Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Päijät-Häme

Rahaa ja hermoja säästyy, tuomioistuinsovittelussa osapuolet hakevat riitaan näköisensä ratkaisun - Tuomari seuraa sivusta ja ohjaa

"Tuossa on ideaa." Riidan ratkaisemista keskustellen kehutaan monella taholla. Silti se ei ole vielä kovin yleistä. Epämuodollinen riidanratkaisu vähentää muodollisten, kalliitten ja aikaavievien oikeudenkäyntien tarvetta.

Sovitteluistuntoja varten käräjäoikeudessa on oma tila. Istunnon aluksi juodaan kahvit ja jutellaan vaikka urheilusta. Käräjätuomari Juha Kolun mielestä sovinto merkitsee voittoa kummallekin osapuolelle. Kuva: Sami Lettojärvi

Riita-asian ratkaiseminen tuomarin johdolla tapahtuvassa sovittelussa on yleistynyt, mutta parannettavaa on yhä. Oikeusministeriö on asettamassa työryhmän edistämään sovittelun käyttöä. Sovittelu säästää esimerkiksi kiinteistökauppariidan osapuolten aikaa, rahaa ja hermoja.

Vastikään kaatuneen hallituksen hallitusohjelmaan on kirjattu, että sovittelun käyttöä lisätään oikeudenkäyntien määrän vähentämiseksi. Tätä varten ministeriö on asettamassa sisäisen työryhmän.

Istunnon alussa Juha Kolu astelee fläppitaululle, jossa on kuvattuna riita-asian käsittelyvaiheet oikeudessa. Jos riitaan haetaan hovioikeuden ratkaisu, aikaa kuluu noin kaksi vuotta. Kuva: Sami Lettojärvi

Työryhmällä ei ole vielä konkreettista toimeksiantoa. Kehittämisneuvos Aarne Kinnusen mielestä sen tulisi ainakin pohtia koulutuksen lisäämistä niin oikeustieteen opiskelijoille kuin tuomareillekin. Myös tiedottaminen tullee arvioitavaksi.

Kinnunen myöntää, että sovittelun käytössä on alueellisia eroja, vaikkei siitä tutkimustietoa olekaan.

– Oletukseni on, että kyse on myös henkilökohtaisesta kiinnostuksesta. Laamannin tai käräjätuomarin innostuneisuus vaikuttaa, Kinnunen sanoo ja muistuttaa, että tuomioistuimet ovat itsenäisiä.

Työryhmän tehtävänä on tarkastella sovittelua kokonaisuutena, josta tuomioistuinsovittelu muodostaa yhden osan. Sovittelupalveluja tarjoavat tuomioistuinten lisäksi kolmas sektori, kunnat, kirkko, koulut ja työyhteisöt.

– Tavoitteena on tarkastella, onko eri sovittelupalvelujen välille saatavissa synergiaetuja, Aarne Kinnunen sanoo.

Kuva: Anssi Hietamaa

Koordinointi puuttuu

Myös kehittämispäällikkö Henrik Elonheimo Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta katsoo, että tuomioistuinsovittelun käyttö riippuu tuomarin henkilöstä. Hänen havaintonsa on, että menettely on nyt lyömässä itseään läpi, koska tuomarikunnassa on tapahtumassa sukupolvenvaihdos.

Menettelyn käytön vähäisyys voi johtua myös siitä, ettei sille ole ollut yhtä selkeää kansallista kehittäjää ja kehittämisohjelmaa kuin mitä Thl on tarjonnut sovittelutoimistojen suhteen. Sovittelutoimistoissa käsiteltiin viime vuonna noin 15 000 asiaa.

Elonheimon mielestä sovittelukoulutusta yliopistoissa pitäisi lisätä ja tiedottamista parantaa.

– Avustajat saattavat olla ajatukselle varautuneita, sillä sovittelussa heidän roolinsa on pienempi, eivätkä he pysty laskuttamaan niin paljon.

Asianajajaliiton varapuheenjohtaja Hanna Räihä-Mäntyharju Tampereelta ei ole kuullut, että avustajien sovitteluhalukkuus liittyisi laskutukseen.

Hän pitää lakia sen verran tuoreena (voimaan 2006), ettei sitä vielä tunneta kovin hyvin. Tiedottaminen kuuluu tuomioistuimille ja avustajille.

– Liitto kannustaa sovitteluun ja järjestää koulutusta, Räihä-Mäntyharju sanoo ja muistuttaa, että riitoja sovitaan myös avustajien kesken menemättä oikeuteen.

– Nuorille avustajille sovittelu on tutumpaa, mutta yksilöllisiä eroja on.

Avustajan asema ratkaiseva

Oulun käräjäoikeuden käräjätuomari Kari Turtiainen korostaa avustajan roolia.

– Avustajan eettisenä velvollisuutena on etsiä vaihtoehtoisia riidanratkaisutapoja. On kriittistä, miten asianajajakunta ottaa sovittelun työkalupakkiinsa. Oulun seudun asianajajia on tässä asiassa kiittäminen, Turtiainen sanoo.

"...asianajajan oma suhtautuminen tuomioistuinsovitteluun heijastuu vahvasti myös päämiehen käsitykseen siitä, kuinka riita-asian käsittelyssä tulisi edetä", todetaan Lapin yliopistossa 2017 valmistuneessa tutkielmassa.

Siinä vertailtiin oululaisten ja keskisuomalaisten asianajajien sovitteluaktiivisuutta. Keski-Suomessa sovitteluun ei ollut päädytty kertaakaan asiakkaan pyynnöstä, kun Oulussa joka viides sovittelu perustui asiakkaan aloitteeseen. Oulussa sovittelukulttuuri on muuta maata kehittyneempää ja tieto sovittelun mahdollisuudesta saavuttanut kansalaiset.

Tutkielmassa todetaan lisäksi, että palkkio vähentää asianajajan halukkuutta osallistua sovitteluun.

Keski-Suomen käräjäoikeus ehdottaa kotisivuillaan selkeästi, että riita-asiat käsiteltäisiin tuomioistuinsovittelussa. Laamanni Hannu Kilpelän mukaan sovittelujen määrän kasvun taustalla näkyy, että asianajajat ovat omaksuneet sovitteluinstrumentin aikaisempaa paremmin.

Oulun käräjäoikeuden edelläkävijyys tunnetaan kautta maan.

– Ajattelin jo lakia valmisteltaessa, että tuossa on ideaa, käräjätuomari Turtiainen muistelee. Ensimmäiset vuodet olivat kuitenkin hiljaisia.

– Tuomareitten ajatusmaailma oli silloin toisenlainen kuin nyt.

Turtiainen pitää myönteisenä, että yliopistoissakin annetaan koulutusta sovitteluun. Hän itse kouluttaa tuomareita koko maassa.

Millainen sitten on hyvä sovittelutuomari?

– Hänellä on oltava kyky kuunnella ja ymmärtää, miten osapuolet lähestyvät riitaa. Mutkattomuus, läsnäolo. Oman persoonan peliin heittäminen. Aktiivisuus ei ole pahasta, mutta puolueettomuus on säilytettävä.

Kari Turtiaisen mukaan yleismaailmallinen nyrkkisääntö on, että kolmessa asiassa neljästä löytyy sovinnollinen ratkaisu.

– Oulun käräjäoikeudessa se oli 2017 lähes 90 prosenttia.

Kuva: Anssi Hietamaa

"Henkimaailman asioita"

Kari Turtiaisen mukaan sovittelua tapahtuu enenevässä määrin myös hovioikeuksissa. Itä-Suomen hovioikeudessa se on harvinaista, vuoden 2015 jälkeen on ollut yksi tapaus. Siinä sovittelu keskeytettiin.

Yksi sovittelevista tuomareista on viime vuonna hovioikeudenneuvoksena aloittanut Seppo Isometsä. Hän toimi sovittelijana myös edellisessä tehtävässään Pohjois-Savon käräjäoikeudessa.

– Kokemukset ovat olleet pääsääntöisesti hyviä.

Isometsä myöntää, että sovittelu on myös "vähän henkimaailman asioita".

– Sovittelijan pitää osata käyttää momentum hyödyksi. Hänellä on hyvä olla pelisilmää ja tuntea ihmisen psyykettä. Hankalaksi arvioidussakin riidassa voi syntyä sovinto.

Hallituksen tavoite lisätä tuomioistuinsovittelua saa täyden tuen Helsingin yliopiston prosessioikeuden professori Tuula Linnalta. Edellytyksenä sovittelulle on, että osapuolet ovat suunnilleen tasavahvoja.

Linnan mielestä sovitteluaktiivisuus ei riipu tuomarin iästä.

– Tunnen monia keski-ikäisiä sovittelijoita, hän sanoo ja muistuttaa, että tuomarilla ei ole virkaan liittyvää velvollisuutta sovitella.

Hän pitää tuomioistuinsovittelua erityislaatuisena ja vaativana tapana ratkaista riitoja. Siinä tuomari joutuu laittamaan itsensä likoon.

Riita-asian istunnon johtaminen ei ole "arvokkaampaa" kuin sovitteluistunnon vetäminen. Siinä tuomari pohjustaa sovintoa, jonka asianosaiset itse tekevät.

– Hyvä sovittelutuomari ei useinkaan edes anna sovintoesitystä.

"Sovittelu on nykyaikaa"

Päijät-Hämeen käräjäoikeuden käräjätuomareista yhdeksän toimii sovittelijoina, heidän joukossaan osastonjohtajat Juha Kolu ja Tiina Pirinen.

– Alkuun tuomioistuinsovitteluun tultiin lähes aina avustajan kautta. Nyt tietoisuus sovittelusta on lisääntynyt, ja käräjäoikeuteen tulee myös sellaisia hakemuksia, joissa ei ole edes avustajaa, Kolu sanoo. Hänen mukaansa kokemus on kuitenkin osoittanut, että juridisesti hankalissa riita-asioissa avustajasta on usein hyötyä.

Tiina Pirisen mukaan on tavallista, että asianajajat suosittelevat päämiehelleen sovittelua.

– Kannustan sovitteluun, se on nykyaikaa. Sovittelussa ratkaisu on asianosaisten käsissä. He pääsevät muotoilemaan ratkaisun itsensä näköiseksi. Sovittelu on myös nopeaa, Pirinen luettelee hyötyjä.

Päivässä pakettiin

Täysimittaisessa oikeudenkäynnissä asiaa valmistellaan kirjallisesti ja suullisesti ennen pääkäsittelyä. Jos käräjäoikeuden ratkaisusta valitetaan hovioikeuteen, riidan käsittely voi hyvinkin viedä kaksi vuotta.

Tuomioistuinsovittelu hoituu yleensä yhden päivän aikana. Puheenvuoroja ei äänitetä eikä pöytäkirjaa pidetä.

Sovittelun suosioon vaikuttaa myös normimenettelyyn liittyvä kuluriski: hävinnyt osapuoli maksaa myös toisen osapuolen oikeudenkäyntikulut. Sovittelussa pääsääntö on, että jokainen maksaa omat kulunsa. Käräjäoikeus perii tuomioistuinmaksua 260 euroa.

– Täysimittaisessa oikeudenkäynnissä voi saada enemmän korvauksia, mutta on vaikea ennakoida, miten riita päättyy. Jos riita saadaan sovittua, molemmat osapuolet ovat voittajia, Juha Kolu katsoo. Hänen mukaansa sovittelu on aina edullisempaa kuin normimenettely työläine kanteen ja vastauksen laatimisineen,

Hänen mielestään sovittelu on järkevää esimerkiksi kiinteistökauppariidoissa. Ostaja saa yhdessä sovitun korvauksen heti ja pääsee jatkamaan remonttia ilman että tarvitsisi odottaa puolitoista vuotta hovioikeuden ratkaisua.

– Olen huomannut, että sovinnon jälkeen ihmiset ovat helpottuneita, Kolu kertoo. Helpotus voi olla jopa niin suuri, että asianosaisen silmät kostuvat.

Sovittelussa on jopa purettu vapaaehtoisesti 400 000 euron kiinteistökauppa.

Tapauksiin, joissa asianosaisella on vahva periaate, että "periksi ei anneta", sovittelu ei Tiina Pirisen mukaan sovellu. Se ei käy myöskään sellaisiin perheoikeudellisiin asioihin, joihin liittyy rajua väkivaltaa. Osapuolet eivät silloin ole tasaväkisiä.

Katseet tulevaisuuteen

Sovittelun lähtökohta on hedelmällinen, kun kumpikin osapuoli tulee siihen asenteella, että "asiaan pitäisi nyt saada jokin ratkaisu". Mieltä painavasta riidasta halutaan eroon.

Sovittelijan on tärkeää antaa riidan osapuolille aikaa etsiä sovintoa. Hän voi myös antaa heille ohjausta ja neuvoja.

Jos toinen osapuoli esittää tiukalta kuulostavan "viimeisen tarjouksen", sovittelija voi käydä osapuolten kesken erillisneuvotteluja lukon avaamiseksi.

– Riita-asian tuomiossa on kyse siitä, mitä tuomari pitää oikeana. Sovittelussa on kyse siitä, mitä osapuolet ovat valmiit hyväksymään, Juha Kolu vertaa.

Toinen ero on siinä, että käräjillä katsotaan menneeseen, siihen, kuka on tehnyt mitäkin, kun taas sovittelussa katsotaan tulevaisuuteen.

– Pääosa riita-asioista voidaan sopia, Tiina Pirinen sanoo. Menettelyn etuna on lisäksi, että sovintosopimukseen voidaan kirjata elementtejä juridiikan ulkopuolelta ja sopia vaikkapa siitä, että vastedes osapuolet, esimerkiksi naapurit, tervehtivät toisiaan asiallisesti.

Voittaako Pelicans vai...

Sovittelu on alusta alkaen mutkatonta: itse tehdyllä hakemuksella ei ole muotovaatimusta.

Ainakin Päijät-Hämeen käräjäoikeudessa sovitteluistunnon aluksi istutaan kahvipöytään. Samalla tuomari selostaa, mitä sovittelu tarkoittaa.

– Aluksi voidaan jutella vaikka jääkiekosta tai hiihdosta, Kolu kertoo.

Aamupäivä kuluu siihen, että asianosaiset kertovat näkemyksensä asiasta. Lounastauon jälkeen ruvetaan hakemaan sovintoa.

Riidan osapuolet voivat milloin tahansa keskeyttää istunnon. Riita siirtyy silloin normimenettelyyn.

Jos sovinto syntyy, asianosaiset allekirjoittavat sovintosopimuksen, jonka oikeus vahvistaa. Se on ulosottokelpoisena vahva paperi. Sopimukseen kirjataan lisäksi, että asianosaiset sitoutuvat olemaan valittamatta sovinnon vahvistamispäätöksestä.

Sovittu mikä sovittu, mieli ei saa enää muuttua.

Kaksi esimerkkitapausta Päijät-Hämeen käräjäoikeudesta

"Olin helpottunut, kun se oli ohi"

– Hyvä, että sain tuoda esille asian, joka kaiveli minua.

Näin kuvaa kokemustaan tuomioistuinsovittelusta irtisanotuksi tullut nainen. Sovitteluun hän ja entinen työnantaja päätyivät käräjäoikeuden aloitteesta.

– Asia oli kestänyt kauan, olin henkisesti loppu. Jos sovintoa ei olisi syntynyt, aikaa olisi mennyt yli vuosi enemmän.

Nainen myöntää, että vastapuolen kohtaaminen oli "tosi inhottavaa". Ennen potkuja työnantaja oli esittänyt hänestä "karseita syytöksiä"

Sovittelu alkoi nihkeästi, ja naisen avustaja totesikin, että "ei toimi". Sovitteleva tuomari sanoi, että jos juttu menee käräjille, lopputulos on epävarma. Sovittelu jatkui.

– Tuomari vaan kuunteli ja antoi neuvoja. Hän oli rauhallinen ja mukava, eikä ollut minun puolella eikä vastapuolen puolella, nainen sanoo.

Nainen ymmärsi, että sovittelu on turvallisempi tie. Jos riita olisi ratkaistu oikeudessa ja vaikka hän olisi voittanut, oikeudenkäyntikulut olisivat voineet olla suuremmat kuin sovittelussa.

Sovinnon merkiksi osapuolet kättelivät. Nainen sanoo, että hänelle jäi paha maku suuhun, kun ei saanut kaikkia vaatimuksiaan läpi, sillä "mielipahasta ei saa korvauksia".

"Oltiin liian kaukana"

Aina kiinteistökauppariitojen sovittelu ei tuota tulosta. Näin kävi tapauksessa, jossa "toinen tarjosi nollaa ja toinen vaati sataa".

– Näkökannat olivat kaukana toisistaan, katsoo kiinteistön myynyttä firmaa vastaan kanteen nostanut mies. Hän vaati firmalta hinnanalennuksena ja vahingonkorvauksena kuusinumeroista summaa. Vastaaja vaati kanteen hylkäämistä.

– Oma mielipiteeni oli, että miksi sovitellaan, kun näkemykset ovat niin kaukana toisistaan, mies sanoo.

Hänellä on myös käsitys syystä, jonka takia sovitteluistunto järjestettiin:

– Asianajajat saivat yhden päivän lisää laskutettavaa, se on minusta päivänselvää. Koen suuresti, että Suomessa ei saa oikeutta.

Sovitteluistunto menettelynä ei ollut hänelle entuudestaan tuttu. Siinä käytiin tuttuja asioita läpi "turhan päiten".

Sovintoa ei syntynyt, joten riita ratkaistiin tuomioistuinmenettelyssä. Käräjäoikeus velvoitti firman maksamaan kantajalle korvauksia viisinumeroisen summan. Oikeudenkäyntikulut kumpikin saa maksaa itse.

Kantaja ei valittanut hovioikeuteen, koska oli olemassa riski, että talo menee alta.

Kantaja tai hänen avustajansa eivät ole Päijät-Hämeestä.

Hyvä työkalu

Tuomioistuinsovittelu

Tuomioistuinsovittelu on vaihtoehto oikeudenkäynnille ratkaista riita-asia.

Mahdollista vuodesta 2006. Käyttö yleistynyt viime vuosina.

Haetaan vapaamuotoisella hakemuksella, jossa on lyhyt kuvaus riidasta.

Edellyttää kaikkien osapuolten suostumusta.

Soveltuu muun muassa kiinteistö-, työsuhde- ja velkomusriitojen käsittelyyn. Yleisesti käytetty lapsen huoltoon ja tapaamisoikeuteen liittyvissä riidoissa.

Sovittelussa osapuolet määrittelevät itse keskustellen mahdollisen sovinnon ehdot. Puolueettomana sovittelijana toimiva käräjätuomari opastaa ja auttaa osapuolia kuuntelemaan toisiaan.

Sovittelija ei ratkaise riitaa.

Osapuolet voivat käyttää lakimiestä.

Käräjäoikeus perii 260 euron maksun, sen lisäksi tulee mahdollisen avustajan palkkio. Osapuolet vastaavat omista kuluistaan.

Sovitteluistunto hoituu yleensä yhden päivän aikana.

Laaditaan sovintosopimus, jonka sovittelija vahvistaa. Sopimus on ulosottokelpoinen.

Osapuolet sitoutuvat olemaan valittamatta sovinnon vahvistamispäätöksestä.

Mikko Kivelä
mikko.kivela@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi