Moni saa adhd-diagnoosin vasta aikuisena, vaikka häiriö on synnynnäinen – aikuisilla ei välttämättä ole ylivilkkausoireita

Noin 80 000–110 000 suomalaisella aikuisella on adhd. Häiriön tunnistamista hankaloittaa se, että myös monet muut tekijät saattavat aiheuttaa keskittymisongelmia. HEIKKI SAUKKOMAA / LEHTIKUVA

STT

Aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriö eli adhd diagnosoidaan usein vasta aikuisena. Näin on siitä huolimatta, että adhd on synnynnäinen kehityksellinen häiriö.

– Monen lapsen lievempi adhd jää tunnistamatta, ja oireet alkavat aiheuttaa selvemmin ongelmia vasta aikuisena esimerkiksi opinnoissa, töissä tai ihmissuhteissa, kertoo Työterveyslaitoksen johtava psykologi ja neuropsykologian erikoispsykologi Teemu Paajanen.

Paajasen mukaan aikuisten adhd:n esiintyvyys ei ole kasvanut, mutta se tunnetaan nykyään entistä paremmin, minkä seurauksena diagnoosit ovat lisääntyneet. Adhd:n tunnistamista hankaloittaa se, että myös monet muut tekijät saattavat aiheuttaa keskittymisongelmia.

Adhd:n ydinoireet – tarkkaamattomuus, ylivilkkaus ja impulsiivisuus – voivat esiintyä osin eri tavoin eri ihmisillä. Moni aikuinen pitää adhd:n tunnusmerkkinä edelleen ylivilkkautta, vaikka aikuisilla häiriöön ei välttämättä liity lainkaan ylivilkkausoireita.

Paajasen mukaan aikuisilla häiriötä todetaan hieman lapsia vähemmän.

– Taustalla on todennäköisesti se, että aivojen kehittyessä oireet usein hieman lieventyvät ja niitä opitaan kompensoimaan paremmin. Aikuisena häiriön tunnistaminen jää myös helposti omalle vastuulle: oireisiin ei välttämättä osata kiinnittää erityistä huomiota, sillä ”asiat ovat aina olleet niin”.

Terveystalon psykiatrian erikoislääkärin Mika Määtän mukaan noin 2,5–3,4 prosentilla suomalaisista aikuisista on adhd, mikä tarkoittaa noin 80 000–110 000:ta työikäistä.

– Silti vuonna 2018 peruskorvausta adhd-lääkkeistä sai vain 14 000 aikuista. Tämä kuvaa hyvin sitä, kuinka alidiagnosoitu adhd edelleen on.

Yhä useampi havahtuu oireisiinsa vasta keski-iässä

Määtän mukaan suurin osa aikuisten adhd-diagnooseista asetetaan nuorille aikuisille. Uutena ilmiönä viime vuosina ovat lisääntyneet myös 40–60-vuotiaiden diagnoosit.

– Moni keski-ikäinen on pärjännyt oireidensa kanssa hyvin, mutta eläminen on vienyt paljon energiaa. Tämän seurauksena alkaa helposti tulla uupumus- tai masennusjaksoja. Toistuva taipumus uupua, masentua tai ahdistua on usein yhteydessä häiriöön.

Aikuisilla adhd ilmenee useimmiten tarkkaavuuden, keskittymiskyvyn ja toiminnanohjauksen hankaluuksina. Ylivilkkaus voi ilmetä sisäisenä levottomuutena: mieli vaeltaa, ja on todella vaikea rentoutua ja rauhoittua.

Adhd tekee elämästä usein katkonaista: monella on ollut lukuisia työpaikkoja, useita kesken jääneitä opintoja, ja parisuhteet ovat loppuneet lyhyeen. Moni pärjää haastavissa, itseä kiinnostavissa työtehtävissä, mutta rutiininomaiset tehtävät sekä suunnittelu ja organisointi tuntuvat vaikeilta. Asioita voi olla hankala saada alulle, ja ne jäävät helposti kesken.

Myös arjesta on vaikeaa huolehtia. Esimerkiksi laskujen maksaminen voi jäädä, tapaamisiin on hankala ehtiä ajoissa eikä kotia saada pidettyä siistinä. Impulsiivisuus voi näkyä herkkänä ärsyyntymisenä, turhautumisena tai tylsistymisenä.

Määtän mukaan adhd:sta puhuttaessa unohtuu helposti, että häiriöön liittyy usein myös positiivisia puolia.

– Adhd-aikuiset voivat olla hyvin luovia, energisiä, innostavia ja spontaaneja ja osaavat lukea ympäristöään. Kaikille ei siis välttämättä ole syytäkään asettaa diagnoosia, eikä kaikilla häiriö välttämättä vaadi hoitoa.

Määtän mukaan aikuisten adhd:ta hoidetaan useimmiten lääkityksellä.

Monet syyt voivat selittää sitä, miksi adhd jää lapsena tunnistamatta

Lapsuuteen ja nuoruuteen voi liittyä useita tekijöitä, joiden ansiosta oireet eivät aiheuta ongelmia ja jäävät helposti tunnistamatta.

– Esimerkiksi koulussa voi olla todella hyvät opettajat, jotka osaavat motivoida, kannustaa ja tehdä opetuksen mielenkiintoiseksi, jolloin myös adhd:stä kärsivän lapsen mielenkiinto pysyy yllä. Monella lapsella on vanhemmat, jotka auttavat läksyjen tekemisessä ja huolehtivat, että lapsi ehtii ajoissa kouluun ja hänellä on tavarat mukana, Määttä kuvailee.

Myös ihmisen persoonallisuuspiirteillä voi olla vaikutusta: jos lapsi tai nuori on kovin tunnollinen tai vaativa itseään kohtaan, hän pyrkii keskittymisvaikeuksistaan huolimatta hoitamaan tehtävänsä huolellisesti, vaikka siihen kuluisi paljon aikaa.

– Myös lapset ja nuoret, jotka ovat hyvin älykkäitä ja hyvämuistisia, pärjäävät usein ongelmitta peruskoulussa. He oppivat asioita nopeasti, joten oppiminen ei vaadi pitkäjänteistä keskittymistä. Osalla vielä lukiokin sujuu vaivatta, ja ongelmat saattavat paljastua vasta korkeakoulussa.

Määtän mukaan adhd-diagnoosit ovat yleisempiä pojilla kuin tytöillä, mikä voi osaltaan johtua siitä, että pojilla oireilu ilmenee herkemmin ylivilkkautena ja tytöillä tarkkaamattomuutena. Tyttöjen adhd voi siis jäädä helpommin tunnistamatta. Lapsi, joka ei kuuntele, mutta istuu kiltisti tunneilla ja pärjää koulussa kohtalaisesti, ei välttämättä herätä huomiota. Voi olla, että kukaan ei tule ajatelleeksi, että hänellä voisi olla jonkinlaisia vaikeuksia.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kerran päivässä.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut