Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Päijät-Häme

Onnin koulu säästää – aapisen saa vain lainaksi

Sanna Manninen Kuva: Pirjo Kamppila

Onni Aallon yöuni jäi viime yönä vähän vajaaksi.

– En saanut illalla unta, tunnusti pikku ekaluokkalainen aamulla seitsemän jälkeen.

Koulun aloitus jännitti, vaikka aloituskynnys oli periaatteessa melko matala: samalle luokalle tuli paljon tuttuja, koulussa oli käyty tutustumassa jo keväällä ja opettajakin oli tuttu vanhemmille ja isosiskolle.

Onnin isosisko Mette Lindeberg aloitti hänkin uudessa koulussa, yläkoulussa Vääksyn yhteiskoulussa. Suurin muutos on se, että vastedes joka ainetta opettaa eri opettaja. Uusia aineitakin tulee, kuten kotitalous, Mette tiesi.

Hänen reittinsä kouluun oli vanhastaan tuttu, eikä hän kaivannut koulutielleen saattajaa. Sen sijaan Onnin kulkua varmistivat äiti Minna ja isä Arto Aalto. Matkaa on hiukan toista kilometriä, ja se taitetaan jalan.

– Tämä mutka on pahin paikka, tässä autot ajavat lujaa, tiesi Minna Aalto heti kotipihasta lähdettyä.

Hän kulki itse samaa reittiä lapsena vanhaan Vääksyn puukouluun, joka nyt on kuntalaisten vapaa-ajan käytössä.

Perillä portilla. Kuva: Pirjo Kamppila

Onnin tarkkavaisuutta ei häiritse älykännykkä, koska hänelle ei ole sellaista hankittu. Sen sijaan hän ehti huomaamaan koivussa kiipeilevän oravan ja tien poikki loikkivan sammakon.

Suojatien ylitystä valvoivat keltaliiviset vapaaehtoiset ja kunnan työntekijät. Tarkkana sai ollakin, sillä portilla pyörivät niin lapset vanhempineen kuin koulutaksitkin. Koulun suositus on, että kouluun tullaan pyörillä vasta toisella luokalla.

29 Ennestään tuttu englanti

Onnin tähänastinen opinura on edennyt Asikkalan englanninkielisessä leikkikoulussa ja sen viereisessä suomenkielisessä esikoulussa. Vieraan kielen opetus alkaa kouluissa tänä syksynä jo ensimmäiseltä luokalta, joten Onni kavereineen pystyy ylläpitämään kielitaitoaan.

Anianpellon koulussa toimivat vain esikoulu ja kaksi ensimmäistä luokkaa.

Pihalle kokoontuneet vanhemmat vertailivat tietojaan iltapäiväkerhojen alkamisesta ja kestosta. Koulujen viestintäjärjestelmä Wilma oli ennestään tuttu Aallon perheelle, mutta kaikki evät olleet yhtä hyvin kärryillä.

Tunnelma koulun pihalla tiivistyi, kun Anianpellon koulun apulaisrehtori Katri Lehtinen kilkutti kelloa päivän alkamisen merkiksi.

Minna Aalto ikuistaa Onnin ainutkertaisen hetken. Kuva: Pirjo Kamppila

Vanhemmat ja ensiluokkalaiset lapset astuivat sisään liikuntasaliin, jonne saapuivat kakkosetkin. Esittelyiden ja laulun jälkeen kakkosluokkalaiset siirtyivät tottuneesti omiin luokkiinsa ja pienimpien jako ryhmiin alkoi. Onnin luokalle tuli kaikkiaan 16 oppilasta, ja Onni kutsuttiin nimensä vuoksi ensimmäisenä riviin. Tilanne oli tuttu isälle: 29 – Minä olin aina ensimmäinen kaikessa, kun nimi on Arto Aalto.

Ryhmäytymistä seurasivat hei-heit vanhemmille ja kukin luokka lähti opettajansa perässä omiin tiloihinsa.

– Tästä se alkaa, 12 vuotta, mietti isä.

16 innokasta 1B-luokkalaista. Kuva: Pirjo Kamppila

Opettaja Sanna Manninen oli jo hyvissä ajoin valmistautunut uusiin oppilaisiinsa. Jokaiselle oli nimetty paikka vaatenaulakossa ja jokaiseen pulpettiin oli teipattu nimi.

– Saadaanko me tänään aapinen, ehätti pieni ääni kysymään jo ennen luokkaan astumista.

Sitä opettaja ei heti paljastanut. Sen sijaan ensimmäisenä opeteltiin sanomaan yhtaikaa ”hyvää huomenta” ja etsittiin repulle paikkaa tuolin selkänojalta. Manninen selitti päivän kulun: on oppitunteja ja on välitunteja.

– Kuka tietää mikä on välitunti eli välkkä?

Aika moni tiesi.

Tulevat oppilaat olivat viettäneet koulussa tutustumispäivän toukokuussa, ja silloin tehdyt väritystehtävät olivat odottaneet kesän yli koulussa. Jokainen sai nyt hakea omansa takaisin ja niiden avulla opeteltiin luokkatovereitten nimiä.

Piirissä tutustuttiin uusiin luokkakavereihin. Kuva: Pirjo Kamppila

Päivä oli erityinen myös opettajalle.

– Olin kuusi vuotta edellisen luokan kanssa ja nyt laskeuduin taas ykköselle. Kyllä se jännittää, mutta onhan se ihanaa.

Juuri tältä edelliseltä luokalta isosisko Mette lähti yläkouluun.

Anianpellon koulussa on tänä vuonna jaettu lapset kolmeen ryhmään, jossa kussakin on 16 tai 18 lasta.

– Kiva kun on annettu resursseja. Muuten olisi tullut tosi isot ryhmät, kiitteli Manninen.

Jossain muussa joudutaan kuitenkin säästämään. Lapset saivat aapisensa, mutta vain lainaksi.

– Emme voi antaa niitä omaksi, vaan ne kierrätetään.

Siksi kouluavustajat olivat päällystäneet kirjat valmiiksi kontaktimuovilla.

Uudet aapiset pitää palauttaa keväällä. Kuva: Pirjo Kamppila

Aamulla varmistui, että iltapäiväkerho todella alkoi yhtaikaa koulun kanssa. Sinne Onnikin suunnisti puolen päivän jälkeen:

– Siellä saatiin välipala ja oli lepohetki. Ei tarvinnut nukkua.

Kouluruokana oli kinkkuperunalaatikkoa ("ihan hyvää") ja välitunneilla hän kertoi pelanneensa jalkapalloa, jota on harrastanut tähänkin asti.

Ainoa kotitehtävä oli muistaa antaa kotiin opettajan kirjoittama kirje.

Ensimmäisenä päivänä isä tuli hakemaan kotiin, mutta vastedes Onni kulkee matkat omin päin. Se helpottaa vanhempia, joiden ei enää tarvitse kiirehtiä päiväkodille ennen sulkemisaikaa.

Onni pelaa jalkapallon lisäksi golfia. Isä kuitenkin vakuuttaa, ettei harrastuksia tungeta joka illalle.

– Koulun aloitus on rankkaa.

Tässä vaiheessa Onni kuitenkin odottaa innolla toista koulupäiväänsä.

Pirjo Kamppila
pirjo.kamppila@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi