Parempia palkankorotuksia tulee paikallisesti sopimalla, kertoo tuore tutkimus – asiantuntijat eivät täysin allekirjoita

Paperiteollisuudesta ja Paperiliiton asemasta väitöskirjan tehnyt tutkijatohtori Paul Jonker-Hoffren Tampereen yliopistosta. RONI LEHTI / LEHTIKUVA

Sanna Nikula / STT

Yrityskohtainen sopiminen näyttää tilastojen valossa johtavan Suomessa parempiin palkankorotuksiin kuin yleiskorotukset. Tilastot eivät kuitenkaan kerro koko totuutta, sillä paikallisen sopimisen mahdollisuudet ovat eri aloilla erilaisia ja muun muassa taloustilanne ja valtasuhteet työpaikoilla vaikuttavat palkankorotuksiin, arvioivat STT:n haastattelemat asiantuntijat.

Elinkeinoelämän tutkimuslaitos ( Etla ) kertoi viime viikolla tutkimuksestaan, jonka mukaan työmarkkinoiden neuvottelujärjestelmän hajautuminen ja yrityskohtaiset erät ovat myös Suomessa johtaneet suurempiin palkankorotuksiin kuin puhtaasti keskitetty sopiminen. Etlan mukaan eurooppalaiset tutkimukset ovat tulleet samankaltaiseen tulokseen muun muassa Espanjassa, Tanskassa, Belgiassa, Saksassa ja Portugalissa.

Tutkimuksen on rahoittanut Työsuojelurahasto, jonka hallituksessa istuu sekä palkansaajapuolen että työnantajien edustajia.

"Ei näytä palkkahajonnan todellisia eroja tai syitä"

Työmarkkinajärjestelmiä tutkiva tutkijatohtori Paul Jonker-Hoffrén Tampereen yliopistosta ei Etlan tutkimuksen perusteella muodostaisi kantaa asiasta. Hänen mielestään sen tutkimukselliset valinnat eivät näytä tarkasti todellisia palkkahajonnan eroja tai syitä vaikkapa paperiteollisuuden ja palvelusektorin välillä.

Palkkahajonta tarkoittaa palkansaajaryhmien sisällä esiintyviä palkkaeroja.

Jonker-Hoffrénin mielestä tutkimuksessa olisi tärkeää paitsi eritellä eri alat, varsinkin kuvailla prosessi, jonka perusteella työntekijän palkka nousee. Myös vaikeasti mitattavat asiat, kuten työpaikkojen valtasuhteet ja sukupuolijakauma vaikuttavat siihen, miten palkankorotuksista työpaikoilla neuvotellaan, hän sanoo.

Hän viittaa valmisteilla olevaan artikkeliin, jonka mukaan keskitetyt sopimukset ovat yhteydessä yritysten parempaan tuottavuuteen.

– Voi olla, että paikallinen sopiminen tuottaa keskimäärin korkeampia palkankorotuksia, mutta se ei välttämättä ole niin hyvä tuottavuuden kasvun kannalta, Jonker-Hoffrén arvioi.

Hän valmistelee artikkelia Suomen työmarkkinasuhteiden mallista kollegoidensa kanssa. Se käsittelee muun muassa paikallista sopimista. Artikkeli perustuu eri tutkijoiden tutkimuksiin OECD:n datan perusteella, ja se julkaistaan näillä näkymin vuoden alussa.

Yrityskohtaisia eriä on tyypillisesti teollisuudessa

SAK:n työehtoasiantuntija Karoliina Huovila sanoo, että paikalliselle tasolle siirtyminen ei saa tarkoittaa sitä, että palkat laskisivat. Palkkaleikkuria Suomessa ei ole, mutta monissa työehtosopimuksissa on kriisilausekkeita, joissa voidaan sopia esimerkiksi lomarahojen siirtämisestä tai työaikojen järjestelemisestä kriisitilanteessa.

Hän huomauttaa että taloudellisella tilanteella on suuri vaikutus sopimusratkaisuihin.

– Palkankorotuksen määrä – on se sitten yleiskorotus, paikallista erää tai perälaudan kautta – määrittyy kierroksella jaettavissa olevien rahojen mukaan.

Tyypillisesti yrityskohtaisia eriä on teollisuudessa, kun taas palvelualoilla niitä on vähemmän. Huovilan mielestä joillekin aloille yrityskohtaiset erät sopivatkin hyvin eikä SAK vastusta niitä kategorisesti, kunhan kaikille tulee aina jotain myös yleiskorotuksena.

Hänen mukaansa on aloja, joissa on katsottu, että palkankorotusten paikallinen jakaminen ei ole mahdollista johtuen alan erityispiirteistä.

– Esimerkiksi palvelualoilla on ollut vaikeaa löytää keinoja, miten se jaettaisiin niin, ettei se menisi niin sanotusti pärstäkertoimen, vaan yhteisesti sovittujen periaatteiden mukaan.

Huovila tietää joitakin yksittäisiä tes-ratkaisuja, joissa yrityserä on tuottanut suuremman palkankorotuksen kuin jos korotus olisi jaettu yleiskorotuksina, mutta se on hänen mukaansa aika harvinaista.

Yrityskohtaiset erät yleistyivät 2000-luvun liittokierroksilla. Ne ovat palkankorotusten eriä, joiden kohdentamisesta voidaan sopia yritystasolla. Niihin liittyy niin sanottu perälauta, joka määrittelee korotusten vähimmäistason, jos paikallisissa neuvotteluissa ei päästä sopuun.

Suomen ja Hollannin mallit samankaltaisia

Keskustelu paikallisesta sopimisesta on ottanut kierroksia sen jälkeen, kun työnantajaa edustava Metsäteollisuus päätti siirtää neuvottelut työehdoista ja palkoista kokonaan yrityksiin.

Paperiteollisuudesta ja Paperiliiton asemasta väitöskirjan tehnyt Jonker-Hoffrén ei yllättyisi, jos se jäisi ainoaksi. Hän ei usko, että Suomessa on kovin monta muuta teollisuuden alaa, jotka pystyvät tekemään samanlaisen irtioton kuin Metsäteollisuus.

– Metsäteollisuudessa jokaisessa tehtaassa on oma ammattiosasto ja tavallaan oma kupla. Siksi Metsäteollisuus pystyy tekemään sen, että neuvotellaan pelkästään paikallisesti.

Nykyinen Suomen malli ei tutkijan mukaan kovin paljon eroa esimerkiksi Hollannin mallista.

– Sielläkin on yleissitovuus. Tosin siellä on työehtosopimuksissa enemmän joustoa sopia asiat toisin, mutta vaikuttaa siltä, että Suomessakin pikkuhiljaa mennään siihen suuntaan. Tesseissä on yhä enemmän erilaisia kriisilausekkeita.

Hollannissa minimipalkka on lailla taattu. Suomen malli toimiikin Jonker-Hoffrénin mukaan hyvin silloin, kun ihmisellä on työsopimus. Jos on itsensä työllistäjä tai muuten epätyypillisessä työsuhteessa, se ei välttämättä ole paras.

Kommentoi

Mainos: Fira Group oy

Hyvä yhteishenki saa palaamaan ja pysymään

Uutiskirje

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kerran päivässä.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut