Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Päijät-Häme

"Ei ole väliä elätkö, kunhan et kuole selvin päin" - hollolalainen Marko ja heinolalainen Santeri ajautuivat vuosia kestäneeseen huumehelvettiin

Lahteen avattu Homebase-kohtaamispaikka päihdenuorille sai alkunsa kuuden nuoren aloitteesta. Kaksi heistä, hollolalainen Marko ja heinolalainen Santeri, ovat valmiita auttamaan raitistumaan pyrkiviä nuoria. Kaksikon oma tarina on karu.

Marko (vas.) ja Santeri viettävät osan ajastaan päihdekuntoutujille tarkoitetussa Homebase-kohtaamispaikassa. Kaoottisten huumevuosien jälkeen elämässä riittää paljon kuntoonlaitettavaa. Kuva: Sami Lettojärvi

Päihdemaailmaan ei ajauduttu, vaan sinne mentiin. Ihan omasta tahdosta ja valinnasta. Näin kävi Heinolassa asuvalle 21-vuotiaalle Santerille ja hollolalaiselle 27-vuotiaalle Markolle. Kumpikin haluaa esiintyä jutussa ilman sukunimeään.

Santeri ja Marko tarjoavat nykyään vertaistukea lahtelaisessa Homebase-kohtaamispaikassa. Heillä on takanaan yli vuoden kestänyt raitis jakso useita vuosia jatkuneen päihdeputken jälkeen.

Putkesta pois pääseminen oli kovan työn takana, sillä kaksikko ehti upota syvälle päihteiden suohon. Omin voimin sieltä ei olisi heidän mukaansa noustu.

– On oltava valmis ottamaan apua vastaan ja taisteltava sen eteen, painottaa Marko.

Käyttö alkoi 10-vuotiaana

Molempien päihdehistoria alkoi noin 10 vuoden iässä. Santeri aloitti kannabiksella ja vuotta myöhemmin hän oli valmis käyttämään mitä tahansa huumetta.

Marko aloitti kannabiksella ja alkoholilla, 18-vuotiaana tulivat mukaan opiaatit ja 19-vuotiaana piristeet, kuten amfetamiini. Ihmeitä vaatimuksia Marko ei aineille asettanut.

– Se riitti, kun menin sekaisin.

Santeri halusi kertomansa mukaan olla mieluummin narkomaani kuin juoppo. Hän oli lisäksi nähnyt huumeiden myyjillä "kivoja tavaroita". Sellaisia hän itsekin halusi. Hän ostaisi sata kenkäparia, jotka laskettaisiin hautaan omistajansa mukana.

Kengät jäivät hankkimatta, mutta eipä tullut hautajaisiakaan.

Hyvä tuuri apuna

Santeri pitää hyvänä tuurina, että hän on yhä hengissä. Kyllä hän nimittäin halusi kuolla, koska narkomaanin elämässä ei ollut jäljellä enää mitään muuta kuin päihteet.

– Ei ole väliä elätkö, kunhan et kuole selvin päin.

Markollakin oli vahvasti itsetuhoisia ajatuksia, mutta hänellä oli toisensuuntaistakin harhaa. Se sai alkunsa puukotuksesta, jonka uhriksi Marko joutui. Hän selvisi vakavasta väkivallanteosta hengissä.

– Silloin ajattelin, että minuun ei tehoa mikään.

Kaikkivoipaisuuden itsepetos voi olla vahva. Narkomaani saattaa luulla tosissaan, ettei kukaan voi hänelle mitään ja kaikki vastoinkäymiset ovat toisten syytä. Vanhempien, poliisin, Kelan, päihdetyöntekijän... Kenen nyt kulloinkin.

Vedä, myy ja kieroile

Huumemaailmassa on Markon ja Santerin mukaan kolme periaatetta. Vedä eli käytä huumeita, myy huumeita ja kieroile eli käytä muita ihmisiä hyväksi.

Päihderiippuvainen voi manipuloida ympäristöään taitavasti ja hän osaa vedota lähipiiriinsä. Omaiset ja ystävät vastaanottavat pyyntöjä erinäisistä palveluksista, kuten rahan lainaamisesta tai antamisesta.

Rahan suhteen Markolla ja Santerilla on narkomaanien lähipiirille yksiselitteinen neuvo: älkää antako. Kylmä rakkaus on parasta rakkautta.

– Jokainen vanhempi haluaa auttaa kullannuppuaan, mutta hän ei ole enää sama henkilö, huomauttaa Santeri.

Huumemaailma näet tekee uhristaan uudenlaisen persoonan.

– Päihteidenkäyttäjästä on tullut eläin. Se vain saalistaa, luonnehtii Marko.

Edellä mainittu ei tarkoita, etteikö älykkyydestä olisi etenkin päihdebisneksessä hyötyä. Älykäs ihminen osaa Markon ja Santerin mukaan välttää väkivallan ja luoda suhteet vaikutusvaltaisiin ihmisiin. Sitten hän voi aika rauhassa tehdä, mitä haluaa.

Toisin sanoen vahvat nousevat huipulle. Mutta kuolemattomia eivät hekään ole.

Santerin (vas.) ja Markon mukaan opiskelemaan pääseminen ja arkirutiinien oppiminen on entiselle huumeiden käyttäjälle aivan uusi kokemus. Kuva: Sami Lettojärvi

Vankilan uhka säikäytti

Huumeiden käyttö ja myynti merkitsevät vääjäämättä, että päihderiippuvainen joutuu ennemmin tai myöhemmin tekemisiin yhteiskunnan rangaistuskoneiston kanssa. Santeri ja Marko olivat lopulta kumpikin tahollaan siinä tilanteessa, että heitä uhkasi ehdoton vankeustuomio. Vankilaan he eivät halunneet.

Linnatuomiota ei myöskään tullut, koska pyrkimys päihteettömyyteen vaikutti käräjillä rangaistusta lieventävästi ja miehet halusivat raitistua. Marko tosin oli sakkorästien vuoksi ollut Mikkelin vankilassa kuusi tuntia. Sen jälkeen hänet maksettiin vapaaksi.

Kertaheitolla päihdekoukusta ei lähdetty. Santeri muun muassa ehti hankkia työpaikan ja tyttöystävän, mutta hörhöilyn jatkuminen merkitsi kummankin menettämistä.

Lisäksi sosiaalisten suhteiden puute on iso haaste, jonka yli narkomaanin on kiivettävä ennen kuin hän pääsee kiinni niinsanottuun normaaliin elämään.

– Kärsivä addikti (so. huumeista tai lääkkeistä riippuvainen henkilö) tuhoaa kaiken 24 kilometrin säteeltä. Yksikään naapuri ei ole tervehtinyt minua, kun olen ollut niin synkkä ja täynnä vihaa, kertoo Marko.

Kolme tärkeää askelta

Marko ja Santeri etenivät raittiuteen kolmen askeleen kautta. Ensimmäiseksi pitää myöntää oma tilansa. Toiseksi on pohdittava, haluaako tehdä kurjuudelleen jotain. Kolmanneksi on haettava apua ja otettava sitä vastaan.

– Oma apu kantaa korkeintaan päiviä. Jos kuntoutukseen pääseminen kestää, kannattaa tulla vertaistukiryhmään, kannustaa Santeri.

Vertaistuen kautta on myös mahdollista saada pitkään kateissa ollut elämänhallinta uudelleen kuntoon. Huumeputkessa vuosia ollut henkilö ei välttämättä osaa käydä edes kaupassa viranomaisasioinnista puhumattakaan.

Marko kertoo tarvinneensa arjen perusasioiden opetteluun toisten apua.

– Huusin, itkin ja raivosin, että mitä teen. Minä en osaa.

Samoin fysiikka voi holtittoman elämän jälkeen olla aivan nollapisteessä.

– En jaksanut kävellä edes kahtasataa metriä, muistelee Marko.

Liian lyhyt aika

Päijäthämäläisellä päihdenuorella on kaksikon mielestä entistä huonommat mahdollisuudet raitistumiseen. Kuntoutusjaksot ovat liian lyhyitä, että ne ehtisivät tuottaa tulosta. Kuntoutuja tarvitsee pari kuukautta jo sen läpikäymiseen, miten tähän on tultu ja millainen ihminen hän oikeastaan on.

Onnistunut kuntoutuminen on kuitenkin voitto asianomaiselle itselleen ja koko yhteiskunnalle. Sellainen saavutus on vaivan arvoinen.

– Henkilö voi olla kymmenen kertaa kuntoutuksessa ja se yhdestoista kerta auttaa, luonnehtii Marko.

Santeri ja Marko olivat neljän muun nuoren kanssa ideoimassa päihdekuntoutujille tarkoitettua Homebasea, koska Päijät-Hämeessä ei juuri löytynyt palveluita raitistuville nuorille. Lahdessa Aleksanterinkatu 29:ssä toimiva kohtauspaikka on sitä varten, että tulija voi viettää siellä viettää aikaansa päihteettömästi ja tavata muita ex-päihderiippuvaisia.

Lakipiste saavutettu

Santerin mielestä päihdeongelma on suurimmilla paikkakunnilla jo lakipisteessään, kun huumeiden käyttäjissä tavataan 10–11-vuotiaita lapsia.

– Ongelma ei pahene enää suurissa kaupungeissa, mutta leviää pienempiin.

Henkilö voi olla kymmenen kertaa kuntoutuksessa ja se yhdestoista kerta auttaa. Marko, 27 vuotta.

Santeri muistuttaa tämän hetken päihdemyönteisestä ilmapiiristä, jossa alkoholin käyttö on normaali ja hyväksyttävä asia. Nuorisoidolit välittävät omalla käytöksellään samaa viestiä. Tästä kaikesta seuraa, että nuorelle kapinalliselle ei alkoholi enää riitä, koska se ei ole oikeastaan mitään. Sen sijaan huumausaineet ovat yhä jotain.

Marko muistuttaa, että huumausaineet ovat olleet suurena riesana jo pitkään. Erona menneen ja nykyisen välillä on, ttä ongelma on muuttunut aikaisempaa läpinäkyvämmäksi.

– Olen itse myynyt huumeita keskellä kauppakeskusta.

Miehet saivat aikanaan peruskoulun päätökseen, mutta kaikki jatko-opinnot jäivät kesken. Nyt Santerilla on tähtäimessä lähihoitajan tutkinto, ja Markoa kiinnostaa nuorisotyöntekijän ammatti.

Uutta Lahdessa

Kuuden nuoren ideoima päihdekuntoutujien kohtaamispaikka on Lahdessa ensimmäinen lajissaan ja koko Suomessakin varsin harvinainen. Näin arvioi palveluohjaaja Anna Sillanpää Lahden kaupungin nuorisopalveluista.

Homebaseksi nimetty kohtaamispaikka Lahden Aleksanterinkatu 29:ssä antaa tulijalleen mahdollisuuden viettää aikaa raittiissa ympäristössä. Alkoholin tai minkään muun päihteen alaisena ei ole asiaa tiloihin.

Homebasessa voi tavata vertaisohjaajia, jotka ovat itse aikanaan olleet huume- tai viinakierteessä. Varsinaisia vertaistukiryhmiä ei kuitenkaan ole.

Aleksin varren entisissä liiketiloissa harjoitellaan myös elämäntaitojen ottamista hallintaan. Päihdekuntoutuja saa ohjausta liikuntaan ja terveelliseen ravintoon.

– Opetellaan laittamaan ruokaa yhdessä. Ruoka on tärkeä osa hyvinvointia, ja täällä on mahdollisuus tehdä sitä porukalla ilman kalliita kustannuksia, sanoo Sillanpää.

Kaupunki maksaa

Homebase on Lahden kaupungin rahoittamaa palvelua, jossa myös Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymä on mukana. Kohtaamispaikka on avoinna maanantaisin, keskiviikkoisin, perjantaisin ja lauantaisin.

Paikka on tarkoitettu nuorille kuntoutujille, mutta mitään yläikärajaa ei silti ole asetettu. Sellaista ei myöskään aiota asettaa.

– Täällä autetaan kaikkia, jotka ovesta sisään tulevat, lupaa Anna Sillanpää.

Sillanpää muistuttaa, että harva päihdekoukkuun juuttunut henkilö kuntoutuu yksin. Hän tarvitsee toisten tukea ja mahdollisuuden tulla osaksi aivan toisenlaista yhteisöä kuin missä hän on aikaisemmin ollut.

Petri Koivisto
petri.koivisto@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi