Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Päijät-Häme

Tupakan ystäviä riittää yhä, vaikka osa piilottelee sauhutteluaan lapsiltaan tai muilta sukulaisilta: "En edes halua lopettaa", sanoo lahtelaismies

ESS haastatteli lahtelaisia tupakoitsijoita ja entistä Sikariklubin vetäjää. Juuri kukaan kadunmies- tai nainen ei halua tupakoinnilleen julkisuutta.

Lahtelainen Jere Seppälä kertoo käyttävänsä irtotupakkaa eli käärii sätkänsä itse. "Jos irtotupakan hintakin nousisi, saattaisin vähentää tupakoimista." Kuva: Katja Luoma

Kuka enää kehtaa myöntää kaikelle kansalle, että polttaa tupakkaa?

Lahden keskustasta on perusaamupäivänä helppo löytää useampikin sauhuttelija, mutta vain harva heistä haluaa puhua tupakoinnistaan omalla nimellään. Vielä harvempi suostuu valokuvattavaksi tupakka huulessa.

– Olen toisen luokan kansalainen, kun poltan. Ei missään nimessä haastattelua tai kuvia, sanoo kioskin edustalla tupakoiva nainen.

Lahtelainen Jere Seppälä on yksi rohkeimmista. Kauppakeskus Trion edessä tupakaksi pistänyt Seppälä on sitä mieltä, ettei tupakoitsijoita ole ajettu mitenkään erityisen ahtaalle. Sauhuttelupaikkoja on, baareissakin omat tupakkakoppinsa.

– Naapuritkaan eivät ole koskaan naputtaneet, jos olen poltellut ulkona, Seppälä sanoo.

ESS:n haastattelema nuori nainen sanoo, että hänen havaintojensa mukaan tupakointi varsinkaan nuorten naisten keskuudessa ei ole vähentynyt, vaan pikemminkin lisääntynyt. Kuva: Katja Luoma

Hänellä kuluu noin 20 savuketta päivässä. Kerran hän jo lopetti tupakoinnin, mutta lakko kesti vain kuukauden.

– Polttaminen on niin sitkeä tapa. Ei minulle tullut edes vieroitusoireita. Päätöksestähän se vain on kiinni ja siinä pysymisessä. Mutta en edes halua lopettaa. Nautin tupakasta. Minusta on kiva polttaa, kun tulee tauko jossain tekemisessä.

Tupakkapaikalla pikkusikaria polttava mies kertoo, että piilottelee tupakanpolttoa lapsiltaan. He eivät saa nähdä, että isä polttaa.

– Mutta piilottelu johtuu isällisistä syistä, ei siitä, että häpeäisin polttamistani, mies sanoo.

– Tosin jos poltan vain sikareita ja niitäkin silloin tällöin, niin olenko oikeastaan tupakoitsija?

Hän ei halua nimeään julki.

Vuonna 2007 tupakkalakia kiristettiin niin, että siitä lähtien tupakointi on ollut sallittua ravintolan sisällä vain tupakkakopeissa. Noihin aikoihin päättyi myös Lahden Sikariklubin toiminta. Se ei ollut rekisteröitynyt yhdistys, vaan epävirallinen klubi, johon kuului muutamia kulttuurialan henkilöitä. Klubissa oli mukana myös kulttuurineuvos Tuomas Kinberg, joka lopetti tupakoinnin jo vuonna 1972.

– En oikein osaa rinnastaa tupakointia ja sikarin polttoa. Sikarinpoltossa on eri filosofia kuin tupakoinnissa. Olen verrannut sikarin polttoa usein onkimiseen; parasta on, kun ei edes tule kalaa. Sikari valitaan huolella, sitä poltellaan ehkä 45 minuuttia kaikessa rauhassa, eikä touhuta samalla mitään muuta, Kinberg kuvailee.

Hän itse kertoo polttavansa ehkä noin 2–3 sikaria kesässä. Se tehdään istuskellen, nautiskellen, kenties lasillisen kanssa, jos haluaa. Jos oikein mukavasti käy, sikarin saa polttaa hyvässä seurassa keskustellen.

– Sikariklubi kokoontui kerran kuussa Taivaanrannassa. Se oli tupakointimielessä aika viatonta.

Jos tupakointi kiellettäisiin kokonaan?

Susanna Lappalainen polttaa sätkää kauppakeskuksen nurkalla, ja sätkä poltetaan yleensä puoliksi poikaystävän kanssa. Lappalainen kertoo polttaneensa nyt pari vuotta, ja malli tupakointiin on tullut kotoa.

– Iskäkin tupakoi. Sehän menee niin, että jos kotona poltetaan, lapsi altistuu herkemmin polttamaan itsekin. Sanoin jo 14-vuotiaana iskälle, että heitä rööki, mutta ei hän silloin vielä suostunut, Lappalainen sanoo.

Hänelle on tultu huomauttamaan esimerkiksi bussipysäkillä tupakansavusta ja pyydetty, että hän siirtyisi polttamaan kauemmas.

– Olen siirtynytkin. Mutta ei meitä polttajia muuten pitkään katsota. Ehkä, jos ihan nuoren näkee polttavan, niin sitten.

Lappalainen kertoo yrittäneensä lopettaa kerran, mutta haki askin kioskilta jo seuraavana päivänä. Myös nikotiinipurkkaa on tullut kokeiltua.

– Ehkä jos tupakointi kiellettäisiin kokonaan, tyytyisin sitten siihen.

– Tai sitten polttaisimme salaa, heittää Lappalaisen poikaystävä, joka ei halua nimeään julki.

Tupakka-aski on väistynyt nuuskarasian tieltä monen koululaisenkin taskussa. Kuva: Sami Kuusivirta

Moni ESS:n haastattelema tupakoitsija sanoo, että tupakointi ei ole välttämättä Suomessa vähentynyt, sillä moni on siirtynyt käyttämään savukkeiden sijasta nuuskaa, joka on jauhettua tupakkaa.

– Suurin osa käyttää nuuskaa. Sitä tuodaan Ruotsista, ja sitä on helposti saatavilla. Yksi nuuskakiekko maksaa viisi euroa, sanoo Jere Seppälä.

Seppälä ja Lappalainen käyttävät molemmat irtotupakkaa, jota myydään pusseissa. Se tulee edullisemmaksi kuin tupakka-askien osto, ne kun maksavat jo yli 7 euroa askilta. ESS:n tavoittamat tupakoitsijat kertovatkin, että askin hinta on jo sitä tasoa, että se on vähentänyt tupakoinnin määrää. Heihin lukeutuu myös lahtelainen Maija Pyykkönen.

– Olen polttanut 13 vuotta, ja yleensä on mennyt aski päivässä eli 20 tupakkaa päivässä. Mutta sen jälkeen, kun askin hinta kipusi yli 7 euron, olen polttanut enää 10 tupakkaa päivässä.

Lue myös: Tupakka vaihtunut nuorilla nuuskaan – "Tilanne karannut käsistä Lahdessa ja Hollolassa"
 

Pyykkönen on yrittänyt lopettaa tupakointia kolme kertaa, mutta tapa istuu sitkeässä. Kaveripiirissä muutkin polttavat, ja kaveripiirin esimerkistä se Pyykköselläkin aikoinaan alkoi.

Useampi ESS:n tavoittama tupakoitsija kertoo siirtyneensä irtotupakan käyttöön. Tupakka-aski maksaa jo yli 7 euroa, kun irtotupakkapussi irtoaa noin 10 eurolla, ja siitä riittää tupakoitsijoiden mukaan useaksi päiväksi. Kuva: Katja Luoma

– Kaikki sukulaiseni eivät tiedä, että poltan. Jos tietäisivät, tiedän, että he tykkäisivät huonoa ja käskisivät lopettaa. Aion taas yrittää lopettamista, kun muutan kohta omaan asuntoon. Rahaa tupakointiin ei sitten ole enää niin paljon kuin nyt.

Tuomas Kinberg on sitä mieltä, että hänen elämänsä parhaat päätökset ovat olleet juuri tupakoinnin lopettaminen ja vaimon löytäminen hieman sen jälkeen.

Korjattu 23.9. kello 13.57, Tuomas Kinbergin titteliksi kulttuurineuvos.

Saara Larkio
saara.larkio@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Jatka lukemista LTV:n tarjoamana 2 vk maksutta!

Tilaa ESS VerkkoPlus 2 viikoksi maksutta ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa 2 vk maksutta

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi