Tulevaisuuden pandemioita vastaan saatetaan taistella nenään annettavalla rokotteella – suomalaistutkijat kehittävät uudentyyppistä rokotetta ensin koronavirusta vastaan

Helsingin yliopiston virologian professori Kalle Saksela vetää rokotehanketta, jossa kehitetään nenään annosteltavaa koronavirusrokotetta. MARKKU ULANDER / LEHTIKUVA

Henrietta Nyberg / STT

Suomessa kehitteillä olevasta nenään annosteltavasta koronavirusrokotteesta saattaa olla hyötyä taistelussa tulevaisuuden pandemioita vastaan.

Koska nenäannostelurokotteen antamiseen nenäsuihkeena tai pienellä pipetillä ei välttämättä tarvittaisi siihen koulutettua henkilöstöä, olisi se halvempi ja nopeampi vaihtoehto perinteiselle lihakseen piikitettävälle rokotteelle. Näin esimerkiksi suurien ihmisjoukkojen massarokotukset olisi tehokkaampaa järjestää. Pienen kokonsa ansiosta rokote olisi myös edullista kuljettaa ja säilyttää, kertoo STT:lle rokotehankkeen vetäjä ja Helsingin yliopiston virologian professori Kalle Saksela.

Suurin osa muista maailmalla tällä hetkellä kehitettävistä koronavirusrokotteista on suunniteltu pistettäväksi lihakseen, kuten enemmistö käytössäkin olevista rokotteista.

– Se on tietysti se perinteinen reitti, hyvin selkeä, kun ruiskulla työnnetään tietty volyymi lihakseen. Se on useimmille henkilöille hyvin standardi, ja siihen ollaan totuttu, Saksela sanoo.

Sakselan tutkijaryhmän lisäksi koronarokotehankkeessa ovat mukana Helsingin yliopiston tutkimusjohtaja ja akatemiaprofessori Kari Alitalo sekä Itä-Suomen yliopiston akatemiaprofessori Seppo Ylä-Herttuala tutkijaryhmineen. Kaikilla heistä on pitkä kokemus geenitutkimuksesta ja sen soveltamisesta käytäntöön.

Tampereen yliopiston rokotetutkimuskeskuksessa nenäannostelurokotteen kehittämiseen suhtaudutaan myönteisesti.

– Penaalin terävimmät kynät ovat sitä tekemässä. Infrastruktuuri on kunnossa ja hanke on hyvä, kertoo STT:lle rokotetutkimuskeskuksen johtaja Mika Rämet.

Sekä koronavirus että nenäannostelurokote tähtäävät nenänieluun

Suomessa tekeillä oleva koronavirusrokote on uudentyyppinen, niin sanottu virusvektoripohjainen rokote. Virusvektoripohjaisissa rokotteissa adenoviruksista eli sinällään harmittomista niin sanotuista nuhaviruksista on johdettu versioita, jotka pystyvät kuljettamaan mukanaan rokotegeenejä ihmisen soluihin.

Samaa ajatusta on hyödynnetty esimerkiksi Oxfordin yliopiston ja lääkeyhtiö AstraZenecan rokotteessa, vaikka se onkin antotavaltaan perinteinen lihakseen pistettävä rokote. Rokotteesta jätettiin tiistaina Euroopan lääkevirastolle (EMA) virallinen hakemus hyväksymisestä markkinoille.

Rokotetutkimuskeskuksen Rämetin mukaan nenään annosteltavalla rokotteella voitaisiin saada suoja suoraan sinne, minne virus on ensimmäisenä pyrkimässä. Koronaviruksen määränpää on nenänielussa.

– Pistoksena rokote ehkäisee infektion yleistymisen, jolloin jää kysymysmerkki, että kuinka vahvasti se estää viruksen lisääntymisen nenänielussa, jolla on merkitystä tartuttavuuden kannalta, Rämet sanoo.

Juuri viruksen lisääntymisen estäminen on uuden nenäannostelurokotteen tavoitteena. Paikallisesti nenänieluun annosteltuna se tuottaa tutkijoiden mukaan immuunivasteen sekä ihmisen limakalvoille että sieltä imusuonia pitkin levitessään myös muualle kehoon.

Lihakseen pistetty rokote ei anna immuunivastetta suoraan limakalvoille, missä hengitystieinfektion aiheuttava virus muhii.

– Idea siitä nenäsumutteesta on, että se pystyisi todella pysäyttämään tämän viruksen kierron kokonaan, kertoo Saksela.

Sakselan mukaan pistettävissä koronarokotteissa ongelmana on, ettei tiedetä varmasti, voiko rokotettu ihminen oireettomana kantaa tai tartuttaa virusta. Tällöin virus pääsisi edelleen lisääntymään ja muuntumaan evoluutiopaineen edessä.

– Siinä on hyvin suuri riski viruksen muuntua, eikä rokote suojaa sitten enää lainkaan, Saksela toteaa.

Nenäannostelurokotteista vasta vähän kokemusta

Nenäannostelurokotteista Suomessa on käytössä lapsille annettava influenssarokote. Sen toimintamekanismi perustuu rokotteen sisältämään toimintakyvyltään heikennettyyn influenssavirukseen samalla tavoin kuin lihakseen pistettävässä, aikuisillekin annettavassa influenssarokotteessa.

Sakselan ja Rämetin mukaan nenäannostelurokotteiden toimivuus erityisesti hengitysteiden välityksellä tarttuviin tauteihin on lähtökohtaisesti hyvä. Niiden käytöstä ei kuitenkaan ole niin paljon kokemusta kuin piikitettävistä rokotteista.

– Jollakin voi olla nuha, toisella nenä tukossa, kaikennäköistä. Tulee enemmän tämän tyyppistä aika triviaalia mutta ei-toivottua vaihtelua, pohtii rokotehankkeen vetäjä Saksela.

– Piikissä on se, että kun se annetaan, tiedetään, että se toimii, Rämet tiivistää.

Sakselan tiedossa on maailmalta muutamia yhtiöitä, jotka kehittävät samantyyppistä nenäannostelurokotetta kuin Suomessa työn alla oleva. Mikään niistä ei kuitenkaan ole vielä edennyt eläinkokeita pidemmälle.

Suomalaisrokotteen eläinkokeissa sen toiminnasta on saatu vakuuttavia tuloksia. Eläinten nenään on annosteltu pipetillä koronarokotetta, mikä on ehkäissyt niiden sairastumista. Eläinkokeissa myös yksi annos rokotetta on riittänyt immuunivasteen luomiseksi. Nyt markkinoilla olevissa lihakseen pistettävissä koronarokotteissa vaaditaan kaksi annosta.

Yhden rokoteannoksen riittävyys helpottaisi rokotuksia monin tavoin.

– Miettii sitten mitä tahansa maata, mutta erityisesti kehittyviä maita, joissa on hienoa jos ihminen saadaan kerran kiinni. Mutta että sama ihminen saadaan sitten uudelleen rokotettua tietyn ajan päästä. Se saattaa olla ihan mahdotonta, toteaa Saksela.

Rokoteannos pipetillä nenään vaikka kotisohvalla

Nenäannostelurokotteen etuna on sen helppous ja edullisuus. Rokotteen voisi annostella itse esimerkiksi silmätippoja muistuttavasta kertakäyttöisestä muovipipetistä, mikä on nopeaa ja helpompaa esimerkiksi piikkikammoisille ihmisille.

Nenään annosteltavien ja lihakseen pistettävien rokotteiden lisäksi käytössä on myös nielaistavia rokotteita. Suomessa näistä on käytössä pikkulapsille annettava rotarokote ja aikuisille esimerkiksi lavantautirokote, jotka vaikuttavat suolistossa luoden sinne immuunivasteen.

Rokotetutkimuskeskuksen Rämet muistuttaa, että rokotetutkimuksissa lähdetään kehittämään tiettyjä rokotteita tiettyjä sairauksia varten. Rokotteen tyyppi riippuu siitä, minkälainen tauti on kyseessä.

Pistosrokotteita ei voi suoraan muuttaa esimerkiksi nenäsumutteeksi, eikä nenäannostelurokote välttämättä ole ihanteellisin vaihtoehto suolistotaudin ehkäisyyn.

– Tutkimukset tehdään tietyllä tavalla. Sitten se tulos saadaan, että kun tehdään tällä tavalla, niin näin se toimii, Rämet täsmentää.

Tulevaisuudessa erilaisia niin sanottuja limakalvoille annosteltavia rokotteita voisi olla enemmänkin. Nielaistavien ja nenään annosteltavien rokotteiden lisäksi tutkijat ovat Sakselan mukaan kehitelleet myös esimerkiksi kielen alle laitettavia nikotiinilaastaria muistuttavia rokotteita.

– Nenä ei ole ainoa limakalvo, jonne rokotteita voidaan laittaa. Paljon on vielä mahdollisuuksia mitä kehittää, Saksela sanoo.

Toisessa suomalaisessa rokotehankkeessa hyödynnetään Tampereen yliopiston pitkää kokemusta viruksen kaltaisten kappaleiden valmistuksesta. Niin sanotussa VLP-menetelmässä rakennetaan virusta mahdollisimman paljon muistuttava ulkokuori, jonka sisältä kuitenkin puuttuu sairastuttava perintöaines. Esimerkiksi kohdunkaulan syövän ehkäisyyn kehitetty HPV-rokote pohjautuu samaan teknologiaan.

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Tilaa uutiskirje

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kerran päivässä.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut