Myanmarin armeija ja mielenosoittajat ovat pattitilanteessa – "Jos neuvotteluja osapuolten välillä ei saada aikaan, mielenosoitukset tullaan luultavasti kukistamaan väkivaltaisesti"

Aung San Suu Kyin on määrä olla keskiviikkona oikeuden edessä. Häntä vastaan on nostettu syytteitä muun muassa levottomuuksien lietsonnasta ja koronasäännösten rikkomisesta. AFP / LEHTIKUVA

Tapio Pellinen / STT

Myanmarissa helmikuun alussa vallan kaapannut sotilasjuntta tulee luultavasti lisäämään väkivallan käyttöä mielenosoittajia vastaan, arvioivat STT:n haastattelemat asiantuntijat.

– Jos neuvotteluja osapuolten välillä ei saada aikaan, mielenosoitukset tullaan luultavasti kukistamaan väkivaltaisesti. Armeijan tapa toimia jatkuu sellaisena kuin se on ollut aiemmin vuoden 1988 protesteissa ja sahramivallankumouksessa vuonna 2007, kertoo Johannes Vierula, joka johtaa Suomen Lähetysseuran Myanmarin-rauhanhanketta.

Vierulan mukaan viime aikoina laajoista mielenosoituksista on siirrytty pienempien ryhmien toimintaan juuri siksi, että turvallisuusjoukkojen on vaikeampi hallita niitä.

Myöskään vanhempi tutkija Bart Gaens Ulkopoliittisesta instituutista ei näe reittiä tilanteen rauhanomaiseen ratkeamiseen lähiaikoina.

– Mielenosoittajat ovat olleet paljon päättäväisempiä kuin armeija odotti. Luulen, että he laskivat sen varaan, että mielenosoitukset laantuisivat hiljalleen, mutta näin ei ole käynyt tähän mennessä.

Tarkkailujärjestö Assistance Association for Political Prisoner (AAPP) on laskenut , että maanantaihin mennessä turvallisuusjoukot olivat tappaneet ainakin 261 ihmistä vallankaappauksen jälkeen.

Paine voisi viedä neuvottelupöytään

Gaens katsoo, että maan tulevaisuus riippuu siitä, miten Myanmarin ulkopuolella reagoidaan. Riittävä paine lähialueen muilta valtioilta, Kaakkois-Aasian maiden yhteistyöjärjestöltä Aseanilta ja muualta maailmasta voisi saada juntan suostumaan neuvottelupöytään.

– Jos EU, Yhdysvallat, Kiina, Asean-maat ja Intia pystyisivät yhdistämään voimansa ja painostamaan armeijaa, se voisi kääntää siellä kantoja. Eri maiden intressit ovat kuitenkin niin jakautuneita, että tämän toteuttaminen olisi hyvin vaikeaa, hän sanoo.

Vierulan mukaan armeijalle saattoi tulla yllätyksenä, kuinka paljon suoranaista vihaa kansan parissa on armeijaa ja sen kenraalijohtoa kohtaan. Sekin vie tilaa dialogilta.

– Nyt ollaan sellaisessa tilanteessa, että kaikki hyvä, mitä kansalaiset ovat nähneet Myanmarissa tapahtuneen viimeisten 10 vuoden aikana, riistetään heiltä. Se entisestään lisää vastakkainasettelua ja vihaa sotilasjohtoa kohtaan, hän sanoo.

Vierula kuitenkin uskoo, että varsinkin jos Kiina saataisiin mukaan, jokin YK-vetoinen prosessi voisi olla mahdollinen.

– Ongelma on se, että tällä hetkellä jokainen osapuoli kuvittelee tilanteen päättyvän heidän parhaakseen. Armeija kuvittelee saavansa mielenosoitukset kukistettua, ja protestiliikkeet eivät halua neuvotella, koska he kuvittelevat pääsevänsä armeijasta eroon. Siinä mielessä tämä on nyt pattitilanne.

Armeija haluaa hajottaa suosituimman puolueen

Armeija tulee kuitenkin olemaan liki varmasti merkittävä tekijä Myanmarissa myös tulevaisuudessa. Vierulan mukaan se on yksi harvoista vahvoista ja oikeasti toimivista instituutioista koko maassa. Sekään ei kuitenkaan ole yhtenäinen ja yksiääninen, vaikka tämänhetkinen tilanne onkin painanut sisäiset jakolinjat piiloon.

Hän kertoo, että Myanmarin 2010 alkaneessa demokratiakehityksessä olennaista oli juuri se, että armeijan johto oli silloin suostuvainen ja halusi avata Myanmaria maailmalle. Nyt taas vallankaappauksen yksi tärkeimmistä juurisyistä oli armeijan pelko oman poliittisen aseman heikkenemisestä.

– Kun marraskuun vaalitulos oli niin huono, he kokivat asemansa olevan uhattuna ja näkivät parhaaksi ottaa valta taas itselleen ja katsoa uudestaan, miten demokratiakehitystä voitaisiin toteuttaa kenraalien ehdoilla.

Sekä Gaens että Vierula katsovat armeijan yhtenä päätavoitteena olevan maan syrjäytetyn johtajan Aung San Suu Kyin sulkeminen ulos politiikasta ja tämän NLD-puolueen hajottaminen. Marraskuun vaaleissa NLD sai yli puolet parlamenttipaikoista, mutta oppositio ja ihmisoikeusryhmät kyseenalaistivat vaalituloksen muun muassa etnisten vähemmistöjen äänioikeuden rajaamisen vuoksi.

– Aung San Suu Kyi on yhä erittäin suosittu ja hänet nähdään nytkin mielenosoitusten kasvoina, vaikka hän on kotiarestissa eikä voi toimia aktiivisesti. On vaikea kuvitella, kuka muu voisi ottaa hänen paikkansa ja alkaa organisoida demokratialiikettä, Gaens sanoo.

Aung San Suu Kyin on määrä olla keskiviikkona oikeuden edessä. Häntä vastaan on nostettu syytteitä muun muassa levottomuuksien lietsonnasta ja koronasäännösten rikkomisesta.

Vähemmistöille Aung San Suu Kyi edusti ennen kaikkea valtaväestöä

Vaikka tämänhetkisessä kriisissä jännite on ennen kaikkea armeijan ja demokratialiikkeen välillä, Myanmarista ei voi puhua ottamatta huomioon maan etnisiä jännitteitä. Myanmarissa on ollut jo yli puoli vuosisataa käynnissä hiljaisella liekillä palanut sisällissota, johon useiden etnisten vähemmistöjen aseelliset ryhmät ovat osallistuneet.

Vierula kertoo, että useat etniset vähemmistöt ovat pyrkineet pitkään viemään maata liittovaltion suuntaan ja saamaan alueilleen laajempaa itsehallintoa. Monet näistä alueista ovat kuitenkin luonnonvaroiltaan hyvin rikkaita, joten armeijalla ei ole ollut intoa löysätä otettaan niistä. Lisäksi armeija katsoo olevansa välttämätön voima kulttuureiltaan ja uskonnoiltaan moninaisen maan yhdessä pitämiseksi.

Armeija on yhteinen vihollinen demokratialiikkeelle ja etnisille ryhmille, mutta NLD-puolueen valtakausi jäi etnisten ryhmien kannalta pettymykseksi eikä keskinäistä luottamusta juuri ole.

– Etnisten vähemmistöjen näkökulmasta Aung San Suu Kyi edustaa ennen kaikkea bamareita eli valtaväestöä. He ovat kokeneet, että hänen intresseissään on ollut demokratia, mutteivät niinkään vähemmistöjen oikeudet, Vierula sanoo.

Tästä syystä armeijaa vastustavien mielenosoittajien joukko ei ole niin yhtenäinen kuin voisi luulla.

– Siellä on mukana myös näitä vähemmistöjä, jotka tokikin ajavat sotilasjuntan alas ajamista ja demokratian palauttamista, mutta heidän intresseissään on myös tämä vähemmistökysymys. Protestit eivät ole missään tapauksessa monoliittinen liike, jolla on yksi ääni, vaan siellä on erilaisia pyrkimyksiä eri ryhmittymien välillä, hän kertoo.

Käänne vähemmistösuhteissa

Vallankaappauksesta on kuitenkin seurannut muutosta siihen, miten maan vallanpitäjät suhtautuvat etnisiin vähemmistöihin.

Gaensin mukaan jotkut vähemmistöryhmät ovat lähentyneet armeijaa, joka on tullut niitä vastaan joissain kysymyksissä voidakseen keskittyä rauhassa mielenosoitusten kukistamiseen.

– Armeija tekee tällä hetkellä kaikkensa näyttääkseen ainakin joillekin näille ryhmille, että se yrittää hieroa sopua NLD:tä paremmin. NLD:n hallitessa rauhanprosessi ei edennyt lainkaan, jopa päinvastoin, hän sanoo.

Vierulan mukaan suhteita vähemmistöihin on pyrkinyt luomaan myös varjohallitus, jonka NLD:n edustajat perustivat vallankaappauksen jälkeen.

– Varjohallitus on ajanut vahvasti neuvotteluja liittovaltiokehityksestä, mikä on muutos NLD:n sisällä, mutta sillä ei ole neuvotteluyhteyttä Aung San Suu Kyihin. Aseellisilla ryhmillä on luottamuspulaa varjohallitukseen, koska hänen kantaansa ei oikeastaan tiedetä, Vierula sanoo.

Kommentoi

Tilaa uutiskirje

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kerran päivässä.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut