Lapsista seksuaalisesti kiinnostunut "Juhani" toivoo, että voisi puhua ongelmastaan kuin masennuksesta – stigma vaikeuttaa avun hakemista ja saamista

Nykytutkimuksen mukaan aikuisista miehistä noin 1–5 prosenttia kokee seksuaalista kiinnostusta lapsiin. Etelä-Suomen Sanomat / arkisto

Maria Rosvall / STT

– Haluaisin, että asiasta voisi puhua ilman tuomiota. En haluaisi sitä, että asia hyväksyttäisiin tekona. Haluaisin silti puhua siitä niin kuin masennuksestakin.

Näin sanoo "Juhani", kolmikymppinen pedofiilisesti tunteva mies. Juhani ymmärsi jo teini-ikäisenä, että hänen seksuaalisuutensa ja romanttinen kiinnostuksensa kohdistuu alle 10-vuotiaisiin tyttöihin. Omien sanojensa mukaan hän ei kuitenkaan ole koskaan koskenut lapseen sopimattomasti.

Juhanin sitaatti on seksuaaliterapeutti Ulla Konttilan kirjoittamasta ja Oulun ensi- ja turvakodin julkaisemasta kirjasta Mielihalu ja järkiminä, jonka Konttila on kirjoittanut keskusteluistaan Juhanin kanssa. Konttila työskentelee Oulun ensi- ja turvakodin ja Vuolle Setlementin yhteisessä Seritatyössä, jonka tarkoituksena on ehkäistä seksuaalirikoksia.

Nykytiedon mukaan lapsiin kohdistuva seksuaalinen kiinnostus on melko pysyvä piirre. Tukipalvelussa Juhanin kaltaisia ihmisiä ei yritetäkään "parantaa".

– Tavoitteena on pystyä elämään itselle mielekästä elämää lapsikohteisen seksuaalisuuden kanssa ilman että satuttaa ketään, Konttila kertoo.

"Ajatukset ovat vain ajatuksia"

Nykytutkimuksen mukaan aikuisista miehistä noin 1–5 prosenttia kokee seksuaalista kiinnostusta lapsiin. Vain harva heistä kuitenkaan syyllistyy lapseen kohdistuvaan seksuaalirikokseen.

Konttilan mukaan yksi yleinen vääristynyt käsitys on, että seksuaalisia yllykkeitä olisi mahdotonta hallita. Hän korostaa, että ajatukset ovat vain ajatuksia ja jokainen valitsee itse, miten toimii.

– On hyvin haitallista ajatella, että seksuaalinen toiminta olisi jotain, mikä ei olisi hallittavissa. Mikään halu ei ole niin iso, etteikö sitä voisi päättäväisesti pysäyttää. Seksuaalisuus itsessään ei ole hyvää tai pahaa, mutta sitä voi käyttää hyvään tai pahaan. Vertaus tuleen on hyvä: silläkin voi lämmittää talon tai polttaa talon, Konttila sanoo.

Juhani kutsuu mielessään olevaa viisaampaa ääntä järkiminäksi, johon kirjan nimessäkin viitataan. Konttilan mukaan Juhani lähti kirjaprojektiin, koska halusi auttaa muita samojen asioiden kanssa kamppailevia.

– Toivoisin, että voisin olla avuksi niille, jotka kärsivät samasta ongelmasta. Haluan todistaa ihmisille, että on mahdollisuus pitää kiinni inhimillisyydestä siitä huolimatta, että mielihalu haluaisi jotain muuta, Juhani sanoo kirjassa.

Stigma estää kertomasta

Koska lapsikohteiseen seksuaalisuuteen liittyy hyvin vahva stigma, useimmat Seritatyön asiakkaat eivät ole koskaan aiemmin kertoneet ajatuksistaan kenellekään. Myös Juhani sanoo tuominneensa itsensä yksinäisyyteen, koska ei uskalla solmia parisuhdetta.

– Siihen liittyy ajatus rehellisyydestä, kun ei voi olla rehellinen toisille siitä, mitä kokee -- Jotkut asiakkaat ovat kertoneet esimerkiksi puolisolleen. Joskus suhde on kestänyt, joskus ei, tarinoita on kaikenlaisia. Siksi valitettavasti ei voi rohkaista, että kerro läheiselle ja saat tukea, koska niin ei välttämättä ole, Konttila sanoo.

Konttilan mukaan ihminen, jonka seksuaalinen kiinnostus kohdistuu lapsiin, joutuu tekemään asian kanssa jatkuvaa moraalista valintaa.

– Se on todella kova mielen koulu ja aivan erilaista kamppailua kuin mitä keskivertoihminen käy. Keskusteluilla voimme helpottaa asiakkaan yksinäisyyttä, kun asian voi jakaa ja siten saada voimavaroja siihen oman mielen jatkuvaan säätelemiseen, jota hän joutuu tekemään.

Ammattilaisillekin vaikea asia

Aihe on vaikea terveydenhuollon ammattihenkilöstöllekin.

– Ammattilaisissa pelkät lapsikohteiset ajatuksetkin saattavat jo herättää huolen, että pitääkö toimia ja nopeasti, vaikka yleensä siihen ei ole tarvetta. Olen kuullut hyviä kertomuksia, joissa hoitaja tai lääkäri on ottanut asian asiallisesti ja rauhallisesti ja ohjannut eteenpäin. Sitten on valitettavasti myös niitä tapauksia, joissa on hätäännytty ja lähdetty toimimaan liian nopeasti, mistä on koitunut paljon mielipahaa.

Konttila korostaa, että ammattilaistenkin pitäisi erottaa ajatukset ja teot toisistaan.

– Jos vaikka joku sanoo, että tekisi mieli lyödä naapuria, ei lääkäri ole heti tekemässä ilmoitusta poliisille. Mutta tämä on varmaankin ollut tabu aihe niin pitkään ja siitä on puhuttu niin vähän, että sitä koskevia ajatuksia ei osata ottaa ajatuksina, vaikka muuten osattaisiinkin.

Hoitosuositus ja -polku puuttuvat

Oulun Seritatyön lisäksi matalan kynnyksen tukea seksuaalisuudestaan huolissaan oleville ihmisiille tarjoavat Kriminaalihuollon tukisäätiön ja Sexpo-säätiön yhteinen SeriE-hanke pääkaupunkiseudulla sekä Tampere Setlementin Välitä!-seksuaaliväkivaltatyö Tampereella. Palveluihin on mahdollista ottaa yhteyttä anonyymisti ja saada maksutonta tukipalvelua kasvokkain.

Julkiselta puolelta samanlaiset palvelut puuttuvat. SeriE-hankkeen asiantuntijan Nita Taivalojan mukaan nykytilanteessa iso ongelma on, ettei julkisissa palveluissa ole hoitosuositusta tai -polkua henkilöille, joiden seksuaalinen kiinnostus kohdistuu lapsiin.

– Siksi moni ammattilainen ei tiedä, mitä pitäisi tehdä, minkälaista hoitoa tarjota tai minne muualle tarvittaessa ohjata, jos vastaanotolla potilas kertoo olevansa huolissaan lapsiin kohdistuvista seksuaalisista mieltymyksistään, Taivaloja sanoo.

Järjestöt patistavat hallitusta toimiin

Taivaloja viittaa Suomen vuonna 2011 ratifioimaan Lanzaroten sopimuksena tunnettuun Euroopan neuvoston yleissopimukseen, jossa linjataan lasten suojelemiselta seksuaaliväkivallalta. Sen mukaan henkilöillä, joilla on riski syyllistyä lapseen kohdistuvaan seksuaalirikokseen, tulisi olla mahdollisuus päästä ennaltaehkäiseviin tuki- ja kuntoutuspalveluihin rikoksen ennaltaehkäisemiseksi.

– Toistaiseksi tällaisia palveluja ei Suomessa ole ollut järjestösektorin määräaikaisia hankkeita lukuun ottamatta. Nykyiseen hallitusohjelmaan on kirjattu, että Lanzaroten sopimus pitää panna täytäntöön vuosina 2020–2025, ja olisi valtavan tärkeää, että tekijäpuoli tulisi siinä huomioiduksi, Taivaloja sanoo.

Taivalojan mukaan olisi äärimmäisen tärkeää pohtia, miten julkisella puolella tullaan kantamaan vastuu henkilöistä, joilla lapsiin kohdistuvan seksuaalisen kiinnostuksen vuoksi on riski syyllistyä lapseen kohdistuvaan seksuaalirikokseen.

– On ilman muuta tärkeää opettaa lapsille turvataitoja tai turvallista netinkäyttöä. Painopistettä tulisi kuitenkin siirtää suojelusta vahvemmin preventiiviseen (ennaltaehkäisevään) toimintaan.

Eri puolilla Suomea toimivat asiantuntijat ovat rakentaneet ja julkaisseet hoitopolun, jotta tekijäpuoli saataisiin julkisen sektorin piiriin.

– Nyt on päättäjistä kiinni, että sitä lähdetään viemään eteenpäin. Kolmannen sektorin järjestötoimijat ovat tähän asti tehneet todella arvokasta ja uraauurtavaa työtä tämän asiakasryhmän parissa, mutta se ei yksin riitä, Taivaloja sanoo.

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Tilaa uutiskirje

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kerran päivässä.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut