Reindeerspottingin jatko-osa on julkea tarina epätoivosta

Lost Boys on syyllisyyttä kokevan Neuvosen subjektiivinen matka etsimään totuutta ystävänsä kuolemasta. HANDOUT / LEHTIKUVA

Kalle Kinnunen / STT

Rovaniemeläisistä narkomaaneista kertova Reindeerspotting oli vuoden 2010 suomalainen dokumenttitapaus. Joonas Neuvosen elokuva näytti parikymppisten huumeidenkäyttäjien päämäärätöntä elämää karusti ja läheltä. Nyt Neuvonen on saanut valmiiksi jatko-osan.

Lost Boys katsoo todellisuuden yöpuolelle Thaimaassa ja Kambodzhassa, joissa Reindeerspottingin päähenkilö Jani Raappana vietti viimeiset elinkuukautensa. Raappanan ruumis löytyi Phnom Penhistä heinäkuussa 2010.

Lost Boys on syyllisyyttä kokevan Neuvosen subjektiivinen matka etsimään totuutta ystävänsä kuolemasta.

– Reindeerspottingissa oli selkeä tausta-ajatus. Tässä taas olin itse heitettynä tapahtumien keskelle, Neuvonen sanoo.

– Sain tiedon, että Jani oli murhattu ja joku belgialainen nainen oli lunastanut ja tuhkannut ruumiin. Antti oli kateissa. Tuntui kuin olisin joutunut kauhuelokuvan sisään.

Lost Boysin koostaminen vei kymmenen vuotta. Sitä leikkasivat Venla Varha ja Sadri Cetinkaya, joka on myös merkitty toiseksi ohjaajaksi Neuvosen rinnalle.

Elokuva alkaa Raappanan, Neuvosen ja heidän ystävänsä Antin huumesekoiluna Bangkokissa. Seuraan maksetaan baarityttöjä.

Myöhempiä vaiheitaan Neuvonen on tallentanut ikään kuin videopäiväkirjana. Hän tapaa ihmisiä, jotka saattaisivat tietää jotain Raappanan kuoleman taustoista, purkaa tuntojaan ja on kameran edessä yhdynnässä seksityöntekijöiden kanssa.

Vankila osana tarinaa

Joonas Neuvonen on itse tuomittu huumerikollinen ja subutex-kauppias. Reindeerspottingin valmistumisen ja Lost Boysin aktiivisimman koostamisen välillä hän sai tuomioita Suomessa ja Kreikassa. Pisin oli kaksi ja puoli vuotta. Hän kiisti rikokset oikeudessa, mutta myöntää ne nyt. Eräs elokuvan aikatasoista sijoittuu tutkintovankeuteen. Kokemus eristyssellistä on lavastettu painajaisjaksoksi.

Reindeerspotting palkittiin valistuksellisena elokuvana. Neuvonen suhtautuu määritelmään ristiriitaisesti.

– Reindeerspottingissa ei ollut kauheasti journalistista tai yhteiskunnallista fokusta. Samalla kun sitä puettiin valistuselokuvaksi, tuotantoyhtiöllä ( Bronson Film ) laskettiin, paljonko tuloja menetetään, kun ikäraja on K-18 eikä K-15, Neuvonen sanoo.

Hän kuvailee toimintaa tekopyhäksi.

– Se narratiivi syötettiin mediaan. Ehkä he itsekin lopulta uskoivat siihen, vaikka lipputuloista siinä oli kyse.

Neuvosella oli syynsä olla hiljaa. Neuvosen suhde vuonna 2003 kuvatun Reindeerspottingin päähenkilöihin oli arka. Hän oli tutustunut heihin myydessään Rovaniemellä itse pilveä.

– Se oli vaarallinen asetelma. Mitä jos Jani olisi saanut päähänsä, että teen hänet naurunalaiseksi ja hyödyn hänen kustannuksellaan? Hän ei ollut enää 19-vuotias, vaan 26-vuotias väkivaltarikollinen.

Kuin kauhuelokuvassa

Lost Boys tulee Suomessa valkokankaille perjantaina 25. syyskuuta. Neuvonen ei saavu ensi-iltaan. Hän on Italiassa ja antaa haastattelun videopalvelun välityksellä.

Lost Boys on tunnustuksellinen elokuva, jossa Neuvonen riisuu itsestään kaiken jalouden ja eksyy itsekin pimeään. Pohjimmiltaan kyse on Neuvosen suhteesta Jani Raappanaan, josta hän teki eräänlaisen tähden. Noina kuukausina, joina Reindeerspottingista tuli dokumenttimenestys, Raappana vajosi Kaukoidässä metamfetamiinikoukkuun.

Dokumentti sisältää Sartre-viittauksia ja siinä puretaan Indokiinan väkivaltaista historiaa ja kolonialismia. Toisaalta Neuvonen panee itsensä irvokkaastikin likoon.

Hän ei itse pidä kohtauksiaan prostituoitujen kanssa kummoisina vaan sanoo yksityisyytensä olevan jatkuvasti suhteellista, koska viranomaiset voivat hänen huumerikostaustaansa nojaten toimia mielivaltaisesti. Elokuvanteossa hän sai kontrollia siihen, mitä elämästään kertoo.

– Piti olla raadollinen ja rehellinen. Elokuvanteko oli enemmän psykoosia kuin terapiaa, Neuvonen sanoo.

– Välillä mietin, olenko hengissä, kun elokuva tulee ulos.

Myötätuntoa ei anota

Lost Boysin ovat tuottaneet Helsinki-Filmi ja Miia Haaviston yhtiö Tekele . Haavisto oli aikoinaan jo Suomen elokuvasäätiön tuotantoneuvojana vaikuttamassa Reindeerspottingin rahoitukseen.

Hän teki päätöksensä Lost Boysin tuottamisesta vuonna 2014. Tuotantoyhtiökin vaihtui Haaviston siirtyessä Helsinki-Filmistä omaa firmaa pyörittämään.

– Leikkaajat Sadri Cetinkaya ja Venla Varha sanoivat, että leikkaaminen kestää pari vuotta, mikä tuntui mahdottoman pitkältä ajalta, Haavisto sanoo.

– Yleensä elokuvia leikataan muutama kuukausi.

Haaviston mukaan kuuden vuoden leikkausprosessi on palvellut elokuvaa.

– Joonas Neuvonen kuvaa paljon materiaalia. Se heijastaa hänen mielentilaansa. Hän todella katsoo maailmaa kameran läpi.

Cetinkayan mukaan Lost Boysin Joonas on kuitenkin käsikirjoitettu hahmo.

– Hän ei todennäköisesti herätä myötätuntoa monessakaan ihmisryhmässä. Seksituristi-huumediilerissä yhdistyy kaksi voimakkaasti demonisoitua konseptia, Cetinkaya kuvailee sähköpostihaastattelussa.

Kahta ohjaajaa tarvittiin, jotta elokuvaan saatiin oikea perspektiivi.

– Joonas ehdotti, että tulen toiseksi ohjaajaksi, kun alkoi olla selvää, että hän tulee olemaan elokuvan päähenkilö.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kerran päivässä.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.