Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Päijät-Häme

Hollolalainen etsivä nuorisotyöntekijä Janne Saarinen antautuu työhönsä täydestä sydämestään ja tuntee sen välillä nahoissaan

Janne Saarinen toteaa, että ainoa oikea tapa toimia nuorten kanssa on olla oma itsensä puutteineen päivineen.

Etsivän nuorisotyön tulokset nähdään usein vasta vuosien päästä. Janne Saarista ilahduttaa nähdä nuori esimerkiksi opinnoissa, työharjoittelussa tai perustamassa perhettä. Kuva: Sami Lettojärvi

Ulkoapäin tilanne näytti huolettomalta.

Janne Saarinen istui nuorten kanssa jutustelemassa niitä näitä, kun puhelimeen kilahti viesti. Se tuli nuorelta, joka istui samassa seurueessa.

Tilanne ympärillä jatkui kepeänä, eikä kukaan olisi voinut arvata, että samaan aikaan Saarinen jutteli WhatsAppissa nuoren elämän painavammista asioista.

Työmme saattaa joskus näyttää ulospäin siltä kuin emme tekisi töitä, sanoo etsivää nuorisotyötä Hollolassa tekevä Saarinen, jonka työnkuva ei mahdu Excel-taulukkoon eikä kahdeksan ja neljän väliseen virka-aikaan.

Juuri nyt olemme Parinpellon leirikeskuksessa, jossa jopo-luokkalaiset viettävät leirikoulua. Jopo on yhdeksäsluokkalaisille tarkoitettua joustavaa perusopetusta, joka sisältää paljon työharjoittelujaksoja ja muuta tukea elämään. Saarinen työskentelee Heinsuon koululla opettajan työparina opettaen muun muassa elämänhallintaan ja sosiaaliseen elämään liittyviä taitoja.

Koulun jopo-työn ohella Saarinen etsii tiiminsä kanssa muitakin 15—29-vuotiaita nuoria, jotka ovat tietyllä tavalla kadoksissa. Koulusta, työelämästä, ehkä omalta itseltään.

Nuorten signaalien lukemiseen tarvitaan tietynlaista herkkyyttä. Tai kuten Saarinen sen ilmaisee:

— Saatan nähdä, että jollain on jotain.

Hänelle signaalit ovat ilmeisiä. Se että ”jollain on jotain” voi ilmetä ylimääräisenä levottomuutena tai kuoreen vetäytymisenä. Silloin on hyvä nykäistä hihasta ja kysäistä: ”Miten menee?”

On tiettyjä kuvioita, joiden Saarinen näkee toistuvan.

— Koulu ei maistu. Jäät kotiin makaamaan ja pelaamaan. Kaverit alkavat valmistua ammattiin, ja äkkiä huomaat olevasi itse tyhjän päällä, hän kuvailee.

Voi tulla ongelmia raha-asioiden kanssa. Laskut ja vuokra jäävät maksamatta. Sähköt menevät, häätö uhkaa.

Rajojen puute hävittää toisten ihmisten arvostuksen

Janne Saarisen mukaan taustalla voi olla hyvin monenlaisia ongelmia, jos nuori ei saa otetta elämästä. Joskus ongelma voi olla jopa riittävän luku- ja kirjoitustaidon puute. Kuva: Sami Lettojärvi

Kun tietäisi, Saarinen huokaa, kun häneltä kysyy, mitä perimmäisiä syitä on taustalla, jos nuori ei saa otetta elämästään.

Joskus taustalla on mielenterveys- tai päihdeongelma, joka rajoittaa elämää. Joskus ongelmia voi olla jopa luku- ja kirjoitustaidon kaltaisissa perusasioissa.

— Joskus nuorista näkee, että he ovat saaneet tehdä mitä vain. Ei ole ollut verkostoa, joka rajaisi touhuja ja ”tuottaisi pettymyksiä”. Silloin elämästä häviää vastuullisuus ja toisten ihmisten arvostus, Saarinen sanoo.

Hän toteaa olevansa kiitollinen omille vanhemmilleen, jotka aikanaan osasivat vetää rajoja ja osoittivat, mitä toisten kunnioittaminen tarkoittaa.

Hollolassa varttuneena Kiekkoreippaan kasvattina Saarinen tavoitteli tosissaan ammattilaisjääkiekkoilijan uraa. Vanhemmat kuitenkin asettivat ehdon: jos ei koulua hoideta, ei myöskään harrastusta tueta. Saarinen kirjoitti ylioppilaaksi ”rimaa hipoen”, mutta kirjoitti kuitenkin.

— Hollolaan en jää, vannoi hän ja kokeili siipiään ammattilaisurheilijana Tanskassa. Se ei kuitenkaan riittänyt takaamaan toimeentuloa, ja niin hän palasi Suomeen.

Sosiaalisuusvoimaa tankataan luonnossa ja perheen parissa

Kiekkoilijana Saarinen sai jo varhain vastuulleen nuorempien junioreiden opastamista ja huomasi itsessään ominaisuuksia, jotka osoittivat tietä nuorten parissa työskentelyyn. Oli herkkyyttä havaita, jos toisilla oli ongelmia. Oli taipumusta ottaa toisten asioita huolehtiakseen — välillä liiallisuuteenkin saakka.

Nuorten tärkein tarve on tulla kuulluksi ja kohdatuksi. Nuorisotyöntekijä Janne Saarinen

— Jos nyt saisin sanoa neuvon nuorelle itselleni, sanoisin: jääkiekon suhteen voisit yrittää kovemminkin, mutta muuten elämässä tarvitsisit lisää tervettä itsekkyyttä, hän sanoo.

— Omat jaksamisen rajat on pitänyt testata kantapään kautta, sillä en osaa tehdä tätä työtä muulla tavoin kuin laittamalla itseni täysin likoon. Nykyisin osaan tankata ”sosiaalisuusvoimavaroja” liikkumalla luonnossa ja viettämällä rauhassa aikaa perheen parissa.

Nuorille ei kannata esittää roolia

Saarinen toteaa, että ainoa oikea tapa toimia nuorten kanssa on olla oma itsensä puutteineen päivineen. Roolin esittämisen he vaistoavat heti, eikä yhteyttä silloin synny.

— Nuorille voi kyllä tarvittaessa sanoa, että mulla ei nyt satu olemaan paras mahdollinen päivä tänään.

Etsivän nuorisotyötiimin työskentely on kokonaisvaltaista auttamista: tilanteen lukemista, luottamuksen rakentamista, rinnalla kulkemista, aktivoimista, asioiden selvittelyä, suoraakin puhetta, arjen siedätyshoitoa. Toivon ylläpitämistä.

— Nuorten tärkein tarve on tulla kuulluksi ja kohdatuksi, vaikka he kuinka taistelisivat vastaan ja käyttäytyisivät huonosti.

Saarinen sanoo viljelleensä aikanaan idealistisia ajatuksia nuorten pelastamisesta kaikelta pahalta. Nykyisin haaveet ovat maltillisempia: kunpa onnistuisi auttamaan yhdenkin elämän syrjään kiinni.

Tuloksia nähdään ehkä vasta vuosien päästä. Etsivän sydäntä lämmittää nähdä nuori opinnoissa, työharjoittelussa, perhettä perustamassa tai mielekkäässä harrastuksessa.

Nuorilta itseltäänkin Saarinen saa toisinaan palautetta. Usein se tulee välillisesti, kautta rantain. Joku on sanonut toiselle:

”Se on hyvä tyyppi.”

Kenen henkilöhaastattelun sinä haluaisit lukea? Ehdota meille haastateltavaa osoitteeseen teema@ess.fi.

Kuka?

Janne Saarinen

Etsivä nuorisotyöntekijä Hollolassa. Työskennellyt myös lastensuojelutehtävissä, erityisopettajana ja jääkiekkovalmentajana.

Syntynyt Hollolassa 1978.

Asuu Hollolassa.

Perhe: Vaimo Pauliina, ”sydämellinen järjen ääni”. Lapset Oona, 14, ja Kaapo, 9.

Harrastukset: Höntsälätkä, kalastus, mökkeily.

Elämän tärkein suunnannäyttäjä: ”Äiti. Hän ei pitänyt itsestään meteliä, mutta osoitti omalla esimerkillään, miten toisista välitetään.”

Kaisa Hako
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi