Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Päijät-Häme

Helvetistä selvinneiden äänet – Lahden Hennalasta riittää vielä tutkittavaa ja kirjoitettavaa

Uusi kirja vuoden 1918 keskitysleiristä kertoo hyvästä aikomuksesta, joka hautautui julmuuksien alle.

Tietokirjailija ja historioitsija Tuija Wetterstrand on tutkinut Hennalan vankileiriä viimeiset viisi vuotta. Kuva: Sami Kuusivirta

"Ei muistettu roomalaisten lausumaa: Summum ius, summa iniuria, eli jos lakia äärimmilleen noudatetaan, joudutaan äärimmäisiin vääryyksiin."

Lause on helsinkiläisen tietokirjailijan ja historioitsijan Tuija Wetterstrandin tuoreesta kirjasta Hennalan helvetti, Kasvatustyötä Hennalan kasarmeissa 1918.

Satayksi vuotta sitten Lahden Hennalassa oli yli 10 000 sotavankia. Wetterstrandin teoksen mukaan sotavankilaitoksen kasvatusosaston hyvä tarkoitus oli tarjota henkistä virkistystä äärimmäisen ankeissa oloissa eläville punavangeille. Mutta suunnitelmat menivät pieleen hirvittävällä tavalla.

Wetterstrandin oma isoeno joutui Hennalan vankileirille, jota myös keskitysleiriksi kutsuttiin, mutta selvisi sieltä hengissä. Ja isoenon muistelmat olivat syy siihen, että Wetterstrand tarttui aiheeseen.

Kysyimme häneltä kolme kysymystä Hennalan historiaan liittyen.

Mikä erityisesti kosketti kirjaa tehdessä tai vastaan tullessa materiaalissa?

– Tutustuin aiheeseen viisi vuotta. Kun ryhdyin kirjoittamaan Hennalan helvettiä, en siksi enää yllättynyt mistään. Mutta se täyteen sullottu paikka vuonna 1918, likaisuus, nälkä, toivottomuus – se kaikki ahdisti. Mietin, miten ihmeessä ihmiset selvisivät siitä. Koska meillä on käytössämme leiriltä selvinneiden muistelmia, niin todella tapahtui. Mutta olihan se oikeasti helvetti. Materiaalini perusteella ne ihmiset, jotka olivat poliittisesti oikeassa asemassa, nauttivat ideologisesta suojasta, selvisivät todennäköisemmin kuin muut.

– Mietin myös sitä, miten esimerkiksi leirillä työskennelleet lääkärit pystyivät tekemään työnsä. Heidän ja muiden työntekijöiden on täytynyt sulkea todellisuus kokonaan pois mielestään ja elää vain omassa lokerossaan.

– Isoenoni Anton selvisi Hennalan helvetistä luultavasti pitkälti sen vuoksi, että hän sai ruokapaketteja kotoaan Asikkalan Vesivehmaalta, josta pääsi käymään päiväseltään Hennalaan.

Wetterstrand sanoo, että Hennalan vankileirin kokonaiskuva varmasti tunnetaan jo hyvin, mutta esimerkiksi sota-ajan rikoksista annetut tuomiot ja niiden mielivaltaisuus voisivat olla esimerkiksi jonkun gradun aihe. Kuva: Sami Kuusivirta

Muuttuiko ihmiskäsityksesi tai käsityksesi pahuudesta kirjan kirjoittamisen aikana?

– Ei. Ihminen kykenee mihin tahansa. Onhan tästä tuoreempiakin esimerkkejä ympäri maailmaa ja Euroopastakin entisestä Jugoslaviasta 1990-luvulta. Toki on ihmisiä, jotka ovat täysin pahoja, ja jopa nauttivat toisten kärsimyksistä, mutta heillä on todennäköisesti diagnoosia vaativa mielen sairaus. Äärioloissa on loppujen lopuksi valinnasta, minä vai sinä. Eikä sisällissota koskaan synny tyhjästä. Suomessakin sitä edelsi pitkäaikainen vihanpito ja toisten demonisointi.

– Tuohon aikaan, kun leiri oli vielä pystyssä, vallitsi niin valtaisa kostonhimon ja vihan ilmapiiri, että se vaikutti kaikkeen. Pelättiin, mitä vangeille olisi tapahtunut, jos heidät olisi lähetetty esimerkiksi töihin maaseudulle. Propaganda rajan takaa kävi kuumana, suunnitelmat oli jo tehty ja rattaat olivat pyörimässä. Ei haluttu keskeyttää sitä, mikä oli jo päätetty.

Mitä Hennalan historiasta on vielä kertomatta?

– Kokonaiskuva varmasti tiedetään jo hyvin, siitä tuskin nousee esille mitään uutta. Yksittäisiä suku- ja henkilöhistorioita penkomalla voisi löytyä joitakin uusia tulokulmia. Mutta sota-ajan rikoksista annetut tuomiot ja niiden mielivaltaisuus voisi olla esimerkiksi sopiva gradun aihe. Kävisi systemaattisesti läpi Hennalassa tehdyt rikokset ja niistä annetut tuomiot. Siinäkin on yhdelle ihmiselle jo valtavasti perattavaa. Samasta rikoksesta saattoi yksi saada kuolemantuomion, toinen kahdeksan vuotta vankeutta. Tuomion sai myös pelkästään poliittisen aktiivisuuden kuten työväenliikkeeseen kuulumisen tähden.

– Olen itse demokratian ja luottamusyhteiskunnan puolestapuhuja. Eikä yksin luottamus riitä, meidän pitää kuunnella toinen toisiamme.

FM Tuija Wetterstrand on arkeologi, historioitsija ja tietokirjailija. Hänen aikaisempia teoksiaan ovat mm. Suomen kalliomaalaukset (SKS 2013, yhdessä Jukka Parkkisen kanssa) sekä Punaisten panssarijuna 1918 (Into, 2017). Myös Wetterstrandin isoeno oli vankina Hennalassa.

Lue myös: Lahdelle lähes 9 miljoonan euron korvaus Hennalan katu- ja viemäritöistä – neuvottelut kestivät kaksi vuotta
Saara Larkio
saara.larkio@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi