaiset ry:n toiminnanjohtaja Anne Viita.

– Vielä 1980-luvulla oma huone soluasunnossa oli monelle opiskelijalle luksusta. 50–60-luvulla lapset yleensä jakoivat huoneen useammankin sisaruksen kanssa. Suurimmalla osalla nykynuorista on ollut pienestä pitäen oma huone, ja moni ei voisi kuvitellakaan asuvansa soluasunnossa, Viita sanoo.

Yhteisasumisen yleisimmät muodot – soluasunnot, kimppakämpät ja kommuunit – voi Viidan mukaan erotella toisistaan esimerkiksi näin: Soluasumisessa vuokranantaja vuokraa samasta asunnosta huoneita ihmisille, useimmiten opiskelijoille, jotka eivät yleensä entuudestaan tunne toisiaan. Kimppakämpästä voidaan puhua, kun esimerkiksi kaverukset muuttavat samaan asuntoon.

Myös kommuuneihin muuttaa yleensä toisensa entuudestaan tuntevia ihmisiä, mutta kommuuniasuminen perustuu pääosin jonkun yhteisen elintavan tai aatteen ympärille.

Yhteisasumista on eniten suurissa kaupungeissa ja niiden lähiseuduilla. Näistä yhteisasumisen muodoista kimppakämpät ovat Viidan mukaan yleisimpiä.

– Taustalla on todennäköisesti enimmäkseen taloudellisia syitä. Varsinkin Helsingissä asuminen on sen verran kallista, että kavereiden kanssa yhteen muuttamalla on mahdollista saada viihtyisämpi kämppä ja paremmalla sijainnilla.

Yhteisöt kiinnostavat ikääntyneitä

Ryhmärakennuttaminen yleistyy Suomessa, kertoo Turun yliopiston sosiologian professori Hannu Ruonavaara. Ryhmärakennuttamisessa rakennuttajana toimii perinteisen rakennusyrityksen sijaan joukko yksityisiä ihmisiä, jotka rakennuttavat itsensä näköisiä koteja ja yhteisöjä. Tämän ilmiön ytimessä on yhteisasuminen.

– Erityistä kiinnostusta tuntuu tällä hetkellä olevan ikääntyneiden ryhmärakennuttamista ja yhteisasumista kohtaan. Yhdessä asumalla ikääntyneiden on mahdollista pärjätä kauemmin kotona, kokea yhteisöllisyyttä ja välttää yksinäisyys, Ruonavaara kuvailee.

Viidan mukaan Helsingissä on tehty erilaisia yhteisasumisen kokeiluja viime vuosina. Kaupunki esimerkiksi rakennutti Laajasalon kaupunginosaan senioritalon ja asutti sinne ikääntyneiden lisäksi myös muutaman nuoren opiskelijan, joilla edulliseen vuokrasopimukseen kuului myös ajan viettämistä vanhusten kanssa ja heidän opastamistaan esimerkiksi digiasioissa.

Jätkäsaaren kaupunginosaan puolestaan rakennettiin sukupolvien kortteli, johon valittiin asukkaiksi niin opiskelijoita, lapsiperheitä kuin senioreitakin.

– On myös huomattu, että jos iäkkäiden asuttamissa taloissa on viihtyisiä ja toimivia yhteistiloja, asukkaat kerääntyvät niihin ja naapureista tulee ystäviä. Vanhoissa asuntoyhteisöissä ei välttämättä ole paikkoja, joissa saisi rauhassa tutustua naapureihin, Viita sanoo.

Ruonavaaran mukaan yhteisasumisen pariin hakeutuvat erityisesti sosiaaliset ja yhteisöllisyyttä kaipaavat ihmiset. Toisaalta eräässä suomalaistutkimuksessa havaittiin, että yhteisasumiseen myönteisestikin suhtautuvat asettavat usein ehdoksi sen, että asumismuoto tarjoaa myös riittävän mahdollisuuden yksityisyyteen.

Säännöistä olisi tärkeä sopia etukäteen

Vuokralaiset ry törmää säännöllisin väliajoin myös yhteisasumisen kääntöpuoliin, kertoo Viita.

– Toivoisimme, että etenkin kaverikimppakämppiin muuttavat ihmiset miettisivät myös sitä, millaisilla säännöillä asuntoon muutetaan.

Viidan mukaan kimppakämppäratkaisuja toteutetaan kahdella eri tavalla. Ensimmäinen tapa on se, että vuokranantajalla on vain yksi vuokralainen, joka ottaa yhden tai useamman tuttavansa asuntoon alivuokralaisiksi. Jos ilmenee ongelmia ja asuminen ei sujukaan, vuokralainen voi irtisanoa alivuokralaisensa.

Toinen tapa on se, että kaverukset vuokraavat asunnon yhdessä ja ovat kaikki päävuokralaisia.

– Jos sitten vaikkapa Lapin reissulla kaveruksilla menevätkin sukset ristiin, kumpikaan ei voi käskeä toista häipymään ja päätös jatkosta pitää tehdä yhdessä. Mahdollisten ongelmatilanteiden kannalta olisi siis hyvä tehdä etukäteen jonkinlaisia sopimuksia, Viita huomauttaa.

Soluasunnosta pääsee Viidan mukaan yleensä ongelmitta pois irtisanomalla oman huoneensa vuokrasopimuksen. Vuokralaiset ry törmää kuitenkin ajoittain esimerkiksi sellaisiin tilanteisiin, joissa huoneensa irtisanonut vuokralainen on siivonnut oman huoneensa, mutta jättänyt muualle asuntoon jälkiä, jotka ovat jääneet asuntoon jääneiden vuokralaisten korjattaviksi.

Kommentoi

Tilaa uutiskirje

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kerran päivässä.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut