Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Ulkomaat

Retki Unkariin tutkimaan rapistuvaa sananvapautta tuotti järkytyksen: "Yhtenä päivänä olimme vain saaneet uuden päätoimittajan, varapäätoimittajan ja 10 uutta toimittajaa"

HVG-viikkolehden toimitus pitää sananvapauden lippua korkealla Unkarissa. Myös maan luetuimmat verkkolehdet ovat valtaosin hallituksesta riippumattomia. Sen sijaan television ja printtimedian tilanne on huolestuttava. Kuva: Janne Yläjoki

Unkarin suurimman poliittisen viikkolehden HVG:n päätoimittajalla Ivan Zsolt Nagylla on hirveä kiire. Lehti on juuri seuraavana päivänä lanseeraamassa uuden uutissivuston ja samaan aikaan osalle nykyisen verkkolehden sisällöistä ollaan laittamassa maksumuuria.

– Kyse on Unkarin ensimmäisestä oikeasta maksumuurista. Katsotaan nyt miten se menee, Nagy huokaisee.

Unkarissa ei ole totuttu maksamaan uutisista ja esimerkiksi suurimman tilattavan printtilehden levikki on vain vaivaiset 30 000.

Tilatuin lehti on juurikin HVG, pitkät perinteet omaava talouslehti, jonka sisältö on tosin kaikkea mahdollista poliittisista analyyseistä kulttuuriin ja avaruustutkimukseen asti.

Päätoimittajan mukaan lehteä julkaiseva yhtiö kuitenkin pärjää, koska sen talous ei ole pelkästään journalismin varassa. Yhtiöllä on monenlaista muutakin liiketoimintaa kuten kirjojen kustantamista, koulutusta ja konsultointia.

Valtaosalla Unkarin viestimistä tilanne on paljon huonompi. Ne ovat riippuvaisia mediamainonnan markkinoista, joita hallitsee yksi peluri ylitse muiden: Unkarin valtio.

– Valtiollisen mainonnan osuus ei ole välttämättä valtaosaa Unkarin kaikesta mainonnasta, mutta sen osuus on ylivoimaisesti suurin, päätoimittaja Nagy vahvistaa.

Hänen mukaansa valtiolliset ilmoitukset ovat usein pääministeri Viktor Orbanin hallinnon poliittista viestitystä, jonka tähtäimessä ovat liberaalit, vasemmistolaiset, miljardööri George Soros sekä Euroopan unioni.

– Me emme ota näitä ilmoituksia sivuillemme, mutta osa oppositiolehdistäkin joutuu julkaisemaan niitä säännöllisesti.

Unkarin pääministeri Viktor Orban tanssi ripaskaa Venäjän karhun tahtiin HVG:n kansikuvassa vuonna 2017. Kuva: HVG

Itsenäisen median ahdinko on jatkunut Unkarissa jo vuosia. Kehitys alkoi vuonna 2010, kun Orban palasi pääministeriksi.

Erikoisin käänne nähtiin viime syksynä, kun Orbania lähellä olevat suurliikemiehet luopuivat mediaomistuksistaan vapaaehtoisesti ja ilman korvauksia uuden Keski-Euroopan lehdistö- ja mediasäätiön (KESMA) hyväksi.

Noin 500 lehteä, uutissivustoa, radiota ja tv-kanavaa sujahti yhden vuorokauden sisällä Orbanin ja hänen Fidesz-puolueensa suoraan ohjaukseen.

Tämän sanominen ei ole liioittelua, sillä KESMA:n johtoon on nostettu tunnettuja Orbanin tukijoita ja sen kolmijäseninen hallitus koostuu kahdesta Fidesz-poliitikosta ja yhdestä Orbania tukevan kansalaisjärjestön puheenjohtajasta.

– Itsenäisiä viestimiä on nyt jäljellä alle 20. Esimerkiksi kaikki maakunnalliset lehdet ovat Orbanin käsissä, päätoimittaja Ivan Zsolt Nagy toteaa.

Nagyn mukaan sananvapauden ahdinko voi mennä Unkarissa vielä nykyistäkin pahemmaksi.

– Nyt käydään keskustelua siitä, voitaisiinko media-alalle synnyttää neuvosto, jonka jäseniksi liittyvät yritykset voisivat saada valtiolta veronalennuksia ja mahdollisesti yksinoikeuden valtakunnalliseen uutisointiin.

– On myös puhuttu siitä, voitaisiinko neuvoston yhteyteen perustaa jonkinlainen eettinen komitea. Se voisi tarkoittaa itsenäisen journalismin loppua Unkarissa, koska asiaa hautovat tahot ovat hyvin lähellä Orbanin hallintoa.

Suunnitelmien mukaan neuvoston jäsenyys voisi ratkaista myös sen, millä viestimillä olisi jatkossa pääsy parlamenttiin.

– Alasta tulisi tiukasti säännelty ja suljettu kerho. Tämä on toki vain yksi mahdollinen vaihtoehto, mitä on suunniteltu, mutta toteutuessaan todella iso uhka, Nagy sanoo.

HVG:n eli entisen Heti Vilaggazdasagin – Maailmantalouden viikkolehden – toimituksessa on tiivis tunnelma. Pienehkössä salissa työskentelee kolmisenkymmentä journalistia siten että printtipuoli on käytävän toisella puolella ja verkkolehti toisella.

Töitä tehdään kylki kyljessä, ilman minkäänlaisia näköesteitä. Kaikki vaikuttavat silti keskittyneen työhönsä täydellisesti.

Noudamme rivistöstä Viktoria Serdültin. Hän työskenteli vielä kolme vuotta sitten Origossa, maan suurimpiin kuuluvassa verkkolehdessä, jonka kohtalo puhuttaa edelleen Unkarin journalistipiirejä.

Menemme tekemään haastattelua toimituksen isolle näköalaterassille, jotta emme häiritsisi kirjoittavien ihmisten rauhaa.

– Tuolla se näkyy, Serdült osoittaa parin sadan metrin päässä olevaa rakennusta.

– Tuon talon kolmannessa kerroksessa oli työpisteeni Origon aikana. Nyt heidän toimituksensa on vaihtanut paikkaa, enkä tunne sieltä enää oikeastaan ketään.

Nainen selaa kännykkäänsä ja löytää lopulta yhden Origoon jääneen työtoverinsa yhteystiedot.

– Lehden johtava propagandisti, hän sanoo ja ojentaa lapun, jossa on puhelinnumero.

HVG-lehden pääkirjoitustoimittajan Arpad W. Totan (oik.) mukaan Unkarin poliittisella murroksella voi olla iso vaikutus koko Euroopalle. Kuva Budapestin Keski-Euroopan yliopistosta, jonka amerikkalaista tutkintoa ollaan ajamassa alas. Opposition mielestä taustalla ovat poliittiset syyt. Kuva: Janne Yläjoki

Viktoria Serdült oli Origossa vain pari vuotta, vuosina 2014 – 2016, mutta juuri tuolloin miljoonan päivittäisen lukijan verkkolehti kaapattiin hallituksen tukijaksi.

Prosessi lähti liikkeelle kesäkuussa 2014 päätoimittajan potkuilla. Potkujen epäiltiin liittyneen paljastusjuttuihin, joita Origo oli julkaissut toukokuussa pääministeri Viktor Orbanin oikeana kätenä tunnetusta kabinettiministeri Janos Lazarista ja tämän väitetysti huippukalliista Lontoon-matkoista hämäräksi jääneen seuralaisen kanssa.

Serdült tuli töihin Origoon heti kesän 2014 päätoimittajavaihdoksen jälkeen.

– Olin saanut potkut Blikk-tabloidista, maan johtavasta iltapäivälehdestä, mutta olin todellakin tyytyväinen siirtymisestä Origoon, koska pääsin tekemään siellä oikeaa journalismia. Seurasin pääasiassa EU-asioita, enkä kokenut aluksi minkäänlaista poliittista painetta.

Reilua vuotta myöhemmin tilanne kuitenkin muuttui. Saksalaisen telejätti Deutsche Telekomin unkarilainen tytäryhtiö myi Origon New Wave Medialle, jonka omistajalla oli vahvat kytkyt Fidesz-puolueeseen.

– Sitten yhtenä maanantaina olimme vain saaneet yhtäkkiä uuden päätoimittajan ja varapäätoimittajan, joiden mukana toimitukseen ilmestyi myös 10 uutta toimittajaa.

– He ottivat työpisteitä haltuunsa ja alkoivat tehdä juttuja, joiden sisällöstä meillä muilla ei ollut hajuakaan. Yritin olla ystävällinen myös uusille tulijoille, mutta eihän se ollut aivan helppoa. Toimitukseen muodostui kaksi täysin erillistä porukkaa, joilla ei ollut mitään tekemistä keskenään.

Iván Sztojcsev työskentelee HVG:n taloustoimituksessa, joka on seurannut tarkasti Unkarin mediakentän huolestuttavaa muutosta. Kuva: Janne Yläjoki

”Vanhat” toimittajat alkoivat pian katsella uusia työpaikkoja, sillä uuden päätoimittajan poliittisista pyrkimyksistä ei ollut epäselvyyttä. Ihmisille myös viestitettiin hienovaraisesti, että lähtö voisi olla ihan paikallaan.

– Muistan esimerkiksi yhden tiedotustilaisuuden, johon minut lähetettiin saatesanoilla ”älä sitten kysy siellä mitään”. En sitten kysynyt. Se liittyi vuoden 1956 tapahtumien muisteluun ja siellä oli joitain oligarkkeja, jotka eivät vastanneet kenenkään muunkaan kysymyksiin.

Viimeinen pisara oli haastattelu, jonka Serdült joutui tekemään vastoin omaa tahtoaan Fideszin huippupoliitikosta, jota hän oli haastellut toistuvasti jo aiemminkin.

– Muutamia viikkoja tapahtuneen jälkeen ilmeni, että olinkin ollut tekemässä jonkinlaista ”pr-haastattelua”, mitä minulle ei oltu kerrottu. Tässä vaiheessa tuntui, että tämä saa nyt riittää.

Serdült korostaa myöhemmin – tätä tekstiä oikolukiessaan – ettei hänellä sittenkään ollut varmaa tietoa haastattelun pr-luonteesta, vaikka hänen aiempi lausuntonsa asiasta on nauhalla. Asian todellinen laita jää epäselväksi.

Lähtö Origosta osoittautui joka tapauksessa järkeväksi päätökseksi, koska uutissivusto aloitti vähän myöhemmin irtisanomiset.

Nyt Viktoria Serdültilla menee hyvin HVG:n toimituksessa, mutta ympäröivän yhteiskunnan kanssa ei niinkään. Kun Serdült esittelee itsensä hallitusta tukevalle poliitikolle, virkamiehelle, tutkijalle tai kenelle tahansa virallisen instituution edustajalle, vastassa on hiljaisuuden muuri.

– Juuri tämä on pahin ongelma sananvapauden toteutumisen kannalta: meille ei enää puhuta. Tämä käytännössä estää monien juttujen tekemisen, koska journalismin klassisten pelisääntöjen mukaan juttua ei voi julkaista, ellei myös vastapuolta ole kuultu.

– Voisin helposti listata parikymmentä tapausta viime kuukausilta, jossa en saanut minkäänlaista vastausta tiedusteluuni. Vain täydellinen hiljaisuus.

Samaa väitti Budapestissa useampikin toimittaja.

– Ennenkin virallinen totuus saattoi olla täysi nolla. Mutta sitten oli aina joku, joka kertoi myös totuuden, ihan vain omana henkilökohtaisena mielipiteenään. Nyt sitä ei enää ole. Virallisessa asemassa olevat henkilöt eivät halua poiketa enää vähimmässäkään määrin virallisesta totuudesta, koska kaikki pelkäävät oman asemansa puolesta, sanoo alalla lähes 20 vuotta vaikuttanut Index-sivuston tutkiva toimittaja Andras Földes.

Kommunistihallinnon aikainen valtalehti Népszabadság – Kansan vapaus – joutui lopettamaan ilmestymisensä noin kolme vuotta sitten.

Lopettamisen takana olivat ainakin osittain taloudelliset syyt: printtilehden levikki romahti vuosina 2000–2015 ja myös verkkolehti veti heikosti.

Lopetuspäätös oli silti yllätys. Népszabadság oli kuitenkin ollut – ainakin vasemmistolaisille – maan johtava laatulehti, joka oli hankkinut kannuksia lukuisilla Orbanin hallintoon liittyvillä paljastuksille. Lehden viimeisessäkin numerossa oli terhakka juttu kabinettiministeri Antall Roganin kalliista kopterilennoista.

Népszabadságin journalistit saatiin tyhjentämään työpisteensä peitetarinalla, jonka mukaan toimitus olisi muuttamassa uusiin tiloihin. Tupaantuliaisia piti viettää sunnuntaina, jolloin päätoimittajan piti tarjota pizzaa kaikille uusissa tiloissa.

Lauantai-aamuna Index-sivustolle ilmestyi pikku-uutinen, jossa kerrottiin Népszabadságin ilmestymisen keskeytymisestä ”toistaiseksi”, kunnes toimintakonsepti olisi saatu suunniteltua uudelle kannattavalle pohjalle.

Lehden toimittaja Anita Komuves tiesi heti, että lehti oli nyt tullut tiensä päähän. Lopullinen varmuus asiaan tuli vähän myöhemmin, kun lehden ostajaksi varmistui Viktor Orbanin luottomiljardööri Lorinc Meszaros.

– Se tuntui todella pahalta. Meidän työyhteisömme oli kuitenkin hitsautunut niin tiiviiksi porukaksi, Komuves muistelee.

Toimittajat yrittivät etsiä kuukausien ajan vaihtoehtoista rahoitusta uuden lehden perustamiseksi. Sitten, vähin erin, ihmiset alkoivat hakeutua uusiin töihin.

Anita Komuves hyppäsi miljardööri George Sorosin osin rahoittaman Atlatszo-lehden kelkkaan.

Se hyppy meni kuitenkin ojasta allikkoon. Työskentely avoimesti hallituskriittisessä lehdessä osoittautui haastavaksi ja esimerkiksi tiedonsaanti viranomaisilta oli todella hankalaa.

– Kuvaavaa on, että sain juuri tänään vastauksen yhteen parin vuoden takaiseen valitukseeni, joka koski tietopyyntöni perusteetonta eväämistä. Vastaus oli, että eivät tiedä eväämisen syytä, mutta selvittävät asiaa ministeriöstä. Tämän päätöksen kypsyminen vaati siis kaksi vuotta, Komuves naurahtaa.

Varsinaiseksi taisteluareenaksi osoittautui se melko pieni ja vähän nuhjuinen Aurora-toimintakeskus, missä Atlatszon toimitus operoi yhdessä Orban-kriittisten kansalaisjärjestöjen kanssa.

Komuvesin mukaan Fideszin johtama kaupunginosahallinto on yrittänyt toistuvasti lopettaa koko keskusta, mutta siinä ei ole toistaiseksi onnistuttu.

– Valitukset ovat kohdistuneet ennen muuta keskuksessa toimivaan baariin, koska sillä on ratkaiseva rooli keskuksen rahoittajana. Näin siitä huolimatta, että baari on hyvinkin tarkasti noudattanut lakeja ja säädöksiä.

Anita Komuves tutustui kyseiseen baariin ensimmäisen kerran heti Népszabadságin lakkauttamisen jälkeen.

– Olimme osoittaneet koko päivän mieltä parlamentin edulla, kun Aurora-keskuksesta tuli soitto, että heidän baarissaan olisi piikki auki meille koko illan. Me menimme kaikki, enkä muista koskaan nähneeni kenenkään humaltuneen niin nopeasti kuin me silloin.

Anita Komuves on nyttemmin vaihtanut toimittajan töistä erään julkisyhteisön verkkoeditoriksi, mutta hän seuraa yhä tarkasti niin Atlatszon kuin Aurora-keskuksenkin tapahtumia. Niin seuraavat kaikki muutkin Unkarista kiinnostuneet.

– Yhdysvaltain edustajainhuoneen ulkoasiankomitea antoi vastikään lausunnon Aurora-keskuksen tilanteesta. He myös vierailivat paikan päällä viime kesänä, mikä oli aika huikeaa.

Atlatszo-lehden tilanne näyttää suhteellisen vakaalta, koska sen talous pyörii nyt jo 70-prosenttisesti lukijoiden tekemien ”mikrolahjoitusten” varassa. Soros-rahan osuus on enää vain kymmenisen prosenttia, Komuves väittää.

Silti vapaan median ongelmista on Unkarissa puhuttava isoon ääneen, koska hallituksen painostus näyttää pahenevan koko ajan.

– Vapaiden toimittajien määrä on puolittunut Unkarissa viimeisten yhdeksän vuoden aikana. Alan ihmiset ovat paenneet yritysten viestintätehtäviin ja ulkomaille. Siksi tärkeät tarinat jäävät yhä useammin kertomatta ja erityisesti Budapestin ulkopuolella tilanne on todella huolestuttava.

Hallituksen painostuskeinot ovat Komuvesin mukaan moninaiset. Yksi näkyvä keino on se, että merkittäviä paljastuksia tehnyt toimittaja otetaan julkisen myllytyksen kohteeksi valtiollisilla propagandakanavilla.

Vielä salakavalampia ovat piilotetut keinot. Anita Komuvesin mukaan unkarilaisella ajatushautomolla on dokumentoitua tietoa siitä, miten hallitusta lähellä olevat tahot ovat painostaneet itsenäisiä mainostajia boikotoimaan hallitusta kritisoivia tiedotusvälineitä.

HVG:n pääkirjoitustoimittaja Arpad W. Tota vahvistaa väitteen.

– Tällaista painetta on luotu hallituksen puolelta itsenäisen median kuristamiseksi. Mainostajille saatetaan esimerkiksi sanoa, että jos haluatte voittaa julkisen tarjouskilpailun, kannattaa toimia pelisääntöjen mukaan eikä mainostaa väärissä paikoissa kuten esimerkiksi HVG:ssä.

– Kaikkiin yrityksiin tällä ei tietenkään pystytä vaikuttamaan. Mutta osaan pystytään ja kaikki tapahtuu hienovaraisesti kulisseissa.

Arpad W. Tota toivoisi, että EU ryhtyisi konkreettisiin toimiin Unkarin huolestuttavan kehityksen pysäyttämiseksi. Esimerkiksi Unkarin EU-tuet – tai ainakin osa niistä – voitaisiin asettaa vaakalaudalle.

Tuen ehdoksi voitaisiin Totan mukaan laittaa esimerkiksi se, että Unkari liittyisi perusteilla olevaan Euroopan syyttäjänvirastoon (EPPO).

– Tämä mahdollistaisi sen, että EU:n petoksentorjuntaviraston OLAF:in Unkaria koskevat korruptiotutkimukset voisivat johtaa tuomioihin. Nyt ne eivät johda, koska päätösvalta asiassa on Unkarin oikeuslaitoksella, Tota toteaa.

Vaihtoehtoinen toimintamalli olisi se, että Unkarin saamia EU-tukia alettaisiin maksaa valtion sijaan suoraan kaupungeille, yliopistoille, kansalaisjärjestöille ja muille toimijoille ohi Unkarin valtion.

Norja on jo käynnistänyt kansalaisjärjestöjen suoran tukemisen ja se on saanut Totan mukaan Unkarin hallituksen pois tolaltaan. Orbanin väitetään ottaneen norjalaistuen esille jopa kahdenkeskisissä neuvotteluissa presidentti Donald Trumpin kanssa.

– Jos EU siirtyisi samanlaiseen käytäntöön, koko poliittisen toiminnan logiikka muuttuisi Unkarissa.

– Esimerkiksi nyt kunnallisvaalien alla kaupungeissa pelätään yli kaiken opposition voittoa, koska sen uskotaan tarkoittavan julkisen rahoituksen selvää vähenemistä. Nykyhallinto on aiemminkin rankaissut kaupunkeja ja alueita väärin äänestämisestä. Siksi EU-tuet pitäisi maksaa suoraan kaupungeille, jolloin riippuvuus hallituksesta vähenisi.

EU:n toimien heikkous ylipäänsä ihmetyttää Arpad W. Totaa. Vaikka Yhdysvalloissakin ulkoasianhallinnon Unkari-linja on pahasti hajallaan, sieltä on kuitenkin tullut koko ajan palloja Orbanin hallitukselle.

– Viimeksi amerikkalaiset yrittivät taloudellista tukipakettia Unkarin maakuntien riippumattoman journalismin tukemiseksi. Unkarin ulkoministeriö torpedoi hankkeen ”maan sisäisiin asioihin puuttumisena”, mutta olennaista on, että tätäkin yritettiin, Tota sanoo.

EU sen sijaan on ollut Totan sanoin ”täysin impotentti” vastaamaan edes niihin Orbanin hallinnon hyökkäyksiin, jotka ovat kohdistuneet unionia itseään vastaan.

– Miten EU vastasi esimerkiksi Jean-Claude Junckeria ja George Sorosia demonisoineeseen katumainoskampanjaan? Julkaisemalla kommunikean. Se oli siinä.

– Meillä itsenäinen media uutisoi asian, mutta olisihan totuus voitu kertoa suoraankin, kun tässä maassa kaikki kuitenkin rakennetaan EU-rahalla. Olisihan EU voinut vastata vaikka ilmoituskampanjalla itsenäisessä mediassa. Jonkun on puhkaistava kupla ja EU on se taho, joka sen voi tehdä.

Sananvapausvertailu

Unkarin sijoitus heikkenee jatkuvasti

Unkari sijoittuu Toimittajat ilman rajoja -järjestön tuoreimmassa (vuodelta 2019) vertailussa 87. sijalle maailman 180 maan joukossa.

EU-maista ainoastaan Bulgarian sijoitus (111.) on vielä huonompi.

Unkarin sijoitus on myös laskenut jatkuvasti.

Viime vuonna Unkari oli vielä vertailun 73. sijalla ja siitä viisi vuotta aiemmin 56. sijalla.

Tällä hetkellä esimerkiksi Tunisian, Etelä-Afrikan, Perun ja Mongolian sananvapaustilanne on Unkaria parempi, järjestön vertailu väittää.

Janne Yläjoki
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi