Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Päijät-Häme

Hollolan kuolonkolarista alkaa onnettomuustutkinta, totuus on koottava useasta palasesta

Paikalle tuotu kynttilä muistutti ihmishengen vaatineesta liikenneonnettomuudesta Hollolan Salpakankaalla. Kuva: Sami Lettojärvi

Hollolan Salpakankaalla maanantaina tapahtuneeseen kuolonkolariin etsitään syytä perinpohjaisella selvitystyöllä. Onnettomuuden tutkintalautakunta käy läpi tietoja tapahtumapaikasta, ajoneuvojen kunnosta, kuljettajien saamista vammoista ja heidän toiminnastaan ennen onnettomuutta.

Hollolan turman selvittämiseen on vahvat lähtökohdat, koska silminnäkijöitä on jo tavoitettu. Lisäksi yhteenajon oletettu aiheuttaja eli punaisia päin ajaminen näyttää vahvistuvan todelliseksi syyksi. Lisäksi keliolot ovat pysyneet jokseenkin samoina myös onnettomuuden jälkeen, mikä auttaa tutkijoiden työtä.

Liikenneonnettomuus tapahtui maanantaina noin klo 17 valtatie 12:n ja Tiilijärventien risteyksessä. Tiilijärventieltä valtatielle tulleen henkilöauton kuljettaja menehtyi, kun Lahden suunnasta ajanut rekka-auto osui hänen ajoneuvoonsa. Rekan kuljettaja sai vakavia vammoja, mutta on toipumassa.

Rekkakuskia epäillään törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta ja törkeästä kuolemantuottamuksesta. Tutkintalautakunta ei tosin keskity onnettomuuden rikosoikeudelliseen puoleen, koska siltä osin selvitystyö on poliisin vastuulla.

Joukko asiantuntijoita

Hollolan tapauksessa kuten muissakin vakavissa onnettomuuksissa tutkintalautakuntaan kootaan laaja joukko asiantuntijoita. Kokoonpanoon voi kuulua liikennepuolen poliiseja, katsastusmiehiä, Liikenneturvan edustajia, oikeuslääkäreitä ja käyttäytymistieteilijöitä.

Yhteen koottu viisaus ei silti läheskään aina takaa, että tieturmat saataisiin selvitetyksi kokonaan. Tutkijoilla on voitettavanaan monta estettä.

Tutkinnan koordinaattori Juha Nuutinen Onnettomuustietoinstituutista (OTI) nimeää esimerkkinä tieturman, johon voi kuulua monta osapuolta ja monta törmäystä. Tapahtumien kulku koostuu silloin poikkeuksellisen monesta palasesta, joista kaikki eivät loksahda kohdilleen helposti.

Onnettomuuspaikan tutkimisella on kiire, jos jäätyminen ja lumentulo ovat peittämässä turman alkuperäiset keliolot. Lisäksi tietojen keruu on haasteellista, jos turman osapuolet ovat menehtyneet ja ulkopuolisia silminnäkijöitä ei ole.

– Se vaihtelee, mikä kulloinkin on työlästä ja mikä aiheuttaa paljon tekemistä, luonnehtii Nuutinen.

Valot eivät paljasta kaikkea

Risteyskolareissa liikennevalojen jaksotus paljastaa, miten valot onnettomuushetkellä toimivat. Hollolan onnettomuudesta esimerkiksi on jo saatu selville, että Tiilijärventien risteysvalot olivat toimineet tapahtumahetkellä normaalisti. Sen sijaan valotekniikka ei kerro, miten risteyksessä oikeasti on ajettu.

Toisaalta taas tekniikka voi paljastaa jotain, mikä muuten jäisi toteen näyttämättä. Tutkijat saavat Nuutisen mukaan hyvällä onnella tietoja kelikameroiden, tienvarsikameroiden ja autokameroiden taltioimista kuvista.

Joskus jäädään todennäköisyyksien varaan vaille lopullisia vastauksia. Kukaan ei aina osaa varmuudella sanoa vaikkapa sitä, nukahtiko kuski rattiinsa vai puhuiko hän puhelimeen juuri ennen yhteenajoa.

Tällöin tutkintalautakunta voi eri lähteistä koottua tietoa yhdistelemällä esittää tapahtumien kulusta eri vaihtoehtoja, jotka eivät sulje toisiaan pois.

– Valtaosassa tapauksista saadaan todennäköiset syyt selville, arvioi Juha Nuutinen.

Hän ei halua ottaa kantaa Hollolassa tapahtuneeseen liikenneonnettomuuteen.

Petri Koivisto
petri.koivisto@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi