Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Talous

Maakuntien välille roihahti sota EU-tuista – työllisyyttä tuetaan epätasaisesti

Euroopan unionin rakennerahastoista tuetaan yli viisi kertaa suuremmalla summalla itä- ja pohjoissuomalaista työtöntä kuin länsi- ja eteläsuomalaista työtöntä. Tämä selviää Uutissuomalaisen selvityksestä, jossa työllistämiseen tarkoitetut tukisummat jaettiin työttömien määrällä.

EU:n aluekehitys- ja sosiaalirahojen määrä koko Suomeen on noin 1,5 miljardia euroa. Tästä potista automaattisesti tulee Itä- ja Pohjois-Suomeen noin 700 miljoonaa euroa harvan asutuksen perusteella. Kuvituskuva. Kuva: Rouhiainen Kari

Euroopan unionin rakennerahastoista tuetaan yli viisi kertaa suuremmalla summalla itä- ja pohjoissuomalaista työtöntä kuin länsi- ja eteläsuomalaista työtöntä. Tämä selviää Uutissuomalaisen selvityksestä, jossa työllistämiseen tarkoitetut tukisummat jaettiin työttömien määrällä. Luvuista on poistettu harvan asutuksen alueitten lisätuet.

Ensi vuonna alkavan seitsenvuotiskauden rahoista on syntynyt vääntöä, koska Etelä- ja Länsi-Suomen maakuntaliitot ovat alkaneet vaatia rahanjakoperusteiden muuttamista.

EU:n aluekehitys- ja sosiaalirahojen määrä koko Suomeen on noin 1,5 miljardia euroa. Tästä potista automaattisesti tulee Itä- ja Pohjois-Suomeen noin 700 miljoonaa euroa harvan asutuksen perusteella.

Kiista koskee jäljelle jäävää noin 800 miljoonaa euroa, jotka on jaettu muun muassa työttömyyden ja muiden kehityseroja kuvaavien indikaattoreiden perusteella.

Itä- ja Pohjois-Suomi saavat nykytuista kaksi kolmasosaa, vaikka alueella asuu vain neljännes suomalaisista. Vastaava ero tulee myös, kun tukia suhteutetaan työttömien määrään. Rahojen tarkoitus on nimenomaan kohentaa työllisyyttä.

Kun jo jaetusta rahapotista vähennetään harvan asutuksen alueen tuet, Itä- ja Pohjois-Suomi ovat vuosina 2014–2020 saaneet 465 miljoonaa euroa. Länsi- ja Etelä-Suomi taas ovat saaneet 285 miljoonaa euroa. Edellisellä alueella rahoitus yhtä työtöntä kohti on ollut 9688 euroa ja jälkimmäisellä 1875 euroa. Ero on vähän yli viisinkertainen.

Suomi on tukiasiassa jakautunut kahtia

Kaikki Uutissuomalaisen kyselyyn vastanneet Itä- ja Pohjois-Suomen maakuntajohtajat pitäisivät rahanjakoperusteet ennallaan. Sen sijaan kaikki Länsi- ja Etelä-Suomen johtajat muuttaisivat kriteerejä. Kyselyyn vastasi 14 maakuntajohtajaa 18:sta.

Muutosta haluavat ehdottavat erilaisia malleja.

– Entiset jakoperusteet ovat vanhentuneet ja nykyisin perusteettomat, epäoikeudenmukaiset. Kymenlaakso osana Etelä-Suomea kärsii eniten yhä rakennemuutoksensa vaikutuksesta. Kriteereinä tulee jatkossa olla paitsi asukasluku myös bruttokansantuote, ilmastonmuutokseen ja muuttoliikkeeseen liittyvät kriteerit, ja epäedulliset kriteerit kuten työttömyys, nuorisotyöttömyys, alhainen koulutustaso ja syrjäytyminen, Kymenlaakson maakuntajohtaja Jaakko Mikkola sanoo.

Lue myös: "Jos jostain alueen kannattaisi kilpailla, niin nuorista naisista" – Aluetutkija haluaisi nähdä kunnan joka panostaa feministiseen elinvoimapolitiikkaan
 

Etelä-Suomen alueeseen kuuluvassa Kymessä työttömyysprosentti on 9,1, mikä on Kainuun jälkeen Suomen pahin.

Pohjois- ja Itä-Suomessa muutoksia luonnollisesti vastustetaan.

– EU:n rakennerahastovarat on tarkoitettu alueellisten kehityserojen tasaamiseen. Rakennerahastovaroja ohjataan jäsenmaille ja alueille tarkkaan määriteltyjen EU-tason kriteerien perusteella, joita ovat muun muassa bruttokansantuote, työllisyysaste, asukastiheys ja ilmastonmuutoksen hillintä. EU:n yhteisellä kriteeristöllä pyritään varojen oikeudenmukaiseen kohdentamiseen. Näiden EU-tasolla sovittujen kriteerien perusteella kertyvä rahoitus tulee sen mukaisesti ohjata täysimääräisesti alueille, Risto Poutiainen Pohjois-Karjalan liiton johdosta sanoo.

”Suurin osa kansallisesta kehittämisrahoituksesta valuu Etelä- ja Länsi-Suomeen”

Muutosehdotuksissa yleinen uusi kriteeri on asukasluku.

– Rahoitus tulisi jakaa koko Suomessa asukasluvun suhteessa tai vaihtoehtoisesti rahoituksen jaossa tulisi käyttää komission asettamia siirtymäalueen kriteereitä. Pohjoisen alueen rahoitus kuuluu luonnollisesti kokonaan Itä- ja Pohjois-Suomen alueelle. On syytä muistaa, että myös Etelä- ja Länsi-Suomessa on paljon alueita, joiden olosuhteet ovat monella mittarilla heikompia kuin Itä- ja Pohjois-Suomessa, Etelä-Pohjanmaan maakuntajohtaja Asko Peltola sanoo.

Etelä-Pohjanmaa kuuluu pienemmän tuen Länsi-Suomeen toisin kuin esimerkiksi naapuri Keski-Pohjanmaa, joka kuuluu Pohjois-Suomeen.

Itä- ja Pohjois-Suomesta muistutetaan, että länsi ja etelä ovat jo kasvattamassa tukipottejaan.

– Rahoja on jo nyt nipistetty Itä- ja Pohjois-Suomen ansaitsemasta potista kansallisilla päätöksillä Etelä- ja Länsi-Suomen maakuntien hyväksi. Lisäksi karkean arvion mukaan Etelä- ja Länsi-Suomen alue on saamassa tulevalla ohjelmakaudella noin 580 miljoonaa euroa eli potti on tuplaantumassa. Vielä yllättävämpää on, että Uudenmaan osuus tuosta potista on kasvamassa nykyisestä 50 miljoonasta eurosta 180 miljoonaan euroon. Suomen vaurain alue on siis kolminkertaistamassa rahoituksensa. Lisäksi tulisi tarkastella EU:n rahoitusta ja kansallista kehitysrahoitusta kokonaisuudessaan – suurin osa kansallisesta kehittämisrahoituksesta valuu Etelä- ja Länsi-Suomeen, sanoo Pohjois-Savon johtaja Marko Korhonen.

 

Kuva: Anssi Hietamaa

Kysymykset

1. Pitäisikö Euroopan aluekehitysrahaston jakokriteerejä Suomen maakuntien välillä muuttaa? Kyllä / ei / eos.

2. Jos pitää, millä perusteella rahat pitäisi jakaa?

Maakuntajohtajien vastaukset

Etelä- ja Länsi-Suomi

Kari Häkämies, Varsinais-Suomi:

1. Lukuunottamatta Itä- ja Pohjois-Suomen 30 euroa asukas/ liittymissopimus ja Uudenmaan omaa kiintiötä (ainoa kehittynyt maakunta EU- kielellä) tuleva jako on puhdas poliittinen päätös, vaikka jotkut toisin väittävät. Kuluvan ohjelmakauden jako on kuitenkin tehty todella epäoikeudenmukaisesti, kärsijänä eteläinen ja läntinen Suomi.

2. Erot maakuntien välillä ovat kaventuneet. Fraasi rikas etelä ja länsi, köyhä itä ja pohjoinen heijastelee 50-lukua. Kyse ei saa olla saavutettujen etujen puolustamisesta, vaan asiaa on tarkasteltava aidon nykytilanteen valossa. Mukaan on otettava uusia näkökulmia, kuten esim. maahanmuutto. Jaossa on ymmärrettävä myös yksilönäkökulma. Suurin osa suomalaisista työttömistä asuu eteläisessä ja läntisessä Suomessa. Ei heitä kiinnosta rahan jako maakunnittain, vaan se, että toimiin ryhdytään siellä missä työn tarvitsijoita on eniten.

Ossi Savolainen, Uusimaa:

Pitää muuttaa, koska Uusimaa ja Ahvenmaa ovat kahdestaan kehittyneitä alueita, joiden tukirahoitus määräytyy eri kriteerein kuin muiden alueiden. Muu Suomi on siirtymäaluetta. Muun Etelä- ja Länsi-Suomen luokitus on heikentynyt, jolloin kehittämishaasteet ovat samanlaisia. Tämän johdosta muuta Suomea tulee käsitellä tasapuolisesti sen jälkeen kun päältä on otettu Itä- ja Pohjois-Suomelle tarkoitettu harvaan asuttujen alueiden tuki, 30 e / asukas.

Esa Halme, Pirkanmaa:

1. Kyllä.

2. EU luokittelee Suomen tulevalla kaudella kahteen kategoriaan, eli kehittyneisiin (Uusimaa ja Ahvenanmaa), siirtymäalueisiin (muu Suomi). Suomen liittymäsopimuksessa tunnistetaan harva asutus (tosin sillä kriteerillä tulleet rahat on käytetty ensi sijassa tiiviisiin yliopistokaupunkikeskuksiin, kuten Oulu, Kuopio ja Joensuu). Rahat tulee jakaa uuden kauden luokittelun mukaisesti EU:n siirtymäalueen kriteerien pohjalta (noin e /asukas). Etelä ja länsi tunnustaa harvan asutuksen kriteerin, joten se siirtymäalueen luvuilla laskettu resurssi kuuluu harvan asutuksen alueelle.

Asko Peltola, Etelä-Pohjanmaa:

1. Kyllä.

2. Ns. siirtymäalueen rahoitus tulisi jakaa koko Suomessa asukasluvun suhteessa tai vaihtoehtoisesti rahoituksen jaossa tulisi käyttää komission asettamia siirtymäalueen kriteereitä. Pohjoisen alueen (NSPA) rahoitus kuuluu luonnollisesti kokonaan Itä- ja Pohjois-Suomen alueelle. On syytä muistaa, että myös Etelä- ja Länsi-Suomessa on paljon alueita, joiden olosuhteet ovat monella mittarilla heikompia kuin Itä- ja Pohjois-Suomessa.

Laura Leppänen, Päijät-Häme:

1. Ehdottomasti kyllä.

Nykyinen itään ja pohjoiseen painottuva rahanjako jättää etelän ja lännen alikehittyneen ruostevyöhykkeen (Päijät-Häme, Satakunta, Kymenlaakso) käytännössä tuetta – alueilla ei ole muutakaan kehitysrahoitusta saatavilla merkittäviä määriä (TKI-rahoitus, Tekes tmv.), ainoastaan kuntaraha. Suuraluejako antaa harhaanjohtavan kuvan kehityksestä – erittäin haasteellisia maakuntia on myös etelässä (Kymenlaakso, Päijät-Häme) ja lännessä (Satakunta). Näissä maakunnissa rahoitusta on huomattavasti vähemmän käytettävissä kuin esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaalla, jossa rahoitus ohjautuu pitkälti keskuskaupungin toimijoille.

Itä ja pohjoinen ovat kirineet kehityksessä muita alueita kiinni, indikaattorit osoittavat tämän kiistattomasti.

Hallituksen työllisyystavoitteiden saavuttaminen edellyttää, että aluekehittämisen rahoitusta osoitetaan sinne, missä määrällisesti valtaosa työttömistä ja maahanmuuttajista on, eli etelään ja länteen.

2. Idän ja pohjoisen erityisasema on turvattava osoittamalla EU:n liittymissopimuksessa sovittu harvaa asutusta ja pitkiä etäisyyksiä kompensoiva 30 eur / asukas (NSPA-tuki) idän ja pohjoisen maakunnille.

Tämän jälkeen loppu rahoitus tulee jakaa huomioiden maakunnan asukasluku, bruttokansantuote ja työttömyysaste. Tämä tasoittaa rahoituksen paremmin vastaamaan alueiden haasteita. On tärkeää, että Etelä-Suomen alikehittyneet alueet huomioidaan rahoituksen jaossa. Työttömyys, sosiaaliset ongelmat ja rakennemuutos koettelevat esim. Päijät-Hämettä ja Kymenlaaksoa, eikä rahoituksellisia työkaluja tämän ratkaisemiseen ole.

Asko Aro-Heinilä, Satakunta:

1. Kyllä.

2. Vaikuttavuus elinkeinorakenteen uudistumiseen, vaikuttavuus osaamistason kehittymiseen, asukasmäärä, merkitys tavoitteelle työllisyysasteen nostamiseksi 75 %:iin.

Jaakko Mikkola, Kymenlaakso:

1. Kyllä, ehdottomasti.

2. Entiset jakoperusteet vanhentuneet ja nykyisin perusteettomat, epäoikeudenmukaiset. Kymenlaakso osana Etelä-Suomea kärsii eniten yhä rakennemuutoksensa vaikutuksesta. Kriteereinä tulee jatkossa olla paitsi asukasluku myös

- BKT,

- ilmastonmuutokseen ja muuttoliikkeeseen liittyvät kriteerit,

- epäedulliset kriteerit (työttömyys, nuorisotyöttömyys, alhainen koulutustaso, syrjäytyminen).

Tapani Mattila, Keski-Suomi:

1. EAKR:n jako muuttuu enemmän tai vähemmän aina ohjelmakausittain ja jakoperusteita tarkistetaan. Eli vastaus on kyllä.

2. Alueelliset kehittyneisyyserot ovat kaventuneet ja EU:n näkökulmasta koko Suomi – lukuun ottamatta Uuttamaata ja Ahvenanmaata – on seuraavalla ohjelmakaudella samassa kehittyneisyyskategoriassa. EAKR on keskeisin aluekehittämisen resurssi ja siksi on tärkeää löytää oikeudenmukainen jakotapa, jolla varmistetaan aluekehittäminen koko Suomessa.

Kaj Suomela, Pohjanmaa:

1. Kyllä.

2. Rahat tulisi jakaa asukasluvun mukaan.

Pohjois- ja Itä-Suomi

Pentti Mäkinen, Etelä-Savo:

Ei.

Risto Poutiainen, Pohjois-Karjala:

1. Ei. EU:n rakennerahastovarat on tarkoitettu alueellisten kehityserojen tasaamiseen. Rakennerahastovaroja ohjataan jäsenmaille ja alueille tarkkaan määriteltyjen EU-tason kriteerien perusteella, joita ovat mm. bruttokansantuote, työllisyysaste, asukastiheys ja ilmastonmuutoksen hillintä. EU:n yhteisellä kriteeristöllä pyritään varojen oikeudenmukaiseen kohdentamiseen. Näiden EU-tasolla sovittujen kriteerien perusteella kertyvä rahoitus tulee sen mukaisesti ohjata täysimääräisesti alueille.

Kansallinen kasvu ja kilpailukyky tarvitsevat Suomen kaikkien alueiden osaamista, resursseja ja korkealaatuisia vientituotteita. Pohjois-Karjalan maakunta tekee omalta osaltaan töitä em. tavoitteiden eteen, myös EAKR-rahoituksella. Näin on tehty nykyiselläkin EU-rahoituskaudella.

Pauli Harju, Pohjois-Pohjanmaan liitto:

1. Periaatetta ei pidä muuttaa. Kriteerit muuttuvat joka tapauksessa eikä se ole Suomen päätettävissä.

2. EU:lta kertyvän rahoituksen kriteerien perusteella. Harvanasutuksen kertymä kokonaan harvanasutuksen alueille.

Jyrki Kaiponen, Keski-Pohjanmaa:

Jakokriteerejä ei tule muuttaa, koska EU:n aluekehittämisen rahoituksen ajatus on alueiden välisten kehityserojen tasaamisesta. Suomi ei tässä ole edistynyt ja siksi komissio on lisännyt panostuksiaan seuraavalla koheesiokaudella (budjettia on kasvatettu +100 Me). Itä- ja Pohjois-Suomi on edelleen sekä EU-komission maaraportissa (27.2.2019) ja kansallisesti tilastotietojen valossa jäljessä Etelä- ja Länsi-Suomen kehityksestä (BKT taso heikoin, tilanne vähiten tyydyttävä tuottavuudessa ja työttömyyden osalta, heikoin alue väestönkasvussa, heikoin alue saavutettavuudessa, väestöntiheys erittäin alhainen, heikoin innovaatiosuorituskyky, heikoin korkea-asteen koulutuksen saaneiden 30–34 -vuotiaiden määrä jne.). Tästä syystä IP-alueen asema rahanjaossa tulee säilyttää.

Kyse on myös EU:n tarpeesta ohjata alueiden välisten erojen tasaamista rahoituksellisesti ja EU-lainsäädännöllä. IP-alueen harvaan asutun alueen tukemisesta on sovittu Suomen jäsenyysneuvotteluissa ja -sopimuksessa. Asiaa on säädetty jäsenvaltioita sitovassa Lissabonin sopimuksen 174 artiklassa, jossa on todettu alueiden välisten kehityserojen tasaamisesta ja erityishuomiota vaativista asioista, kuten maaseutu, teollisuuden muutosprosessia olevat alueet, vakavat ja pysyvät luontoon ja ihmisiin liittyvät haitat (pohjoiset alueet) jne. Edelleen Lissabonin sopimuksen 175 artikla velvoittaa jäsenvaltioita harjoittamaan sellaista politiikkaa , että 174 artiklassa säädetyt tavoitteet toteutuvat. Edelleen asiaa on säädelty 176 artiklassa, 178 artiklassa sekä 349 artiklassa. Komission yleisasetusehdotus 29.5.2018 pitää sisällään ohjauksen jäsenvaltioille noudattaa SEUT 174 artiklan periaatteita. Suomessa myös Suuri valiokunta on lausunnossaan 3.12.2018 (SuVL 12/2018 vp) todennut IP-alueen erityshaasteet ja perusrahoituksen turvaamisen tärkeäksi. Samoin hallitusohjelma 2019-2024 toteaa saman.

Marko Korhonen, Pohjois-Savo:

Ei pitäisi muuttaa.

Perustelut: EU-varojen jakokriteerit määritellään EU-tasoilla kaikille maille. Varat on tarkoitettu alueellisten kehittyneisyyserojen kaventamiseen ja pysyvien haittojen (väestöntiheys, pitkät etäisyydet) sekä kansallisen aluepolitiikan puutteiden kompensointiin. Rahoja on jo nyt nipistetty Itä- ja Pohjois-Suomen ansaitsemasta potista kansallisilla päätöksillä Etelä- ja Länsi-Suomen maakuntien hyväksi. Lisäksi karkean arvion mukaan Etelä- ja Länsi-Suomen alue on saamassa tulevalla ohjelmakaudella noin 580 miljoonaa euroa (nyt 330 miljoonaa euroa) eli potti on tuplaantumassa. Vielä yllättävämpää on se, että Uudenmaan osuus tuosta potista on kasvamassa nykyisestä 50 miljoonasta eurosta 180 miljoonaan euroon. Suomen vaurain alue on siis kolminkertaistamassa rahoituksensa. Ja lisäksi tulisi tarkastella EU:n rahoitusta ja kansallista kehitysrahoitusta kokonaisuudessaan - suurin osa kansallisesta kehittämisrahoituksesta valuu Etelä- ja Länsi-Suomeen.

Euroopan aluekehitysrahastot

Tavoitteena parantaa työllisyyttä

Työllisyyden lisäksi tavoitteena on lisätä alueiden kilpailukykyä ja elinvoimaisuutta.

Työllisyyttä pyritään parantamaan erityisesti maamme heikommin työllistyvillä alueilla.

Keinoja:

Innovaatiotoiminnan ja verkottumisen edistäminen.

Uusien ympäristöteknologioiden kehittäminen.

Alueiden saavutettavuuden parantaminen.

Palvelualojen uudet, luovat hankkeet.

Yritysten sukupolvenvaihdoksen helpottaminen.

Pk-yritysten kasvu ja kilpailukyky.

Työllisyyttä edistävien toimintaympäristöjen ja palvelujen kehittäminen.

Juha Honkonen
juha.honkonen@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi