Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Talous

Komea kappale päijäthämäläistä taloushistoriaa päätökseen: Virenoja osakeyhtiö haki konkurssiin Orimattilassa

Viime vuodet kaakelikauppiaana toiminut Kalle Mäkelä kertoo markkinoiden kahdesta suuresta muutoksesta. Värikkään yrittäjän kokema mäkihaaveri oli osasyy lopetukseen.

Virenoja oy:n viimeinen kaakelikauppa toimi vuosina 2015–19 Launeenkatu 6:ssa Lahdessa. Tuomas Matilainen ja Kalle Mäkelä työskentelivät myymälässä, joka oli koristeltu vanhoin rautakauppa- ja tiilitehdaskuvin. Kuva: Pirjo Kamppila

On tullut päätökseen yksi komea luku päijäthämäläistä taloushistoriaa.

Orimattilalainen Virenoja osakeyhtiö hakeutui tällä viikolla konkurssiin Päijät-Hämeen käräjäoikeudessa. Oikeus päätti asiasta keskiviikkona.

Vuonna 1927 aloittanut yritys tuli tunnetuksi tiilitehtaastaan, joka toimi Virenojan kylällä vuodesta 1927 vuoteen 1975. Sen jälkeen toiminta jatkui kaakelikauppana Lahdessa, kunnes kaksi henkeä työllistänyt liike sulki ovensa viime maaliskuussa Launeella.

– Pääsyy oli markkinoiden muutos. Monilla alan liikkeillä liikevaihdot ovat viime vuosina puolittuneet. Meillä oli parin viime vuoden aikana loistava konsepti ja pystyimme kilpailemaan hinnalla. Kaverina oli todellinen ammattilainen Tuomas Matilainen. Mikään ei auttanut. Eikä pelkällä kaakelilla enää pärjää, ei ole pärjännyt vuosiin, kertoo kolmannen polven yrittäjä Kalle Mäkelä, 62.

Virenoja oy:n liike Launeenkatu 6:ssa sulkeutui maaliskuun 2019 lopussa. Kuva: Kalle Mäkelän albumi

Markkinoiden suurin muutos on ollut Mäkelän mukaan se, että entistä useampi uusi pientalo on valmistalo, jossa jo tontille tuotaessa on kaikki valmiina kaakeleita myöten.

– Sinne talotehtaan ja suurten tavarantoimittajien väliin on pienen kauppiaan vaikea päästä.

Remonttikohteissa taas on yhä useammin töissä asennusliike, jolloin perinteisesti tärkeän tee-se-itse-asiakkaan merkitys on vähentynyt. Katteet asennusliikemyynnissä ovat pienemmät kuin kuluttajakaupassa.

"Bauhaus koventaa kilpailua"

Pitkään kauppiaana toiminut Kalle Mäkelä muistaa 2000-luvun alkuvuodet hyvänä aikana. Kaakelikaupan liikevaihto saattoi olla miljoonatasoa vuodessa, josta viivan alle jäi parhaimmillaan 150 000 euroa.

Markkinamuutos on vahvistanut suurten toimijoiden asemaa. Kauppiaiden kilpailuasema on heikentynyt.

– Rautakaupat ovat parantaneet valikoimiaan. Bauhaus tulee entisestään koventamaan kilpailua, Mäkelä ennakoi.

Virenojan tiilitehdas toimi Orimattilassa vuosina 1927-1975. Ilmakuva on 1950-luvulta. Kuva: Virenoja/ Kalle Mäkelän albumi

Lopettamiseen oli myös henkilökohtainen syy.

Jokunen vuosi sitten uudelleen mäkihypyn aloittanut Kalle Mäkelä kaatui viime helmikuussa Lahden kolmanneksi suurimman (HS70) mäen vastarinteessä loukaten olkapäänsä. Leikkauksen jälkeen käden liikeradat ovat osin palautuneet, mutta kuntoutus jatkuu.

Minimitavoite harrastukselle täyttyi, mutta Lahden suurin mäki (HS130) jäi valloittamatta.

Virenoja oli Suomen suurimpia tehtaita

Monet ovat ne Orimattilan ja naapurikuntien talot, joiden seinissä lukee tänäkin päivänä Virenoja.

Suomessa toimi aikanaan sata tiilitehdasta, joista Virenoja oli tuotannoltaan kuudenneksi suurin. Vuosituotanto nousi parhaimmillaan kuuteen miljoonaan tiileen.

Työntekijöitä oli enimmillään 40–45 yhdessä vuorossa, ja joskus tarvittiin vielä lisävoimia toiseen vuoroon. Tehtaalla oli omat radat savenkuljetukseen.

Virenojan tiilitehdas työllisti enimmillään yli 40 henkeä yhdessä vuorossa. Kuva: Kalle Mäkelän albumi

Tuotanto päättyi kohtalokkaaseen tulipaloon juhannuksena 1975.

Kalle Mäkelä muistaa, miten savu näkyi Orimattilan kirkolle. Vasta kortin saanut mies hyppäsi autoon ja lähti Virenojalle. Kuumuus oli valtava, kun puinen tehdasrakennus paloi kivijalkaan. Syttymisen syyksi todettiin oikosulku kuivaamon voimavirtakaapelissa. Tiilirakennukset säästyivät, mutta palon jälkeen tehdasta ei enää rakennettu uudestaan.

Virenoja-yhtiön toiminta jatkui kauppana – eli samaan tapaan kuin oli alkanutkin. Perustaja Kalle Mäkelällä oli ollut rautakauppa vuodesta 1906 alkaen Lahdessa.

Sijoituksia ja nuorallakävelyä

Sattumoisin juuri sata vuotta isoisän kaupan alkamisesta pojanpoika Kalle pani oman liikkeensä kiinni ja ryhtyi sijoitusalalle. Sieltä hän palasi kaakeleiden pariin, oli välillä palkkatöissä ja lopulta siis kauppiaana.

Työura on nyt siinä.

– Ei taida tämänikäiselle enää kukaan tulla töitä tarjoamaan, hymähtää Mäkelä kertoen olevansa puoliksi varhaiseläkkeellä.

Miestä on haastateltu Etelä-Suomen Sanomien sivuilla yrittämisen, mäkihypyn ja lintujen ohella muun muassa nuorallakävelystä. Se pitää selän kunnossa.

"Jospa siinä vielä henkilöjunakin kulkee"

Viime kesänä Orimattilassa kohistiin Virenojan uimarannasta. Maanvuokrasta muutama vuosi sitten syntyneen erimielisyyden seurauksena kaupunki vei laiturit pois.

Vuokra oli pitkään viisi tonnia vuodessa, ja Mäkelä laski sen neljään tonniin. Kaupungin viimeinen tarjous oli tuhat euroa.

– Koin sen loukkaavana, kun olin välillä jo kolme vuotta antanut rannan käyttöön ilmaiseksi, Mäkelä kertoo. Hän antoi kuitenkin ihmisten uida tutussa rannassa, joka sijaitsee Virenoja oy:n maalla.

Tämä kuva on keväältä 2019, jolloin Virenojan lammen uimarannalla oli vielä laituri. Kuva: Kalle Mäkelän albumi

Vanha maapaikka savennostossa syntyneine lampineen ja rantoineen on nyt konkurssipesän hallinnassa.

Jokunen vuosi sitten alueelle piirrettiin parikymmentä tonttia. Kaupunki oli jo ostamassa paikan 715 000 euron kaupassa, jossa olisi ollut osana myös Mäkelän henkilökohtaisesti omistamaa maata.

Lue myös: Virenojalaiset vetosivat suljetun rantansa puolesta - luvataan pitää kunnossa talkoilla
 

Kauppa kariutui, mutta Kalle Mäkelä uskoo, että alueesta saatavilla rahoilla pesä pystyy hyvinkin maksamaan yhtiön velat, jotka nousevat yli 300 000 euron.

– Paikkahan on hyvä: asfalttitie vieressä ja sata metriä Lahden–Loviisan-radalle. Jospa siinä vielä joskus henkilöjunakin kulkee, toivoo Mäkelä.

Mikä?

Virenojan tiilitehdas

Toimi Orimattilan Virenojalla vuosina 1927–1975.

Perustaja K. E. Mäkelä aloitti vuonna 1906 rautakauppiaana Lahdessa.

Tuotanto oli enimmillään 6 miljoonaa tiiltä vuodessa. Savi kuljetettiin tehtaalle kapearaiteista kenttärataa pitkin.

Vuodesta 1960 alkaen tehtaalle oli myös normaalilevyinen sivuraide Lahden–Loviisan radalta.

Puurunkoinen tehdas tuhoutui täysin tulipalossa juhannusaattona 1975.

Osa rakennuksista säästyi, mutta tuotantoa ei enää aloitettu uudelleen.

Virenoja oy hakeutui konkurssiin lokakuussa 2019.

Kalle Puttonen
kalle.puttonen@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi