Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Päijät-Häme

Viikonlopun vieras

Mehiläistohtori tekee työtä lajin tuntemisen eteen – "Jos mehiläiset katoavat, me kuolemme nälkään"

Kamran Fakhimzadeh nauttii maanläheisestä työstä pörröisten pölyttäjien seurassa.

Kuva: Antti Yrjönen

Iranissa syntynyt Kamran Fakhimzadeh on Suomen johtavia mehiläisasiantuntijoita. Helsingin yliopistosta vuonna 2001 mehiläissairauksista väitellyt Fakhimzadeh tietää maailman tärkeimmästä pölyttäjästä niin paljon, että hän osaa lähestyä mehiläisiä tarpeeksi yksinkertaisesta tulokulmasta.

Ihmisten olisi tiedettävä, mikä on ampiaisen ja mehiläisen ero. Sen eteen lahtelaistunut Fakhimzadeh on valmis tekemään töitä.

Ampiaisen ja mehiläisen erojen tunnistaminen ja sen tuominen ihmisten tietoon saattaa kuulostaa pieneltä tai vähäpätöiseltä asialta. Varsinkin, kun asiasta kertoo tohtori, joka on tutkinut mehiläisiä kymmeniä vuosia.

Jos mehiläiset katoavat, me kuolemme nälkään. Siihen ei ole pitkä aika, jos mitään ei tapahdu. Kamran Fakhimzadeh

– Se on vähän sama asia kuin jos puhun jonkun kanssa hevosista, ja sanon koko ajan aasi. Ampiainen ja mehiläinen ovat kaksi eri eläintä, ja niillä on erilainen biologia, vaikka ne näyttävätkin samalta. Ampiainenkin pölyttää, mutta ei ole siinä niin merkittävä. Mehiläinen on tärkein pölyttäjä, ja se tekee sitä todella ahkerasti. Tavoitteenani on opettaa tätä ihmisille, Fakhimzadeh perustelee.

Fakhimzadeh haluaa jakaa mehiläistietoutta myös lapsille ja nuorille. Tavoitteena on päästä kouluihin ja päiväkoteihin, jotta lapset pääsisivät oppimaan mehiläisten elämästä mahdollisimman käytännönläheisesti. Fakhimzadehilla on useita mehiläispesiä Lahden seudulla, ja hän käy hoitamassa niitä säännöllisesti.

"Jos mehiläiset katoavat, me kuolemme nälkään"

Huoli pörheästä pölyttäjästä on suuri. Kaiken taustalla on vuonna 2006 tunnistettu mehiläissai­raus, joka on hävittänyt ison osan maailman mehiläisistä. Tutkijat eivät ole vieläkään tunnistaneet sairauden perimmäistä syytä. Fakhimzadehin mukaan tavallisten ihmisten tehtävänä ei ole ratkaista suurta ongelmaa, mutta pienillä teoilla voidaan auttaa paikallisesti.

– Ensimmäinen askel on saada ihmiset tunnistamaan ja tuntemaan mehiläinen. Ihmiset voivat auttaa mehiläisiä, kun he esimerkiksi tietävät, millaisista kukista ne tykkäävät. Suuria asioita emme voi nyt tehdä, mutta pieniäkin asioita pitäisi muistaa tehdä. Jos mehiläiset katoavat, me kuolemme nälkään. Siihen ei ole pitkä aika, jos mitään ei tapahdu. Sen vuoksi pitää olla huolissaan, Fakhimzadeh varoittaa.

Kansainvälisesti arvostettu tutkija

Kenttätyö on oleellinen osa mehiläisten hoitoa. Haastattelupaikaksi Fakhimzadeh ehdottaa Nastolan Aurinkolinnan edustaa, jossa on useita erikokoisia mehiläispesiä. Yhdessä pesässä on arviolta 90 000–100 000 mehiläistä, mutta se ei tunnu haittaavan mehiläistuntijaa. Muut pesille suuntaavat pukevat päästä varpaisiin ulottuvat suojavarusteet, mutta Fakhimzadeh nappaa vain pääsuojan – senkin vain varmuuden vuoksi. Fakhimzadeh on oppinut tulkitsemaan mehiläisten käytöstä ja näkee niiden olevan erittäin rauhallisia.

Mehiläiset ovat olleet ahkeria, minkä ansiosta Fakhimzadeh ja hänen mukanaan oleva opiskelija saavat runsaasti tuoretta hunajaa. Pesän alimpiin kerroksiin ei kosketa, jotta mehiläiset eivät häiriintyisi liikaa. Yksi asia huolettaa Fakhimzadehia.

– Kuningatar on hävinnyt jonnekin, eikä uutta ole tullut tilalle. Sama juttu on käynyt monella muullakin pesällä tänä kesänä. En ole 30 vuoteen nähnyt vastaavaa, Fakhimzadeh kertoo.

Maanläheisestä lähestymistavasta huolimatta Fakhimzadehin osaamista arvostetaan kansainvälisesti, minkä vuoksi hän on ollut mukana mehiläisprojekteissa ympäri maailmaa Ranskaa, Kanadaa ja Jemeniä myöten. Fakhimzadehille voidaan lähettää esimerkiksi alan tieteellisen julkaisun teksti luettavaksi ja korjattavaksi. Oman yrityksensä kautta Fakhimzadeh järjestää mehiläishoidon opetusta kiinnostuneille.

Mehiläisissä eniten kiehtoo äly

Ihmisillä on Fakhimzadehin mukaan paljon opittavaa mehiläisiltä. Isoin asia, jonka hän on mehiläisiltä oppinut, on niiden rakkaus. Yllättävän tunnepitoinen vastaus tieteen edustajalta, mutta sille on syynsä.

– Minua kiinnosti heti alussa mehiläisissä niiden äly. Sain ensimmäisen tutkinnon Pakistanissa, minkä jälkeen tulin tänne oppimaan lisää mehiläisistä, Fakhimzadeh kertaa.

– Olen saanut hämmästyä mehiläisistä monta kertaa. Otetaan esimerkiksi pieni koppakuoriai­nen, joka tuhoaa koko pesän, jos se pääsee leviämään sinne. Mehiläiset rakastavat sitäkin! Ne sulkevat koppakuoriaisen kittivahan avulla vankilaan, mutta eivät tapa sitä nälkään, vaan syöttävät sitä. Mehiläiset tekevät ihmeellisiä asioi­ta, mutta tämä on jo mahdoton. Eikös Raamatussakin sanota, että rakasta vihollistasi. Mehiläiset tekevät juuri niin, Fakhimzadeh nauraa.

Somerolta Lahteen työn perässä

Fakhimzadeh tuli Suomeen alun perin jatkamaan hyönteistie­teiden opintojaan. Valittavana oli joko hyödyttömät tai hyödylliset hyönteiset, kuten Fakhimzadeh asian kuvailee. Valinta osui hyödyllisiin hyönteisiin ja sitä kautta mehiläisiin. Kasvikunnan ahkerin pölyttäjä on ollut lähellä Fakhimzadehin sydäntä jo kymmeniä vuosia.

– Olen saanut sekä maisterin että tohtorin tutkinnot mehiläisiä tutkimalla. Meillä on täällä kuusi–seitsemän henkilöä, jotka ovat saaneet maisterin tutkinnon mehiläisistä. Tohtorin tutkintoa ei ole kenelläkään muulla kuin minulla, mehiläistaloutta ja mehiläissairauksia tutkinut Fakhimzadeh muistelee.

Fakhimzadeh muutti Lahteen käytännön syistä pari vuotta sitten. Aiempi asuinpaikka, alle 10 000 asukkaan Somero ei tarjonnut työmahdollisuuksia, minkä vuoksi oli etsittävä isompi kaupunki.

– Olen tehnyt samalla tulkkaushommia suomen ja persian välillä. Alkuun en osannut ollenkaan suomea ja minulle sanottiin, että minun pitäisi opettaa luomu­mehiläishoitoa suomeksi. Opettelin kielen pikavauhtia, ja sitten minä opetin kuusi vuotta aiheesta, Fakhimzadeh hymähtää.

Mehiläistutkija ei voi olla törmäämättä kysymykseen hunajasta. Fakhimzadeh on suuri hunajan ystävä ja syö sitä mielellään. Hänen suosikkimakunsa on sitruuna­hunaja.

Mehiläistohtori

Kamran Fakhimzadeh

61-vuotias Iranin Teheranissa syntynyt mehiläistutkija, joka muutti Suomeen 80-luvulla. Asunut Lahdessa noin kaksi vuotta. Koulutukseltaan maatalous- ja metsä­tieteiden tohtori.

Väitteli tohtoriksi mehiläissairauksista Helsingin yliopistosta vuonna 2001. Väitöstyön nimi on ” Detection of major mite pests of Apis mellifera and development of non-­chemical control of varroasis ”.

Ollut mukana kansainvälisissä mehiläisprojekteissa muun muassa Iranissa, Jemenissä ja Ranskassa. Nykyään asiantuntijatehtävissä ja konsulttina mehiläisprojekteissa.

Opettaa muun muassa mehiläishoidon perusteita ja käy hoitamassa mehiläispesiä Lahden alueella.

Täydennä virkkeet

Mehiläistohtori jatkaa viittä lausetta

Arvostan hyvää hunajaa.

Minua innostaa mehiläisen biologia.

Lahti on vihreä kaupunki.

Lapsena haaveilin siitä, että tekisin tutkimusta Euroopassa, menisin naimisiin täällä ja siirtäisin jälkipolveni Eurooppaan, ja sen olen tehnyt.

Kun en ole töissä, harrastan mehiläisiä.

Lauri Ilola
lauri.ilola@ess.fi
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi