Sunrise Avenue -yhtyeen laulajan Samu Haberin elämäkertaa lukiessa päässä soi Maija Vilkkumaan Tähti-kappale: "Sä halusit päälavalle Provinssiin ja Broadwaylle New Yorkiin, sä olit varma et sinusta tulee tähti."
Vaikka Haber ei välttämättä haaveillut Broadwaysta, hän halusi jo nuoresta lähtien olla tähti. Se hänestä tulikin, siitä kertovat muun muassa Sunrise Avenuen levymyynnit, kiertueet ja fanijoukot.
Yhtye kertoi joulukuussa, että sen taival päättyisi elokuussa 2020. Yhtyeen oli tarkoitus kiertää Eurooppaa jäähyväiskiertueella, joka päättyisi Helsinkiin Olympiastadionille. Koronapandemia muutti suunnitelmat, ja kiertue siirrettiin vuoteen 2021.
Kaikkea korona ei lykännyt, sillä Tuomas Nyholmin kirjoittama Haberin elämäkerta Forever Yours ( Otava ) julkaistaan tänään.
– Alkuperäinen ajatus oli, että Sunrise Avenue olisi jo ohi ja nyt voisi ottaa vähän ottaa rennommin ja miettiä mitä tulevaisuudessa haluaa. Koin kolme vuotta sitten, kun aloimme Tuomaksen kanssa rustaamaan kirjaa, että nyt olisi hyvä hetki pysähtyä kunnolla ja pureskella, mitä kaikkea tässä on tullut toilailtua, Haber kertoo STT:lle.
Haastattelu tehdään puhelimitse, koska Saksasta Voice of Germanyn kuvauksista Suomeen lentänyt Haber on omaehtoisessa karanteenissa.
Viidettä kautta valmentajana toimiva Haber kertoo löytäneensä paikkansa ohjelmasta, vaikkei kaikkea saksaksi puhuttua vieläkään ymmärrä. Kirjassa kuvataankin, miten paniikissa Haber, joka ei tuolloin juuri puhunut saksaa saati ymmärtänyt kaikkea kuulemaansa, oli ensimmäisen tuotantokauden aikaan.
– Olen edelleen pihalla kaikesta, mutta olen hyväksynyt sen ja se on mun rooli siellä. Pystyn hoitamaan peruskommunikoinnit ja välillä repeilen itsekin niille jutuille, mitä siellä puhun, Haber jatkaa.
Mitä Muumipeikko olisi ilman Haisulia?
Kirja alkaa lapsuudesta ja jatkuu aivan näihin päiviin Haberin toimiessa kertojaäänenä. Teoksesta tulee aika ajoin mieleen klassinen vaikeuksien kautta voittoon -tarina, kun Haberin kuvataan luotsanneen Sunrise Avenuen menestykseen esteistä huolimatta.
Miehen vankkumattomasta uskosta yhtyeen menestymismahdollisuuksiin on kirjassa useita esimerkkejä. Yksi on kuvaus levytyssopimuksen metsästyksestä, joka vaati Haberilta 102 käyntiä levy-yhtiöissä.
Haberilta on kysytty usein, miten hän jaksoi aina vain yrittää saada jalkaansa oven väliin.
– Ehkä rakastin niin paljon ajatusta siitä, että olisi siistiä toteuttaa tuommoinen tarina, joka sitten toteutuikin. Rakastin laulujamme, kun Jukka Backlund hyppäsi niitä tuottamaan. Ja toisaalta, kun olin valinnut sen tien, en halunnut enää perääntyä.
Backlund oli se, joka ehdotti, että yhtye tekisi ensimmäisen albuminsa omin voimin, kun levy-yhtiöiden ovet eivät olleet vielä auenneet. Näin myös tehtiin, ja rahoitusta saatiin muun muassa Haberin ystävältä, joka lähti mukaan myymällä omistusasuntonsa Helsingin Lauttasaaresta.
Kirjassa muistellaan, miten Haberia kohdeltiin tylysti muun muassa Warner Musicilla . Haberin kuvaillaankin pohtineen, kuinka hän näyttäisi epäilijöille tulevaisuudessa. Hän tuntuukin keränneen päässään vastustajia, jotka tulee voittaa.
Haber arvelee STT:lle, ettei olisi ehkä saanut samaa energiaa, jos levy-yhtiöt olisivat toivottaneet hänelle tsemppiä jo alussa. Samalla hän heittää ilmoille kysymyksen, mitä olisikaan Teräsmies ilman arkkivihollistaan Lex Luthoria – tai Muumipeikko ilman Haisulia?
– Olisihan se tylsää, jos itse vain mouhuaisi omaa juttuaan. Parhaat jutut syntyvät paineessa, aina.
Kuohuntaa bändissä
Romanttisten seikkailujen saagaa ei ole luvassa, sillä kirjassa keskitytään huomattavasti enemmän Haberin suhteeseen muihin Sunrise Avenuen jäseniin.
– Mielestäni se, että joku menee bailaamaan tai sillä on naissuhde, on vähiten kiinnostavaa tällaisessa tarinassa. Kiinnostavinta on se, kuinka sen kaiken on käsitellyt siinä matkalla, miten asioita on saanut tapahtumaan ja miten pää on kestänyt, Haber sanoo ja tulee samalla tiivistäneeksi elämäkertansa kantavan juonen.
Yhtyeen sisällä on riittänyt kuohuntaa, ja välillä välit ovat olleet niin kireät, ettei Haber ole halunnut nähdä osaa bändin jäsenistä.
– Bändi on sellainen veljeyden, avioliiton ja työkaveruuden sekoitus. Tuollaisissa myrskyissä olisi ollut tosi outoa, jos olisimme ajatelleet koko ajan, että onpas ihanaa. Joku fani ehkä haluaisi ajatella, että Sunrise Avenuessa ollaan parhaita kavereita ja halutaan halailla koko ajan. Joku ehkä arvostaa, että kirjassa kerrotaan, miten olen asiat oikeasti kokenut.
– Ymmärrys ja arvostus toivottavasti huokuu silti jokaisessa lauseessa, vaikka sanonkin, miten asiat ovat.
Haber tekee selväksi, että Sunrise Avenue on hänen projektinsa. Tarina, jota ei olisi ilman häntä. Kaikki yhtyeen jäsenet eivät näe asiaa täysin samalla tavalla, mikä ilmenee heidän kirjaan antamistaan kommenteista.
– Ihmisethän aina kokevat oman roolinsa miten kokevat. Voidaan avata kalenterit ja katsoa, kuka on tehnyt tuntimäärällisesti eniten. Fakta on myös se, että olen tehnyt kaikki sopimukset, biisit, tuottanut albumit ja muut. Yritin löytää keinoja pitää jätkiä mukana, mutta huomasin, että operaatio etenee paljon vähemmällä vaivalla, jos otan kahvaa entistä enemmän käteen ja alan toimimaan, Haber sanoo STT:lle.
– Mutta ymmärrän hyvin jätkiä ja siksi halusinkin, että kaikki saavat sanoa kirjaan mitä haluavat.
Kohtaamisia virkavallan kanssa
Kirjassa kerrataan myös Haberin kohtaamisia virkavallan kanssa. Hän on kertonut jo aiemmin julkisuudessa, että oli mukana lomaosakehuijauksessa Espanjassa 1990-luvun lopulla. Hän on saanut asiassa ehdollisen vankeustuomion.
– Jos nyt aikuisen aivoilla ajattelen, olivathan merkit (huijauksesta) ihan selvät, mutta jos pamautetaan 20-vuotias jätkä paikkaan, joka ulkoisesti vaikuttaa paratiisilta, menee siinä pää sekaisin joksikin aikaa. Kun aloin vahvasti epäillä, että tässä on jotain paskaa, en voinut enää myydä siellä ja lähdin pois.
Kirjassa on myös tuoreempaa kohtaamista virkavallan kanssa käsittelevä luku. Haberin nimi on nostettu esiin niin sanotun Katiska-huumejutun yhteydessä. Syyttäjien mukaan Haber piti hallussaan ja käytti viisi grammaa kokaiinia heinäkuussa 2019 Ruisrock-viikonloppuna. Haber on myöntänyt pitäneensä hallussaan noin 0,2 grammaa kokaiinia.
Haber painottaa, että hänellä ei ole osuutta Katiska-jutussa, mutta olisi ollut outoa, jos hän ei olisi kommentoinut aihetta. Lisämausteensa tapahtumille tuo niiden ajoitus.
– Minut pidätettiin 11 päivää ennen Sunrise Avenuen lopettamispäätöksen julkaisua. Se oli hieno hetki, kun istuin siellä maijan kyydissä ja mietin, että minkä helvetin takia olen täällä. Sitten ainoa ajatus oli, että minun pitäisi olla reilun viikon päästä tuolla Clarion-hotellin lavalla kertomassa haikeita uutisia Sunrise Avenuen loppumisesta. Ja nyt täällä istutaan tällaisilla asioilla.
Ilma alkoi virrata
Kirjassa kuvataan paljon Haberin kamppailua stressin ja kiireen kanssa. Niiden aiheuttamat oireet näkyivät ulkoisesti jo levyjättien "kosintakiertueella" viitisentoista vuotta sitten, kun Haber sai paniikkikohtauksen kadulla Berliinissä.
Haber hoiti stressiään ja unettomuuttaan vuosien varrella alkoholilla, lääkkeillä ja uppoutumalla töihin, mikä ei luonnollisestikaan auttanut. Haber tuntuukin puhuvan kirjassa rauhoittumisesta ja palautumisesta vasta päätettyään Sunrise Avenuen lopettamisesta.
– Ehkä se matka alkoi siitä. Muistan, kun jätkät olivat kotonani ja kerroin heille juurta jaksain, että aion tehdä tämän ratkaisun. Istuimme siinä aikamme ja aloimme miettiä viimeistä rundia. En koskaan unohda sitä fiilistä, kun jätkät olivat lähteneet, ovi loksahtanut kiinni, olin yksin kotona ja menin sohvalle. Ilma todella virtasi kehossa, ja tunsin, että tein oikean päätöksen, Haber kertoo STT:lle.