Edunvalvontavaltuutukset yleistyvät – puolisolla tai aikuisilla lapsilla ei ole automaattista oikeutta hoitaa läheistensä asioita

Edunvalvontavaltakirja tulee tehdä ennen toimintakyvyn menetystä. -KOIVISTO ANTTI AIMO-KOIVISTO / LEHTIKUVA

Janita Virtanen / STT

Suomessa tehdään vuosi vuodelta enemmän edunvalvontavaltuutuksia. Ne tunnetaan silti edelleen melko huonosti.

Edunvalvontavaltuutus on valtakirja, jossa valtuuttaja kertoo miten hänen asioitaan tulee hoitaa siinä tilanteessa, kun hän ei enää kykene itse niitä hoitamaan esimerkiksi sairauden tai vamman takia. Hän myös valitsee, kenelle tai keille valtuutus annetaan.

Tällä hetkellä arviolta 30 prosenttia kaikista edunvalvonnoista hoidetaan edunvalvontavaltuutusten kautta, kertoo Digi- ja väestötietoviraston holhoustoimen yksikön johtaja Tom Marsti.

– Edunvalvontavaltuutusten yleistymisen taustalla on todennäköisesti se, että valtuutuksen voimaansaattaminen on tavanomaista edunvalvontaa nopeampaa ja helpompaa ja valtuuttajan itsemääräämisoikeus toteutuu paljon paremmin, Marsti sanoo.

Tavanomainen edunvalvontaprosessi tarkoittaa sitä, että viranomaiset tekevät päätöksen edunvalvojasta. Tällöin edunvalvoja voi olla joko valvottavan läheinen tai vaihtoehtoisesti yleinen edunvalvoja eli tavallisesti valtion virkamies, joka toimii edunvalvontatoimistoissa.

Muotovaatimukset ovat tarkat

Edunvalvontavaltakirja tulee tehdä ennen toimintakyvyn menetystä. Jos siis esimerkiksi lääkäri toteaa henkilön olevan edunvalvojan tarpeessa, edunvalvontavaltuutuksen tekeminen voi olla jo myöhäistä.

Marstin mukaan edunvalvontavaltakirjan voi tehdä 18 vuotta täyttänyt, joka ymmärtää valtakirjan merkityksen. Valtakirjan tekemiseen liittyy tarkat muotovaatimukset, joiden noudattamatta jättäminen voi johtaa siihen, ettei Digi- ja väestövirasto voi vahvistaa valtuutusta.

– Muotomääräykset muistuttavat hyvin paljon testamentin muotomääräyksiä. Jos on epävarma, osaako sen varmasti tehdä oikein, voi hyödyntää edunvalvontaoikeuteen perehtynyttä asiantuntijaa, Marsti neuvoo.

Usein vasta diagnoosi havahduttaa

Lakitoimisto Lexlyn juristi Katariina Kuusiluoma kertoo, että edunvalvontavaltakirjassa määritellään tarkkaan asiat, jotka valtuutus kattaa. Taloudellisilla asioilla tarkoitetaan tavallisten arkipäiväisten raha-asioiden hoitamisen lisäksi esimerkiksi omaisuuden hoitoa ja sen realisointia. Henkilöä koskevat asiat kytkeytyvät puolestaan asumiseen, hoivaan ja lääketieteelliseen hoitoon.

– Moni luulee, että puolisolla tai aikuisilla lapsilla on automaattisesti oikeus hoitaa läheistensä asioita ilman edunvalvontavaltuutusta, mutta tämä ei pidä paikkaansa, Kuusiluoma huomauttaa.

Kuusiluoman mukaan edunvalvontavaltuutus kannattaisi tehdä hyvissä ajoin. Usein valtakirjan tekemiseen havahduttaa vasta jokin diagnoosi tai esimerkiksi läheiselle sattunut onnettomuus.

Useimmiten valtakirjalla valtuutetaan joku omasta perhepiiristä: puoliso, sisarus tai oma lapsi. Kuusiluoma muistuttaa, että valtuutetun tulee olla täysi-ikäinen ja toimintakykyinen, eli esimerkiksi muistisairasta puolisoaan ei voi valtuuttaa.

Yleensä edunvalvontavaltakirjaan rakennetaan myös varahenkilöjärjestelmä, jolla varmistetaan, että aina löytyy joku, joka voi ottaa asiat hoitaakseen. Kuusiluoman mukaan tyypillinen määrä on 1–3 valtuutettua.

Edunvalvojan määräämiseen kuuluu paljon byrokratiaa

Edunvalvojan määrääminen on prosessina pidempi ja vaikeampi kuin pelkkä edunvalvontavaltuutuksen vahvistaminen, kertoo Tom Marsti Digi- ja väestötietovirastosta.

– Edunvalvontavaltuutuksissa emme pääsääntöisesti puutu esimerkiksi valtuutetuksi ehdotetun henkilön sopivuuteen, koska valtuuttaja on itse katsonut hänet luotettavaksi ja sopivaksi tehtävään, Marsti kertoo.

Ilman edunvalvontavaltuutusta tehtävään päätynyt edunvalvoja on roolissaan vahvasti holhousviranomaisen ohjauksessa ja valvonnassa. Hänellä on muun muassa kirjanpitovelvollisuus edunvalvonnassa olevan varojen käytöstä, ja hän joutuu toimittamaan vuositilin holhousviranomaiselle.

Edunvalvojan tulee myös pyytää kaikkiin merkittäviin oikeustoimiin holhousviranomaisen lupa. Edunvalvontavaltuutukseen tällaisia velvollisuuksia ei Marstin mukaan lähtökohtaisesti kuulu.

Jos edunvalvontaan joutuu toimintakykynsä menettänyt täysi-ikäinen, jolla ei ole edunvalvontavaltuutusta tehtynä, hän voi pyytää lähipiiristään jotakuta edunvalvojakseen. Jos hän ei kykene enää itse ehdottamaan sopivaa edunvalvojaa, joku hänen läheisistään voi ilmoittautua vapaaehtoiseksi edunvalvojaksi.

– Jos kukaan ei suostu edunvalvojan tehtävään tai edunvalvojaksi soveltuvaa henkilöä ei lähipiirissä ole, yleinen edunvalvoja ottaa tehtävän hoitaakseen. Lopullisen päätöksen edunvalvojasta tekee Digi- ja väestövirasto tai käräjäoikeus, Kuusiluoma kertoo.

Kommentoi

Uutiskirje

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kahdesti päivässä arkisin ja kerran päivässä viikonloppuisin.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut