Onni Aallon yöuni jäi viime yönä vähän vajaaksi.
– En saanut illalla unta, tunnusti pikku ekaluokkalainen aamulla seitsemän jälkeen.
Koulun aloitus jännitti, vaikka aloituskynnys oli periaatteessa melko matala: samalle luokalle tuli paljon tuttuja, koulussa oli käyty tutustumassa jo keväällä ja opettajakin oli tuttu vanhemmille ja isosiskolle.
Onnin isosisko Mette Lindeberg aloitti hänkin uudessa kuolussa, yläkoulussa Vääksyn yhteiskoulussa. Suurin muutos on se, että vastedes joka ainetta opettaa eri opettaja. Uusia aineitakin tulee, kuten kotitalous, Mette tiesi.
Hänen reittinsä kouluun oli vanhastaan tuttu, eikä hän kaivannut koulutielleen saattajaa. Sen sijaan Onnin kulkua varmistivat äiti Minna ja isä Arto Aalto. Matkaa on hiukan toista kilometriä, ja se taitetaan jalan.
– Tämä mutka on pahin paikka, tässä autot ajavat lujaa, tiesi Minna Aalto heti kotipihasta lähdettyä.
Hän kulki itse samaa reittiä lapsena vanhaan Vääksyn puukouluun, joka nyt on kuntalaisten vapaa-ajan käyttössä.
Orava ja sammakko
Onnin tarkkavaisuutta ei häiritse älykännykkä, koska hänelle ei ole sellaista hankittu. Sen sijaan hän ehti huomaamaan koivussa kiipeilevän oravan ja tien poikki loikkivan sammakon.
Suojatien ylitystä valvoivat keltaliiviset vapaaehtoiset ja kunnan työntekijät. Tarkkana sai ollakin, sillä portilla pyörivät niin lapset vanhempineen kuin koulutaksitkin. Onnin tähänastinen opinura on edennyt Asikkalan englanninkielisessä leikkikoulussa ja sen viereisessä suomenkielisessä esikoulussa. Vieraan kielen opetus alkaa tänä syksynä jo ensimmäiseltä luokalta, joten Onni kavereineen pystyy ylläpitämään kielitaitoaan.
Aina ensimmäisenä
Anianpellon koulussa toimivat vain esikoulu ja kaksi ensimmäistä luokkaa.
Pihalle kokoontuneet vanhemmat vertailivat tietojaan iltapäiväkerhojen alkamisesta ja kestosta. Koulujen viestintäjärjestelmä Wilma oli ennestään tuttu Aallon perheelle, mutta kaikki evät olleet yhtä hyvin kärryillä.
Tunnelma koulun pihalla tiivistyi, kun Anianpellon koulun apulaisrehtori Katri Lehtinen kilkutti kelloa päivän alkamisen merkiksi.
Vanhemmat ja ensiluokkalaiset lapset astuivat sisään liikuntasaliin. Esittelyiden ja laulun jälkeen kakkosluokkalaiset siirtyivät tottuneesti omiin luokkiinsa ja pienimpien jako ryhmiin alkoi. Onnin luokalle tuli kaikkiaan 16 oppiasta, ja Onni kutsuttiin nimensä vuoksi ensimmäisenä riviin. Tilanne oli tuttu isälle: – Minä olin aina ensimmäinen kaikessa, kun nimi on Arto Aalto.
Ryhmäytymistä seurasivat hei-heit vanhemmille ja kukin luokka lähti opettajansa perässä omiin tiloihinsa.
– Tästä se alkaa, 12 vuotta, mietti isä.
