Hävittäjien pitää olla määräänsä tehokkaampia vihollisen pudottajia, sanoo hankejohtaja

Eversti Juha-Pekka Keräsen mukaan Suomi taistelee laadulla. Hänen mukaansa suhteellinen suorituskyky pysyy hyvänä, jos siirtyminen Horneteista toteutuu suunnitellusti. Markku Ulander / LEHTIKUVA

Niilo Simojoki / STT

Suomi keskittyy ilmavoimiensa suorituskyvyssä määrän sijasta laatuun, sanoo Hornetien seuraajahankkeen johtaja, eversti Juha-Pekka Keränen. Hänen mukaansa hyvä kalusto ja koulutus tuottavat viholliseen verrattuna paremman suhteellisen suorituskyvyn, minkä seurauksena Suomen hävittäjien pudotussuhde arvioidaan myös positiiviseksi.

Positiivinen pudotussuhde tarkoittaa sitä, että yhden oman koneen arvioidaan kykenevän tuhoamaan useampia viholliskoneita. Esimerkiksi pudotussuhteella (eng. kill ratio) 1:10 Suomen nykyisen kokoisen hävittäjälaivaston (62 kappaletta) voi arvioida olevan riittävä vastus noin 600 viholliskoneelle.

– Totta kai meillä on eri arvoilla tehtyjä laskelmia, minkä pitäisi olla pudotussuhteessa minimi tai mitä pitäisi tavoitella, mutta ei niitä lähdetä julkisuudessa käymään läpi, Ilmavoimissa operaatiopäällikkönä työskentelevä Keränen sanoo.

Hän kuitenkin vahvistaa, että pudotussuhde on arvioitu omalta kannalta selvästi positiiviseksi. Tämä pätee nykyiseen Hornet-kalustoon, ja samaa tavoitellaan myös uuden hävittäjäkaluston osalta.

– Suhteellinen suorituskyky ja sen myötä arvioimamme pudotussuhde pysyvät hyvällä tasolla, jos siirtyminen Horneteista uuteen kalustoon toteutuu suunnitellussa aikataulussa, Keränen sanoo.

Arvion omasta kyvystä pitää olla realistinen

Hankejohtaja myöntää, että laskelmat ovat tietysti aina laskelmia. Eli jos kaikki maat arvioivat pudotussuhteen omalta kannalta positiiviseksi, joku erehtyy. Arvioiden pitääkin siksi olla realistisella pohjalla, että myös mahdollinen vastustaja pitää niitä uskottavina. Muuten ei toteudu Puolustusvoimien päätehtävä eli sellaisen tilanteen luominen, että sota kyetään ehkäisemään jo ennakolta.

– Siksi pyrimme omassa toiminnassa mallintamaan vastustajan mahdollisimman hyvin, että myös meillä itsellä on realistinen näkemys. Ja sen verran pitää myös näyttää kykyä ulospäin, että myös he (mahdolliset vastustajat) ymmärtävät, mikä tilanne on, Keränen lisää.

Hänen mukaansa ilmavoimien suorituskyvyt ovat kehityksessä kaikkialla Suomen lähialueella. Ruotsi, Norja ja Tanska siirtyvät parhaillaan uusi hävittäjiin.

– Myös Venäjällä on tapahtunut muutosta, ja arvioimme, että uusia koneita tulee siellä käyttöön edelleen, Keränen sanoo.

Länsimaiden osalta Suomella on muiden kyvyistä paljonkin tietoa yhteisen harjoittelun kautta, Venäjän ja muiden maiden osalta kyse on Keräsen mukaan enemmän arvioista. Esimerkiksi Venäjällä on otettu tai otetaan käyttöön uusia Suhoi Su-35 ja Su-57 -koneita, jotka ovat selvästi kyvykkäämpiä kuin aiemmat Su-27 tai Mig-29 -koneet.

Koneita ei enää hevin uhrata

Puolustusvoimat on joutunut useaan otteeseen perustelemaan, miksi osapuilleen nykyisen suuruinen hävittäjämäärä on yhä tarpeen koko maan alueella toimimiseen ja ilmatilan puolustamiseen. Samalla joissain kommenteissa on epäilty koko hävittäjähankinnan mielekkyyttä sanomalla, ettei muutamasta kymmenestä koneesta olisi kuitenkaan vastusta Venäjän sadoille hävittäjille.

Keräsen mukaan Suomen kokoisen maan ilmavoimissa ymmärretään, ettei se voi koskaan taistella määrällä vaan laadulla.

– Kulutussodankäyntiin meillä ei ole mitään järkeä lähteä, vaan meidän pitää tuottaa tappioita eli saavuttaa ilmavoittoja mahdollisimman paljon, Keränen tiivistää.

Suuriin konemääriin turvautuminen alkaa olla Keräsen mukaan mennyttä maailmaa muuallakin. Kylmän sodan aikana neuvostovalmisteisen Migin "elinajaksi" saatettiin laskea sata tuntia, mutta sittenpä koneita valmistettiinkin tuhansia kappaleita. Nykyään kaikissa maissa, myös Venäjällä, mietitään tarkkaan, milloin kallis kone kannattaa asettaa vaaralle alttiiksi.

– Jos sijoittaa sata miljoonaa (euroa/dollaria) johonkin laitteeseen, niin ei se ole kertakäyttöinen, Keränen kuvaa.

Ilmapuolustus vain yksi tehtävistä

Hävittäjien pudotussuhteen osalta Suomen Ilmavoimilla on historiallisesti katsottuna rima erittäin korkealla – eikä kyse ole vain laskelmista. Sodan aikana Brewster-koneilla kirjattiin peräti 32 ilmavoittoa yhtä tappiota kohden. Messerschmitteillä pudotussuhde oli 1:25 ja alitehoisilla Fokkereillakin vielä 1:16, Keränen kertoo.

Pohdinta pudotussuhteesta liittyy pääosin ilmapuolustukseen. Sen lisäksi nykyisillä monitoimihävittäjillä on paljon laajempi rooli osana koko Suomen puolustusjärjestelmää, muun muassa Maa- ja Merivoimien tukena.

Koronapandemia on vaikeuttanut osaltaan myös HX-hanketta. Se muun muassa siirsi lopullisen tarjouspyynnön lähettämistä yli vuodenvaihteen. Projekti on pysynyt liikkeessä muun muassa puhelinneuvottelujen avulla, mutta Keräsen mukaan vielä tarvitaan yksi kunnon tapaaminen jokaisen viiden tarjoajan kanssa kasvokkain. Sellainen on suunniteltu myöhemmälle syksylle.

Tavoitteena on Keräsen mukaan edelleen se, että valmistelijat voivat tehdä poliitikoille hankintaesityksen ajoissa. Näin valtioneuvoston hankintapäätös olisi mahdollista tehdä ensi vuoden aikana.

Hornetien seuraajaksi ovat ehdolla yhteiseurooppalainen Eurofighter Typhoon, yhdysvaltalaiset Lockheed Martin F-35A ja Boeing F/A-18 Super Hornet, ranskalainen Dassault Rafale sekä ruotsalainen Saab Gripen E. Valmistajat esittäytyvät tänä viikonloppuna jälleen kerran Suomessa, ilmailunäytöksessä Kauhavalla.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kerran päivässä.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.