Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Päijät-Häme

Lahtelainen Antero Parikka paloi loppuun yrittäjänä 1990-luvulla ja kouluttautui ammattioppilaitoksen opettajaksi yli kuusikymppisenä

Mistakesin Pidä huolta -kappaleessa kiteytyy lahtelaisen Antero Parikan mielestä ihmiselon ihanne. Tärkeintä on yhteispeli, ei oma etu ja toisten polkeminen.

Syyslomalla Antero Parikka auttaa poikaansa tämän omakotitalon saneeraustyömaalla Kiveriössä. Kuva: Mirja Hussain

“Pidä huolta itsestäs ja niistä jotka kärsii. Anna almu sille, joka elääkseen sen tarvii.”

Mistakesin Pidä huolta -kappaleessa kiteytyy lahtelaisen Antero Parikan mielestä ihmiselon ihanne. Tärkeintä on yhteispeli, ei oma etu ja toisten polkeminen.

– Laulussa lauletaan, että jokainen joka apua saa, sitä joskus tajuu myös antaa. Kun ihmiset ymmärtävät laittaa hyvän kiertoon, meidän kaikkien on parempi olla, Parikka sanoo.

Viimeiset vuodet Parikka, 68, on jakanut hyvää opettamalla talonrakentajia ja maalareita Salpauksessa, laulamalla vanhuksille sekä jakamalla ruokaa vähävaraisille.

Aina Parikka ei ole Pave Maijasen neuvoja muistanut. Viime vuosituhannella hän painoi rakennusyrittäjänä pitkää päivää ilman pidempiä vapaita ja poltti itsensä loppuun.

Heräsi peräkärryn aisalta

Rakennusyrittäjä pysähtyi vasta, kun pallea ratkesi suuria harkkoja muuratessa.

– Olin tehnyt kovasti töitä. Raskas työ vaati raskaat huvit. Lisäksi olin kova tupakoimaan. Pallean tähystänyt lääkäri sanoi, että jos en muuta elintapojani, parin vuoden päästä niitä ei enää tarvitse muuttaa, Parikka muistelee.

Alkoholi ja tupakka vaihtuivat uskoon, mutta kovaa työtahtia hän ei tajunnut hellittää ennen kuin seinä tuli vastaan pari vuotta myöhemmin.

– Ajoin autoa, kun happi tuntui loppuvan. Taju meni ja heräsin istumasta peräkärryn aisalta. En tiedä kuinka sinne olin päätynyt.

Yrittäjä haki yrityksensä konkurssiin elokuussa 1991.

– Koriluotto, valuuttalaina, lankesi maksuun. En saanut vaadittavaa rahaa siinä hetkessä järkevällä hinnalla mistään, ja olin muutenkin finaalissa. En yksinkertaisesti jaksanut.

Omaisuus oli kiinni töissä, mutta fyysinen ja psyykkinen terveys ei mahdollistanut työmaiden jatkamista.

– Omistin muun muassa tontin, jonne piti rakentaa neljä hirsitaloa. Niitä ei sitten tarvinnut tehdä.

Neljän hehtaarin tontti meni konkurssissa samoin kuin kotitalo.

– Meni myös kymmenen vuoden työt ja isän pieni perintö. Paljon ei jäänyt, mutta ei alussakaan ollut kuin työkalut ja Hiace.

Antero Parikka vaihtoi rakennusyrittäjän hommat opetustöihin. Kuva: Mirja Hussain

Usko esti tarttumasta pulloon

Parikka ei ole sitä tyyppiä, joka jossittelee, mutta sanoo kysyttäessä, että järkevämmällä suunnittelulla tulos olisi voinut olla toinen.

– Osasin kenttätyön, mutta en hallinnollista puolta. Vaikka työntekijöitä oli parhaimmillaan seitsemän, tein itse liian paljon. Otin kaikki työt nurmikosta vesikattoon. Pitäisi paremmin tietää rajansa.

Hän haki velkasaneeraukseen ulosottomiehen neuvosta ja pääsi.

Minulle dokaaminen ei ollut vaihtoehto, kun olin tullut uskoon. Opettaja Antero Parikka

– Se oli suuri helpotus. Pesänhoitajakin oli reilu ja antoi pitää työkalut. Sanoi, ettet kuitenkaan jää laakereillesi lepäämään. Olen kiitollinen siitä, että kohdalleni on sattunut kannustavia ihmisiä, joiden avulla olen pystynyt nousemaan.

Monille kävi 1990-luvun lamassa huonommin.

– Kaikki eivät päässeet sen yli. Moni tarttui hädässään pulloon. Minulle dokaaminen ei ollut vaihtoehto, kun olin tullut uskoon.

Opettajaksi myöhemmällä iällä

Vuosituhannen viimeiset vuoden ja seuraavan ensimmäiset Parikka teki monenlaisia töitä. Hän toimi muun muassa autonkuljettajana kansainvälisessä avustustyössä Kazakstanissa, saneerasi Pohjola-hotellia Petroskoissa ja ajoi Lahti–Turku-pikavuoroa.

Vuonna 2003 työvoimahallinto patisti entisen yrittäjän yrittäjäkurssille.

– Siellä korostettiin, että yrittäjällä pitää olla vähintään kahden kuukauden taloudellinen puskuri siltä varalta, että jotain yllättävää tapahtuu. Ei minulla sellaista ollut, ja moni varmasti laskee edelleen kovassa kilpailussa urakat liian tiukille.

Salpauksen rakennusalan tuntiopettaja Parikasta tuli 55-vuotiaana vuonna 2006.

– Selkä oli reistaillut ja kaipasin kevyempää hommaa. Näin ilmoituksen, sain pestin ja jatkoin omia hommia toiminimellä. Tein puolet opetustöitä ja puolet omia rakennushommia.

Arat ja ujot jäävät jalkoihin

Parikka on ollut 53 vuotta palkkatyössä. Antoisimpia ovat olleet vuodet opettajana.

– Tuntuu hyvältä, kun pystyn jakamaan osaamistani ja olemaan tukena opiskelijoille. Ja se vasta palkitseekin, kun näkee ihmisen löytävän lahjakkuutensa. Olen työskennellyt paljon alanvaihtajien kanssa ja huomannut, että monilla on lahjoja, joista he eivät välttämättä ole olleet tietoisia.

Hän harmittelee, että nykymaailmassa esille tuntuvat pääsevän pelkästään äänekkäimmät.

– Maan hiljaiset uhkaavat jäädä jalkoihin. Arat ja ujot saattavat olla hyvinkin päteviä, mutta heidän on vaikea päästä esittelemään osaamistaan.

Eläkekahvit juotu, mutta työ jatkuu vielä

Parikka on baptisti, kuten Yhdysvaltain presidentit Jimmy Carter ja Bill Clinton sekä edesmennyt country-legenda Johnny Cash.

– Usko kannattelee minua, mutta en puhu ihmisille Jeesuksesta. Uskon pitäisi näkyä esimerkissä. Iso kirja opettaa, että rakasta lähimmäistäsi. Yritän tulla kaikkien kanssa toimeen, oli ihmisen maailmankatsomus mikä hyvänsä, Parikka sanoo.

Opettajan eläkekahvit juotiin Salpauksessa syyskuussa, mutta hän jatkaa opettajana ainakin joulukuulle.

Tämä juttu tehtiin lukijan vinkistä. Kenen henkilöhaastattelun sinä haluaisit lukea? Ehdota meille haastateltavaa osoitteeseen teema@ess.fi.

Kuka?

Antero Parikka

68-vuotias rakennusalan ammattilainen ja opettaja.

Asuu vaimonsa Pia Parikan kanssa Lahden Kerinkalliossa.

Viisi lasta ja kolme lastenlasta.

Aloitti työuransa 14-vuotiaana Hollolan Kalliolan osuuskaupassa.

Suoritti 60 vuotta täytettyään talonrakentamisen erikoisammattitutkinnon, opettajan pedagogiset opinnot sekä näyttötutkintomestarikoulutuksen.

Harrastaa laulua, hiihtoa ja luontoa. Tekee vapaaehtoistyötä seurakunnan ruokajakelussa.

Janne Urpunen
janne.urpunen@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi