Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Päijät-Häme

Tätä on saarikorjuu: Entinen hinaaja Kymi 6 kuljettaa hakkuukoneita, metsätraktoreita ja saarissa hakattavaa puuta pitkin Päijännettä

Metsää hakataan saarissa lupien, kelien ja kannattavuuden ristiaallokossa. Puuta on saatava riittävästi, mutta maisema ei saa muuttua. Kuiva kesä laski järven vedenpintaa, mikä vaikeuttaa kuljetusta.

Kalkkisten kylä Asikkalassa komeilee syysruskassa, mutta loistoa ihailemassa on vain vähän väkeä. Vesiliikennekin on lähes tyrehtynyt.

Viime päivinä kanavassa on kulkenut erikoiskuljetus, jossa pieni punainen hinaaja Kymi 6 työntää edellään raskasta proomua eli teräslauttaa. Kymi 6 on entinen Rauma-Repolan hinaaja.

Proomu on lastattu puulla, joka on hakattu Päijänteen saaressa. Se on matkalla Padasjoen Maakeskenlahteen, jossa puut nostetaan maihin ja kuljetetaan edelleen tukkirekoilla tehtaille. Matkaa mantereelle on 15 kilometriä ja se kestää pari tuntia suuntaansa.

Kuva: Timo Filpus

Hinaajan kipparin Raimo Koljanderin ja kansimies Sampo Halttusen työmaat ovat pitkin poikin Päijännettä. Tällä kertaa sää suosii, mutta usein on aivan toinen keli: tuulta ja aallokkoa. Hinaajan hytti on silloin karu työpaikka.

Proomukyyditys sopii lyhyille matkoille. Itä-Suomen isoilla järvillä kannattaa uittaa puita isoina nippulauttoina. Silloin matkat ovat yli 150 kilometriä.

Saimaalla liikkuu myös jättiproomuja, jotka ajavat puut suoraan tehtaalle.

Päijänteen saarihakkuut ovat tähän nähden pienimuotoisia.

Proomuun mahtuu 200 kuutiota puuta. Kuva: Pirjo Kamppila

Puun kuljetus proomuilla muistuttaa ajoista, jolloin talot lämpenivät puilla. Puuta eli halkoja kerättiin talvella pitkin Päijänteen rantoja, ne ajettiin proomuilla Vesijärven satamaan Lahteen ja sieltä edelleen junilla pääkaupungin halkotoreille.

Nyt puuta hakataan normaaliin metsäteollisuuden käyttöön. Tämänkertainen hakkuutyömaa on Mustasaaressa Ruotsalainen-järven puolella, jolloin lisämaustetta tuo kulku Kalkkisten kanavan läpi.

Pienet alukset pääsevät kanavan läpi itsepalveluna, mikä tarkoittaa nykäisyä käynnistysnarusta kanavan laiturilla. Pitkän puuproomun on kuitenkin ilmoitettava sulutustarpeestaan etukäteen.

Kalkkisten kanavan sulku aukeaa itsepalvelulaiturilta. Kuva: Pirjo Kamppila
Kalkkisten kanavan sulku avautuu etäyhteydellä Vääksystä. Kuva: Pirjo Kamppila
Kalkkisten kanavassa on pitkä sulku, joten proomu mahtuu sinne kokonaisena. Kuva: Pirjo Kamppila

Hakkuukoneet ja metsätraktorit kuljetetaan saaresta saareen proomun päällä. Metsätraktorin tehtävä on ajaa kaadetut puut rantaan proomun ääreen. Rannassa odottaa vielä pitkäpuominen kuormaaja, joka nostaa puut proomulle.

Ennen kuin koneet ovat saaressa, on tapahtunut yhtä ja toista. Tässä tapauksessa metsäyhtiö UPM on tehnyt puukaupat metsänomistajan kanssa.

Minimimäärä korjattavaa puuta saaressa on  200–300 kuutiota, ja lisäksi pitää olla lisää hakattavaa lähisaarissa, kertoo metsäasiakasvastaava Mikko Upola UPM:stä. Yksi proomullinen tarkoittaa 200 kuutiota.

Lehtipuiden ruska komistaa maisemaa. Kuva: Pirjo Kamppila

Saarihakkuissa pitää ottaa maisema huomioon erityisen tarkasti. Rannoille on jätettävä suojavyöhyke, eikä maisema saa muuttua. Usein rajanaapureilta on kysyttävä mielipidettä. Toisaalta mökkipuiden kaadot onnistuvat yleensä muun hakkuun ohessa.

– Mökkiläisiltä tulee yllättävän vähän arvostelua. Enemmänkin ollaan kiinnostuneita, tietää Kone-Yijälä-yhtiön toimitusjohtaja Teemu Tolppa. Yhtiö vastaa hakkuutyöstä ja kuljetuksista.

– Noin 10 000 kuutiota pitää olla, ennen kuin koneita kannattaa siirtää järvelle.

Hinaaja työntää proomua edellään. Kovalla tuulella työ onnistuu vain suojaisilla väylillä. Kuva: Pirjo Kamppila

Se tarkoittaa, että saarikorjuuta ei tehdä samalla alueella likikään joka vuosi, vaan esimerkiksi Etelä-Päijänteellä ja Ruotsalaisella parin, kolmen vuoden välein. Tänä vuonna saarihakkuut on tällä alueella tehty parissa kuukaudessa.

Ennen hakkuita on korjuusuunnittelija Ruut Haapakoski päättänyt korjuujärjestyksen ja etsinyt saarien rannoilta sopivat rantautumiskohteet.

Näkyy hinnassa

Kaikki ylimääräinen työ korjuussa näkyy tietenkin puun kantohinnassa.

– Se on merkittävästi alempi (kuin mantereella). Mutta aina jokin kantohinta löytyy, luonnehtii Upola.

Etelä-Päijänteellä on vain puolisen tusinaa paikkaa, joissa proomun lasti voidaan purkaa maihin.

– Jopa 30 kilomerin matkoja on ajettu, kertoo Koljander.

Raimo Koljader ohjaa hinaajaa, joka työntää edellään pitkää proomua. Kuva: Pirjo Kamppila

Pari vuotta sitten korjuukoneet kuljetettiin Vesijärvelle. Se tarkoitti, että 13-osainen proomu piti pätkiä kolmeen osaan, jotka uitettiin vuorollaan Vääksyn kanavan läpi. Tämä tarkoittaa lisää työtä eli kustannuksia.

Vaihtoehtona olisi puukuljetus jäätietä pitkin talvella, mutta sen jäädytys olisi vielä kalliimpaa eikä talven pakkasistakaan ole mitään takuita.

Aina ei ole helppoa löytää saaresta sopivaa lastauspaikkaa. Kuva: Pirjo Kamppila

Tänä vuonna kuivuus on alentanut järven vedenpintoja, mikä on aiheuttanut lisäharmeja. Proomu vaatii alleen vähintään 1,80 metriä vettä, mutta ennalta päätetyt rantautumiskohteet eivät nyt aina ole olleet käytettävissä. Kuljetusreiteillekin on ilmestynyt yllättäviä kiviä.

Mustasaaressa ei ole mökkejä, mutta vaikka olisikin, mökkiläisiä tuskin häiritsisi puuston harvennus. Järveltä käsin hakkuita ei huomaa muutaman hehtaarin saaressa.

Mökittömyys ei tarkoita, että saari olisi täysin luonnontilassa. Harvennettu kuusikko on tasaikäistä, mikä voi tarkoittaa istutusta yli 60 vuotta sitten.

Rehevä saari on voinut olla aiemmin myös pelto tai laidun.

Haapakoski ihailee puiden huimaa kasvua. Pituutta on yli 25 metriä. Kasvua selittää Päijänteen antama lisälämpö ja saaren valoisuus.

– Puumäärä yllättää usein. Saarissa ei välttämättä ole metsätaloussuunnitelmaa, josta määrää voisi ennakoida, selittää Tolppa.

Raimo Koljader ja Ruut Haapakoski ottavat kiinni karkulaispuun . Kuva: Pirjo Kamppila

Kone-Yijälä yhdistyi Metsäkonepalvelu-konserniin yrityskaupalla elokuun alussa. Konsernilla on noin sata omaa korjuukonetta ja työntekijöitä 175. Alalle ovat tyypillisiä pienet, muutaman korjuukoneen yhtiöt.

– Polarisaatio näkyy: toimiala on jakautumassa erittäin pieniin ja erittäin suuriin yrityksiin. Alalla vaaditaan nyt entistä laajempaa osaamista. Metsäyhtiöt antavat meille enemmän vastuuta, kun yrityksen koko kasvaa. Silloin toimihenkilöitä tarvitaan enemmän ja korjuussa on oltava riittävä massa.

Saarikorjuu on vain pieni osa yhtiön toimintaa, joka yltää myös Ruotsin puolelle. Laajentuminen etelämmäksi Eurooppa ei kuitenkaan Tolppaa kiinnosta, koska siellä korjuutavat ovat erilaisia.

Pirjo Kamppila
pirjo.kamppila@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi