Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Päijät-Häme

Mitä kaikkea lahtelaisten koulujen löytötavaralaareista löytyy? Ainakin seitsemän koneellisen verran mustia toppahousuja, jotka opettaja pesi kesällä kotonaan

Opettaja Annasirkku Tiilikainen ihmettelee kasvavia löytövaatekasoja Kivimaan koulussa. Nimikointi helpottaisi tunnistusta. Kuva: Sami Kuusivirta

Kivimaan koulun pihan läpi kävely antaa ennakkoaavistuksen ongelman laajuudesta. Kaksi vaaleanpunaista ja kolme mustaa, paritonta hansikasta odotti löytäjäänsä märällä asfaltilla.

Lisää löytötavaraa löytyy koulun sisältä. Käytävien varsilta löytyy useita laatikoita, jotka tursuavat monenlaisia ulkovaatteita. Ulkovaatekautta ei vielä ole eletty kovin pitkään, joten voi vain kuvitella, miltä pinot näyttävät keväällä.

Kivimaan koululla ei kuitenkaan odoteta niin pitkään, vaan vanhemmille on lähetetty viesti tulla tarkistamaan, josko kasoista löytyisi jotain tuttua.

– Toimimme näin neljä kertaa lukuvuodessa, ettei tavaramäärä paisu liikaa, kertoo opettaja Annasirkku Tiilikainen.

Löytötavaroille on keksitty monenlaisia säilytyspaikkoja parakkikoulussa. Kuva: Sami Kuusivirta

Joskus koteihin on myös lähetty kuvia valikoimasta. Se toimi hyvänä herätteenä.

Kivimaan koulu on mukana Vihreä Lippu-ohjelmassa, joka velvoittaa edistämään ympäristöasioita. Sen mukaisesti omistajaa vaille jääneet tavarat toimitaan myytäviksi joko Punaisen Ristin Konttiin tai kierrätysmyymälä Patinaan.

Pesu ennen lahjoitusta

Kierrätykseen ei kuitenkaan huolita likaisia vaatteita, joten eräs opettaja pesi viime kesänä kotonaan seitsemän koneellista mustia ulkotoppahousuja. Pesu ja kuivatus kesti kaksi päivää.

Viime keväänä koululle jäi myös laatusukset sekä luistimia.

– Sukset menivät Konttiin, mutta luistimet jäivät koululle. Kaikilla ei ole omia luistimia, mutta meillä on hyvä varasto, kertoo Tiilikainen.

Löydetyt arvoesineet kuten avaimet ja puhelimet säilytetään koulun kansliassa.

Lapsen muisti on lyhyt

Aikuisetkin toki unohtelevat tavaroitaan, mutta koulun löytövaatepaljoutta on vaikea ymmärtää. Ulkovaatteet ovat sentään ainakin uutena ostettuna kalliita.

Ekaluokkalaisen Iida Anderssonin muisti on vielä kovin lyhyt. Kuva: Sami Kuusivirta

Kuusivuotias ekaluokkalainen Iida Andersson käy esimerkistä lapsen muistista. Hän oli maanantaina juuri lähdössä koulusta kotiin isänsä kanssa, kun huomasi jotain kadonneen: kauluri ja pipo.

– Entä ulkohousut ? Sinulla oli varmasti myös mustat ulkohousut aamulla, kyseli isä Jan-Erik Andersson. 29 Iidan mielestä ei varmasti ollut, mutta soitto äidille vahvisti isän kannan.

Löytötavarat valuvat helposti käytäville. Kuva: Sami Kuusivirta

Puuttuvia asusteita lähdettiin etsimään viereiseen parakkiin, ja siltä ne löytyivätkin. Oikea omistaja varmistui nimilapusta, ja isä oli tyytyväinen.

– Tällaiset housut maksavat 30–50 euroa.

Vaatteiden ja kenkien nimikointi on koulun harras toive, ja nimenomaan oma nimi eikä kierrätysvaatteen edellisen käyttäjän nimeä.

Oma ongelmansa on, että jotkut oppilaat levittävät tahallaan löytötavaralaatikon sisältöä lattioille ja naulakoihin. Toisaalta jotkut luokat huolehtivat toinen toistensa tavaroista esimerkillisesti.

Kivimaan peruskoulu on yhtenäiskoulu eli siinä käydään luokat 1–9. Oppilaita koulussa on noin 800.

Iida on valmis lähtemään kotiin, mutta isä Jan-Erik Andersson haluaisi tietää, missä ulkohousut ovat. Kuva: Sami Kuusivirta

Mukkulan koulu on saman kokoinen yhtenäiskoulu. Rehtorin Hanna Saarisen mielestä löytötavara ei ole iso ongelma:

– Iso talo, aina jotain löytyy. Enimmäkseen löytyy kaulahuivia, pipoja, käsineitä ja villasukkia. Takkeja jää harvoin ja opettajat pyrkivät käymään niitä läpi. Arvokkaat löydöt tuodaan kansliaan.

Entä loppusijoitus?

– Pieni osa mennyt lahjoituksena hyväntekeväisyyteen, loput roskiin.

Kolmas suurkoulu on Launeen koulu, jonka apulaisrehtori Jukka Manninen myöntää, että tavaraa jää tosi paljon.

– Ennen lomia lähetetään kotiin viestiä, jossa kehotetaan katsomaan omat vaatteet. Loput viedään (SPR:n) Konttiin.

Urheiluvälineille löytyy sentään aina omistaja.

Lue myös: Saisiko olla sähköhammasharja, verensokerimittari tai vaikkapa taljajousi? Muun muassa nämä olivat tarjolla Hämeen poliisin järjestämässä perinteisessä huutokaupassa
 
Pirjo Kamppila
pirjo.kamppila@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi