Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Talous

"Ei kiitos, ei osteta mitään!" – Näin ovelta ovelle -myyjä Kalle saa ihmisten päät kääntymään

Kiersimme päivän ovelta ovelle -kauppiaan matkassa. Tässä ammatissa täytyy olla sosiaalinen ja kestää pettymyksiä, Kalle Selkee sanoo.

Päivän ainoa kauppa. Jari ja Merja Helin ostivat hälytysjärjestelmän mökilleen. Kuva: Mikko Vähäniitty

Oletteko valmiita? Kalle Selkee, 27, kysyy, kun marssimme sinisen omakotitalon pihaan kohti ensimmäistä ovea.

Hänellä on kainalossaan musta kalenteri, jonka välistä löytyy käyntikortteja ja pari esitettä. Muuta ei tarvita.

Tuntemattomaan oveen koputtaminen ei jännitä.

– Mä nautin tästä.

Selkee on Verisuren kodinturva-asiantuntija, eli hälytysjärjestelmiä ovelta ovelle kauppaava myyjä. Kierrämme Selkeen mukana yhden työpäivän ajan.

Talon oveen on liimattu tarra, jossa kerrotaan kodinsuojausjärjestelmästä, mutta ei Verisuren.

– Tuollaisesta en ole kuullutkaan.

Kukaan ei tule avaamaan.

Ei kiitos, ei osteta mitään!

– Eikä oltaisi oltu myymässäkään! Selkee huikkaa.

Ovi on kuitenkin jo sulkeutunut. Sen avannut nelikymppinen mies näytti stressaantuneelta, taustalta kuului lapsen itkua.

Tällaista ovelta ovelle -kauppiaan työ on: tupsahdetaan kutsumatta keskelle ihmisten kiireisintä arkea.

– Voi olla, että tulen ovelle juuri, kun pitkän työpäivän jälkeen muksut on tuotu kotiin, kohta on lähtö harrastuksiin, eikä ole ehditty syödä koko päivänä, Selkee kertoo.

Pukeutumisella on väliä

Selkeen työhön liittyy paljon ennakkoluuloja: lipevä myyntimies kiertää taulut tai imurit kainalossa ja kauppaa tuotteitaan ylihintaan vaikka väkipakolla.

Nykyään suomalaisten ovilla liikkuvat enimmäkseen yritykset, jotka myyvät esimerkiksi hälytysjärjestelmiä tai remontteja. Kauppatavaran arvo on kasvanut. Oville ei kannata mennä myymään pikkutavaraa, sillä myyjien palkka juoksee koko ajan.

Verisure on vuonna 1988 Ruotsissa perustettu firma, joka myy kodin hälytysjärjestelmiä. Suomessa yritys on alan markkinajohtaja, maailmanlaajuisesti asiakkaita on 2,7 miljoonaa. Tyypillisesti pakettiin kuuluu esimerkiksi suojautumista murron, tulipalon ja vesivahingon varalta.

Tällainen hälytysjärjestelmä maksaa 30–60 euroa kuussa ja aluksi tulee noin 500–1 500 euron asennuskulu. Suurin osa tuotteista ja palveluista myydään ovelta ovelle -käynneillä.

Selkee ei näytä ryytyneeltä kaupparatsulta. Päällä on syvänsininen firman pikeepaita, mustat farkut ja mustat Niken lenkkarit. Pukeutumisella on väliä. Selkeelle kerrottiin jo myyntikoulutuksessa uran alussa, että kukaan ei halua ovelleen sotkuista hampuusia revityissä farkuissa.

Selkee on komea mies, mistä tuskin on työssä haittaa. Ystävällisen tuikkivat silmät ja reipas ryhti muistuttavat rehdistä naapurinpojasta.

Ranteessa kiiltää iso kultakello. Sen ruutuun välähtää vihreä ja punainen luurin kuva. Selkee napauttaa ruutua kahdesti kämmenellään, nyt ei ehdi vastata.

– Tämä on Apple Watch. Tosi hyvä, voi lukea sähköpostit ja vastata yhdellä sanalla tai hymiöllä. Tähän voi myös puhua, toimii kuin puhelimen kaiutin.

"Haluan aina voittaa"

Iltapäivällä Verisuren Tampereen toimisto on tyhjä, sillä myyjät kiertävät kentällä. ”Olis harmi rahatta marssia” lukee vaalean­väristen toimistotilojen seinällä.

Alakerrassa on muutama viherkasvi, neuvotteluhuone ja iso taulu, johon on merkitty kryptisen näköisiä lyhenteitä. Ne ovat myyntitiimien tuloskirjauksia, joihin merkitään syntyneet kaupat, ostajan nimikirjaimet ja asennuspäivät. Jokainen asettaa itselleen kuukausitavoitteen: kuinka monta järjestelmää aion myydä.

Selkeen listassa komeilee 15 myynnistä kertovaa pallukkaa. Kesäkuu on ollut hyvä – taitavakin myyjä voi jäädä alle kymmenen.

Hänen ennätyksensä on 28, mikä selviää kokoushuoneen seinällä komeilevasta diplomista.

– Haluan aina voittaa. Lähden kilpailemaan ihan mistä vain, olipa kyseessä urheilu, myynti tai mikä tahansa.

Nyt Selkee pelaa lätkää kolmosdivarin Ruoveden Ruoskassa, vaikka lapsuuden unelma oli NHL. Urheilutähteys ei toteutunut, mutta Verisurella Selkee on tähti. Hän on ollut kahdesti vuoden myyjä koko maan kovimmalla tuloksella.

Verisuren Tampereen toimiston seinillä on kunniakirjoja myyntiennätyksistä. Kuva: Mikko Vähäniitty

Kodinturva-asiantuntijan peruspalkka on 1 750 euroa kuussa, mutta esimerkiksi kahdeksalla kaupalla potti kohoaa 3 000–4 000 euroon. Ylärajaa ei ole, ja taitavat tekijät voivat kerätä kuusi tonnia, sanoo Verisuren markkinointijohtaja Suvi Hiltunen.

Siihen päästäkseen täytyy puhua mukavia aika monen kanssa.

Kalle Selkee, Sales Commander, 200 myyntiä, lukee kehystetyssä taulussa toimiston seinällä. Kun kauppoja kilahtaa 500, painetaan kunniakirjaan titteli ”General”. Siihen Selkeellä on matkaa vielä reilut 40 kauppaa. Tason saavuttamisesta ei saa rahaa, mutta kunniaa kyllä.

– Olen saanut myös Bollinger-samppanjaa, Selkee virnistää.

Kauppoja ei synny enää entiseen tahtiin, sillä Selkee toimii tiimin vetäjänä ja on vastuussa myös alaisistaan.

Selkeen toimiston ikkunoista näkyy huonekalukaupan halliin.

– Kun viimeksi erehdyin katsomaan tuosta ikkunasta, näin lepakkotuolin. Menin heti ostamaan sen.

Selkeen työpäivä alkaa tavallisesti kello 12. Ensin hän hakee toimistolta salkun, kalenterin, esitteitä ja laitteita.

Toimiston sihteeri määrää, mihin kaupunginosaan myyjät kunakin päivänä suuntaavat. Myyntitiimit jakavat kadut keskenään, ja sitten lähdetään. Paras aika kierrellä ovilla on kello 16:n jälkeen, kun päivätyöläiset ovat palanneet kotiin.

Työssä täytyy kestää vastoinkäymisiä. Kun 10–20 ovea aukeaa, saa Hiltusen mukaan todennäköisesti sovittua yhden ”kodinturvakartoituksen” eli tapaamisen. Varsinainen kauppa käydään vasta tapaamisella. Myyjät myös asentavat hälytysjärjestelmiä itse.

Iso osa työpäivästä kuluu autossa. Mökkiteillä navigaattorit ovat tarpeen. Kuva: Mikko Vähäniitty

Istukaa toki alas, olkaa kuin kotonanne, Selkee virnistää keski-ikäiselle pariskunnalle mökkipöydän ääressä ja viittoilee heitä istumaan

Hämeenkyrössä aurinko paistaa Mahnolan selän liplattaville laineille, kansallismaisemaan. On melkein liian kuuma.

Merja ja Jari Helin istuvat alas ja nauravat kommentille vain vähän kiusaantuneesti. Tämä on heidän mökkinsä ja Selkee on täällä ensimmäistä kertaa.

Ovelta ovelle -kauppaaminen on erikoinen kaupan muoto. Tavallisesti ostohaluinen ihminen menee kauppaan ja hankkii haluamansa.

Myynnin lait kääntyvät ylösalaisin, kun myyjä saapuu kauppaamaan asiakkaalle sellaisia tuotteita, joita tämä ei välttämättä tarvitse.

Keikka Helinien mökille on poikkeus. He ovat itse ottaneet yhteyttä ja pyytäneet Selkeetä tapaamiseen. Heillä on jo kotona Verisuren hälytysjärjestelmä ja nyt he haluavat hankkia mökille samanlaisen.

Tänään Selkee arvioi, kuinka herkkä mökki on esimerkiksi murroille tai paloille. Sitten hän tarjoaa ratkaisuksi hälytysjärjestelmää.

Vasta rakennettu mökki on sisustettu harmaan sävyin. Joka puolella tuoksuu puulta, kun Jari Helin johdattaa meidät mökin läpi ja esittelee tiluksiaan. Kävellessä Selkee tekee riskiarviota.

– Jos voro osoittelee taskulampulla mökkiä, siellä välkähtää Verisuren kyltti. Ei siinä jää varas ainakaan kahvia keittelemään.

Esittelykierroksella mökistä löytyy monenlaisia vaaranpaikkoja. Talvella murtovarkaat voivat tulla jäältä, eikä pelastuslaitos ehdi näin syrjäiseen paikkaan kovin äkkiä.

Selkee pohjustaa sitä, miksi hälytysjärjestelmä kannattaisi hankkia ja mitä kaikkea siihen laitetaan.

– Jos varas pamauttaa makkarin ikkunan ja tulee sisään, ei hän jää lakanoita haistelemaan, vaan pyrkii portaille.

Siksi siihen tarvitaan ehdottomasti 90 astetta kuvaava kamera.

Tällaista keskustelua ei voisi käydä puhelimessa. Tämän takia hälytysjärjestelmiä myydään ovelta ovelle.

– Ihmiset eivät osta kotiin ja läheistensä turvallisuuteen liittyviä palveluja puhelimessa. Asiat halutaan käydä läpi kasvotusten, Verisuren markkinointijohtaja Suvi Hiltunen avaa.

Selkee jututtaa Helinien pariskuntaa riskiarvion lomassa: oletteko lomalla, mitä lapsille kuuluu, meinasitteko laittaa laiturin rantaan.

Jutustelu kuulostaa tuttavien väliseltä kuulumisten vaihdolta.

– Kenet laitat hoitamaan raivaushomman? Isä pisti minut töihin mökkityömaalleen, Selkee kyselee.

Hänen jutuissaan vilahtelevat perhe, appiukko ja omat kokemukset.

Luottamuksen rakentamista ja pelisilmää

Ovelta ovelle -myyntiä voi opiskella myös verkossa. Myyntikikkoja löytyy muun muassa lukuisilta Youtube-videoilta. Yhdellä videolla mies julistaa brittiaksentilla: ”Resepti menestykseen on se, että uskaltaa tarvittaessa muuttaa itseään. Rahaa saa oman arvonsa mukaan, eikä ihminen ole itse aina niin arvokas. Paras lääke tähän on muuttaa itseään”.

Yhdysvaltalainen psykologi Robert B. Cialdini lanseerasi suostuttelun psykologian käsitteen 1980-luvulla menestyskirjassaan ”Vaikutusvalta – Suostuttelun psykologia”. Myyntivinkit leikittelevät Cialdinin ajatusten kanssa.

Kirjassa neuvotaan, miten ihmisen päätöksentekoon voi vaikuttaa pienillä eleillä ja kikoilla. Esimerkiksi vastavuoroisuuden periaatteen kerrotaan toimivan: mukavalle ihmiselle halutaan olla mukavia.

Psykologia on myös yksi Selkeen salaisuuksista. Myynti perustuu hänen mukaansa luottamuksen rakentamiseen ja pelisilmään.

– Kai asiakkaat tykkäävät minusta. Olen kiinnostunut heistä ja haluan tutustua, harrastan vähän sellaista naapurin setä -meininkiä.

Selkee mukauttaa puhetapaansa jokaiselle asiakkaalle.

– Näen, mikä toimii kenellekin. Jos vastassa on nuori jäbä räppilipassa, käyttäydyn eri tavalla kuin eläkeläispariskunta Pirkon ja Paavon kanssa. Heiltä kysyn, voinko sinutella.

Hän jopa elehtii asiakkaidensa tapaan. Kun Jari Helin nostaa käden lantiolleen ja nojaa pöytään, siirtyy Selkee samankaltaiseen asentoon. Tutkijat nimittävät kameleonttiefektiksi sitä, että toisistaan pitävät ihmiset alkavat matkia liikkeitään. Eleiden matkiminen viestii hyväksynnästä ja pitämisestä tiedostamattomalla tasolla.

"Olet sä kyllä myyntimies"

Asiakkaista tulee myyntiprosessin aikana tuttavia. Selkee käy asiakkaan luona tyypillisesti 2–3 kertaa: ensin ovella, sitten kodinturvakartoituksella ja lopuksi asentamassa laitteet paikalleen.

– Asennuksella on monesti pullat pöydässä ja voileivät tehty.

Selkeen mukaan osa asiakkaista soittelee hänelle myöhemmin ja kertoo kuulumisia. Samalla mietitään, löytyisikö tuttavista joku, jolle voisi vinkata Verisuresta. Näin tekee myös Jari Helin.

– Onkohan Maaritilla ja Sepolla jo tällainen, hän kysyy vaimoltaan.

Muistuttelu kannattaa. Suurin osa Selkeen uusista asiakkaista tulee nykyään vinkkien kautta.

Valkoiset Adidas-sukat alkavat liikkua hermostuneesti pöydän alla, kun Helinit miettivät mökkipöydän ääressä, onko tarjotun paketin hinta liian korkea.

Selkee ei jää sanattomaksi:

– Otetaan hinnasta pois 250 euroa niin että hulina käy. Kukaan ei edes huomaa, kun se tuolta loppusummasta häviää!

Mökin paketti maksaa enemmän kuin kotitalon järjestelmä. Selkee listaa syitä hinnannousuun: puhekeskus, kosteusilmaisin ja muita lisäpalveluita. Empiminen muuttuu hiljaisuudeksi, joka katkeaa Selkeen sanoihin:

– Koskas se on asennus!

Merja Helin puhkeaa nauruun.

– Olet sä kyllä myyntimies.

Ja kauppa syntyy.

Ei saa ottaa henkilökohtaisesti

Tämä on tyypillinen työpäivä, johon kuuluu yksi sovittu tapaaminen ja ovilla kiertelyä. Selkee kääntää autonsa kohti kierrettäviä asuinalueita.

Pysähdymme kadunpätkälle Tampereen Messukylään. Uudehkot rivitalot, paritalot ja omakotitalot seisovat rinta rinnan: sininen, valkoinen, harmaa, oranssi. Lapsi juoksee sinisen pallon perässä nurmikolla ja nauraa, muuten on hiljaista.

Kävelemme tiilitalon pihaan. Matala talo näyttää vanhemmalta kuin muut alueen rakennukset. Selkee marssii määrätietoisesti kohti ovea. Pihalla on koirasta varoittava kyltti ja ovessa pieni lappu, jossa kielletään kaupustelu.

– Ei me sitten tänne mennä. Ei taida olla autoakaan pihassa.

Seuraavan talon sisältä kuuluu haukuntaa, kun Selkee soittaa ovikelloa. Oven auetessa iso musta karvakasa juoksee kohti ja alkaa nuolla polvea.

– Sellainen vahtikoira meillä, avaamaan tullut nainen hymyilee, mutta katsoo epäilevän oloisesti.

Selkee on jo aloittanut myyntipuheensa ja edennyt kohtaan, jossa kysyy, kiinnostaako kodin turvallisuus. Kyllä kiinnostaa, mutta nyt on huono aika. Ehkä joskus myöhemmin.

Käyntikortti jää talteen ja nainen lupaa näyttää sitä puolisolleen.

Ovi paukahtaa kiinni nenän edessä säännöllisin väliajoin.

Tällä reissulla ”ei kiitosta” tulee muutaman kerran: on kiirettä, vieraita, ärtymystä kauppiaita kohtaan. Sitä ei voi ottaa henkilökohtaisesti, jos aikoo jaksaa työssä.

– Ajattelen niin, että tämä vei aikaani vain kaksi sekuntia.

Sitten seuraavalle ovelle.

Tarkassa syynissä

Kotimyynnissä on myös ongelmia. Jotkut myyjät tekevät kauppaa aggressiivisesti, väsyttävät asukkaan monen tunnin käynnillä myöhään illalla tai jättävät kertomatta kaupan ehdoista.

Vuodesta 2014 alkaen lainsäädännössä on ollut porsaanreikä. Tavallisesti kotimyynnissä on 14 vuorokauden peruutusaika, mutta se ei päde, jos kauppaan sisältyy asiakkaalle räätälöityjä tuotteita.

Esimerkiksi remonttia varten sahatut laudat voivat olla tällaisia. Tällöin kaupan peruminen ei välttämättä onnistu edes seuraavana päivänä.

Kilpailu- ja kuluttajaviraston saamat valitukset kotimyynnistä ovat kasvaneet 12 prosenttia vuodesta 2017. Eniten valituksia tulee remontteja kauppaavien firmojen toiminnasta.

Erityisen ikäviä ovat vanhuksiin, heikkoihin tai sairaisiin kohdistuvat aggressiiviset myyntitapahtumat, joissa käytetään hyväksi asiakkaan huonoa vointia tai heikentynyttä ymmärrystä. Tämä on kilpailu- ja kuluttajaviraston asiantuntija Annina Huolmanin mukaan kiellettyä.

Ongelmatapausten vuoksi kuluttaja-asiamies seuraa kotimyyntiä erityisen tarkasti tämä vuonna.

Osa myyntikikoista on sallittuja. Esimerkiksi toreilta tuttu ”osta heti, saat halvemmalla” on luvallinen keino.

Hätiköinti ei silti kannata. Jos tarjous mietityttää, kaupan ehtoihin tulisi tutustua huolella ja miettiä päätöstä vaikka yön yli, Kaupan Liiton edunvalvontajohtaja Tuula Loikkanen painottaa.

Voitontahto astuu esiin

Seuraavaksi suuntaamme rivitalon pihaan. Kukaan ei tule avaamaan, vaikka oven lähellä seisoo auto. Viereinen ovi aukeaa.

Keski-ikäinen, mustatukkainen nainen katsoo Selkeetä hämmentyneenä. Korvalla on puhelin.

– Äiti, odota ihan hetki, hän sanoo puhelimeen.

– Ihan nopeasti vain! Tarjoamme naapurustoon kodinturvakartoituksia. Sopisiko teille ensi viikolla?

Nainen vaikuttaa ärtyneeltä. Hän kertoo jo päättäneensä, että taloon ei hankita hälytysjärjestelmää.

– Meillä on käynyt tässä ihan lähiaikoina 3–4 myyjää kaupustelemassa.

Nainen pudistelee päätään, eikä ota käyntikorttia.

Välillä uutisissa kerrotaan kauppiaaksi naamioituneista varkaista, jotka pyrkivät väkisin sisään esimerkiksi vanhusten asuntoihin.

Silja Silonsaari avasi ovensa ja sopi tapaamisen. Kuva: Mikko Vähäniitty

– Periaatteessa kuka tahansa voi laittaa päälle heijastinliivin ja olla myyvinään jotain, vaikka todellisuudessa tutkisikin mahdollisuuksia asuntomurtoon, Selkee pohtii kävellessään kohti seuraavaa pihaa.

Kun ovi aukeaa, Selkee esittää ensimmäiseksi turvallisuuskortin, jonka on myöntänyt Sisä-Suomen poliisilaitos.

Sinapinväriseen oveen koputtaminen kannattaa: Silja Silonsaari tulee avaamaan. Jalassa on vaaleanpunaiset olo­shortsit ja kasvoilla hämmentynyt ilme.

– Verisurelta päivää! Tultiin tarjoamaan aikoja kodinturvakartoituksiin, ollaan sovittu niitä naapurustoon, Selkee aloittaa.

Paitsi että vielä ei ole saatu sovittua yhtään.

– Me olemme itse asiassa hankkimassa koiraa. Mitäs jos opetan sen käyttämään vaahtosammutinta? Silonsaari innostuu.

Selkee nojaa eteenpäin ja kertoo, että moni haluaa suojata lemmikkinsä poissa ollessaan.

– En tiedä... Minusta tuntuu, että sellainen järjestelmä voisi vain lisätä pelkoa siitä, että joku murtautuu tänne.

Esiin astuu voitontahto. Selkee ei luovuta, vaan jatkaa juttelua. Kohta on sovittu, että tavataan ensi tiistaina kello 18 ja puoliso on myös paikalla.

– Juodaan kahvit ja jutellaan. Meiltä tuodaan pullat, mutta itse ei luvata leipoa. Hyvä mieli siitä jää, Selkee vakuuttaa.

"Suomi on yksi Euroopan turvallisimmista maista"

Turvallisuuspalvelua kaupatessa myydään myös tarvetta.

– Moni sanoo, ettei ole osannut ajatella asumisen riskejä aiemmin, Selkee sanoo.

Murto- ja paloriskien syynäämistä voisi pitää myös turhana pelotteluna ja järjestelmiä hätävarjelun liioitteluna. Onko asunnon suojaaminen esimerkiksi murroilta Suomessa oikeasti kannattavaa?

Poliisihallituksen poliisitarkastaja Jyrki Ahon mukaan hälytysjärjestelmät ovat yksi tapa suojautua, mutta eivät suinkaan ainoa.

– Tärkeintä on, että perusasiat ovat kunnossa: ovissa on hyvät ja toimivat lukot, valaistus on kunnossa ja tiedonvaihto naapureiden kesken toimii. En voi kuitenkaan sanoa kenellekään, että sinä pelkäät turhaan. Jos jotakuta ahdistaa esimerkiksi murron mahdollisuus, voi hälytysjärjestelmä tuoda mielenrauhaa.

Poliisin mukaan asuntomurtojen määrä Suomessa on kasvanut 17 prosenttia verrattuna vuoden takaiseen. Eniten murtoja tapahtuu pääkaupunkiseudulla.

– Suomi on yhä yksi Euroopan turvallisimmista maista, ja poliisi tahtoo pitää tilanteen ennallaan, Aho toteaa.

Asuntomurtojen määrät ovat vain murto-osa esimerkiksi Ruotsin luvuista. Viime vuonna Suomessa tehtiin 1 800 asuntomurtoa, kun Ruotsissa asuntoon kohdistuvia rikosilmoituksia kirjattiin 20 000.

Luvut eivät ole täysin vertailukelpoisia erilaisen tilastointitavan vuoksi, mutta antavat osviittaa, Aho arvioi.

"Ensin piti voittaa itsensä"

Vielä kolme vuotta sitten Selkee työskenteli vartijana. Kerran hän näki Verisuren auton kaverinsa pihalla, tutustui yritykseen ja haki heti töitä. Paikka aukesi, vaikka mies kuvitteli työskentelevänsä asentajana tai hälytyslaitteiden korjaajana.

Myyntityöstä hänellä ei ollut kokemusta.

Aluksi kauppoja ei syntynyt lainkaan ja Selkee oli myydessä hermostunut. Kahden viikon jälkeen ”palaset loksahtivat paikoilleen”, ja sen jälkeen tulosta on tullut.

– Ensin piti voittaa itsensä, saada sellainen olo, että I can do this! Sen jälkeen halusin voittaa kaikki muutkin.

Voitontahtoa tarvitaan, sillä harva oven avannut näyttää innostuneelta. Kuka riemastuisi siitä, että rankan päivän jälkeen tuntematon kaupustelija ilmestyy ovelle?

Rivitalon reunimmainen ovi aukeaa ja shortsiasuinen nainen tulee ovelle. Naisen ilmeestä näkee, että hän odottaa hetkeä, jolloin voisi sanoa ”ei kiitos” ja sulkea oven.

Selkee ei vaikuta tekevän mitään erikoista, mutta jotain kuitenkin tapahtuu, sillä naisen pää kääntyy. Myös konkreettisesti: kasvot suuntaavat enemmän kohti Selkeetä, ilme rentoutuu ja ovi aukenee lisää.

Sama toistuu muilla ovilla.

Joitakin kikkoja on helppo huomata sivustaseuraajana. Selkee ei kysy, kiinnostaisiko kodinturvajärjestelmä. Sen sijaan hän kertoo, että on käynyt naapurustossa sopimassa aikoja kodinturvakartoituksiin. Sopisiko teille ensi maanantaina kello 18?

On helppo vastata kyllä, kun vaihtoehtoja ei ole liikaa.

Toinen kikka on vedota naapureihin: menemme naapureille illalla, moneltako voisimme tulla teille. ”Jos he, niin sitten mekin” -logiikka vaikuttaa toimivan.

Tärkeintä on periksiantamattomuus. Pieni epäröinti ei tarkoita ehdotonta kieltäytymistä, jos osaa jututtaa oikealla tavalla.

Shortsiasuiselle naiselle käy ensi tiistaina kello 16. Toinen tapaaminen sovittu.

Aitajuoksija Lotta Harala luuli Selkeetä ensin doping-testaajaksi. Kuva: Mikko Vähäniitty

On myös ovia, joita ei avata. Rivitalossa on siniset ikkunanpuitteet, portaiden vieressä kukkia ruukussa ja ovikyltissä lukee ”Mummola”. Viereinen ovi on identtinen, vaaleanpunaiset pallokukat heiluvat tuulessa.

Käyntikortti kelpaa muun muassa vauvaa vahtivalle isälle, vieraita viihdyttävälle naiselle ja muutamalle muulle kiireiselle. Kahdentoista oven saldo on viisi ”kontaktia” eli käyntikortin ottanutta sekä kaksi tapaamista.

– Ei huonosti, etenkin kun olen vähän ruosteessa, Selkee sanoo.

Kokeillaan vielä yhtä ovea.

Pieni valkoinen koira hyppii ovilasia vasten ja haukkuu, mutta kukaan ei tule avaamaan. Samassa rivitalon pihaan kaartaa valkoinen auto, josta astuu ulos nuori pariskunta.

– Verisurelta päivää!

– Ai jaa, me pelkäsimme, että olette doping-testaajia, vaaleanpunaiseen huppariin pukeutunut nainen hihkaisee autosta noustessaan.

Selkee hymyilee, astuu askeleen lähemmäs ja kertoo kauppaavansa kodin hälytysjärjestelmää.

– Voisitko kertoa, että mitä se oikein tarkoittaa? Me olemme paljon ulkomailla, ehkä emme tarvitse sellaista, maajoukkuetason aitajuoksija Lotta Haralaksi paljastunut nainen pohtii.

– Ei kun sehän juuri on myyntivaltti, älä sitä sano, lippispäinen KHL-kiekkoilija Matias Myttynen nauraa auton toisella puolen.

Empimisestä huolimatta Selkee jatkaa juttelua kaksikon kanssa, heittää pari vitsiä ja kertoo lisää tuotteestaan.

– Vaikutat niin mukavalta, että ehkä me voisimme keskustella tästä juuri sinun kanssasi, Harala toteaa.

Ovelta ovelle -myynti

Puhelinmyynnin voi kieltää, mutta kotimyyntiä ei.

Euroopan komissio suunnittelee direktiivimuutosta, joka mahdollistaisi sen, että jäsenmaat voisivat omalla lainsäädännöllään suitsia myynnin epäeettisiä tapoja.

Myös kotimyynnin kieltäminen voi tulevaisuudessa olla mahdollista.

Aino Elomäki
Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS Verkko Plus 1 kk vain 7,90 € (norm. 14,50 €) ja pääset käsiksi kaikkiin Etelä-Suomen Sanomien maksullisiin sisältöihin.

Tilaa tästä 1 kk 7,90 €

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X