Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Päijät-Häme

Asiantuntijoiden mukaan saattohoidossa riittää parantamista – Päijät-Hämeessä on puutteita perustasossa, mutta erityistasolla maakunta pärjää keskivertoa paremmin

Suomessa elämänsä päätösvaihetta elävä vanhus ei saa aina riittävää palliatiivista hoitoa tai saattohoitoa kotiinsa, koska kotihoidon työntekijöillä ei ole riitäävää osaamista elämän loppuvaiheen hoidosta. Suomen kokoinen ongelma näkyy myös Päijät-Hämeessä.

Onnenkodon palvelutalon saattohoitotyöryhmän jäsen ja vastaava sairaanhoitaja Tiia Putkonen sanoo, että paljon saattotyöstä on esimerkiksi saatettavan silittelyä sekä vierellä istumista. Kuva: Mirja Hussain

Hollolan kuntakeskuksessa sijaitsevassa Onnenkodon palvelutalossa, saattohoitotyöryhmässä työskentelevälle Anna-Maija Kettuselle kuolema ei ole vieras asia. Kettusen mukaan kuolemaan ei kuitenkaan kyynisty, vaikka sitä kohtaa usein.

– Itse ainakin ajattelen, että kaikilla meillä on rajallinen aika ja sitten vain yritän tehdä siitä loppuajasta saatettavalle mahdollisimman arvokkaan ja inhimillisen, Kettunen kuvailee tuntemuksiaan kuolevan saaton keskellä.

Saattohoitotyöryhmän kokoaminen Onnenkotoon on henkilöstön oma ajatus, kertoo vastaava sairaanhoitaja Tiia Putkonen. Työryhmän jäsenet kokevat saattohoidon antamisen sydämenasiakseen ja auttavat myös muita palvelutalon työntekijöitä kuolevan saattotyössä sekä kehittävät oman saattotyön käytäntöjään yhteisissä kokouksissa ja koulutuksilla.

– Saattohoidossa tärkeintä on tehdä saatettavan olo mahdollisimman levolliseksi ja huolehtia hänen kivun lievityksestään ja perustarpeistaan. Iso osa työstä on myös mahdollisten omaisten tukeminen ja tilanteen kanssaeläminen heidän kanssaan, Putkonen kertoo.

Onnenkodon palvelutalon työntekijälle Anna-Maija Kettuselle saattohoito on tärkeä asia. Saattohoidon tueksi Onnenkodon saattohoitotyöryhmä on koonnut saattohoitoboksin, josta löytyy muun muassa kynttilöitä, virsikirja ja enkelipatsas. "Haluamme tehdä saatettavan huoneesta kauniin", Kettunen kertoo ja sanoo, että työntekijät keräävät myös kesäisin pihalta kukkia saatettavan huoneeseen. Kuva: Mirja Hussain

Suomessa elämänsä päätösvaihetta elävä vanhus ei saa aina riittävää palliatiivista hoitoa tai saattohoitoa kotiinsa. Sosiaali- ja terveysministeriö selvitti yli 65-vuotiaiden kotihoidon tai palveluasumisen piiriin kuuluvien henkilöiden hoitoa heidän kolmen viimeisen elinkuukautensa aikana. Selvitystyöstä käy ilmi, että moni vanhus joutuu juoksemaan sairaalassa tai päivystyksessä, vaikka he ovat elämässään jo siinä pisteessä, ettei sairaala voi enää auttaa.

Saattohoidon parissa työskentelevien ammattilaisten sekä vapaaehtoisten lisäkoulutusta tukevan Päijät-Hämeen Saattohoidon tukiyhdistyksen puheenjohtaja Paula Myllyvirta muistuttaa, että sairaalaan lähteminen palliatiivisen hoidon aikana voi olla osalle vanhuksista ajatuksellisesti ja kokemuksellisesti hyvä, sillä sairaala koetaan turvalliseksi. Toiselle sairaala taas voi olla outo, meluisa ja yksinäinen paikka, jolloin sinne joutuminen on ongelma.

– Ongelma se on myös silloin, jos ihminen ei saa sellaista apua, jota hän tarvitsee ja joutuu vähäisillä voimillaan sopeutumaan muuttuvaan tilanteeseen. Vielä kun aikaa on rajallisesti, on inhimillisesti väärin viettää aikaa ambulanssissa ja poliklinikan käytävillä odottamassa, jos sitä ei tarvitsisi tehdä, Myllyvirta pohtii.

Sairaalakäynneissä maan kolmanneksi suurimmat luvut

Päijät-Hämeessä kotihoidon asiakkaista päivystys- ja sairaalapalveluita kolmen viimeisen elinkuukautensa aikana vuonna 2016 käytti jopa 91 prosenttia. Koko maan tasolla Päijät-Hämeen käyttöaste on kolmanneksi suurin. Päijät-Hämeen edelle kirivät Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) vierailevan tutkimusprofessorin Harriet Finne-Soverin mukaan Kymenlaakso ja Kainuu.

Päijäthämäläisistä ympärivuorokautisen hoidon asiakkaista myös yli puolet kävi kolmen viimeisen elinkuukautensa aikana sairaalassa ja päivystyksessä vuonna 2016. Tässäkin tilastossa maakunta on Suomen kärkitasoa.

Onnenkodossa saattohoitoa varten on suunniteltu saattohoitoboksi. Laatikosta löytyy esimerkiksi lohdullista musiikkia, jota voidaan soittaa asukkaalle ennen hänen viimeistä matkaansa. "Samuli Edelmann on ollut monessa saatossa mukana", kertoo Onnenkodon vastaava sairaanhoitaja Tiia Putkonen. Kuva: Mirja Hussain

Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän palveluasumisen tulosaluejohtajan Terttu Leivon mukaan sinällään siinä ei ole mitään outoa, jos ikäihminen on kolmen viimeisen elinkuukautensa aikana vieraillut sairaalassa. Kolme kuukautta on myös vanhuksen elämässä pitkä aika, muistuttaa Leivo.

Leivo ja hyvinvointiyhtymän kotiin vietävien palveluiden palvelupäällikkö Pirkko Peltomaa korostavat, että ennen Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän perustamista vuonna 2017, Päijät-Hämeen kunnissa saattohoidon koulutuksessa ja osaamisen tasossa saattoi olla enemmän vaihtelua eri alueiden välillä verrattuna tähän päivään.

– Vuosien 2016–2018 tai 2019 aikana ja yhtymän myötä saattohoidon osaamisen kohdalla on tapahtunut Päijät-Hämeessä parannusta koko palveluketjun osalta. Uskon, että jos vuotta 2016 vastaavat tilastot kerättäisiin nyt, niin luvut olisivat pienemmät, vaikka edelleen parannettavaa varmasti on, Leivo sanoo.

Päijät-Hämeessä hoitajat saavat tukea kotisairaalan saattohoitotiimiltä

STM:n selvityksen mukaan Suomessa kotihoito kärsii yleisesti kotisairaalan tuen puutteesta ja erityisesti saattohoitotiimin tuen puutteesta. THL:n vuonna 2018 tekemän kyselyn mukaan Suomessa kotihoidon yksiköistä vain 36 prosentilla oli tukenaan saattohoitotiimi.

Päijät-Hämeessä erityistason palliatiivista hoitoa on kehitetty määrätietoisesti vuosia. Päijät-Hämeen Saattohoidon tukiyhdistyksen puheenjohtaja Paula Myllyvirta

Päijät-Hämeessä kotihoito ja palvelutalot saavat tukea kotisairaalan saattohoitotiimiltä hyvinvointiyhtymässä. Myös Heinolassa kotisairaala on kotihoidon tukena. Finne-Soverin mukaan THL:n kyselyn perusteella yli 71 prosenttia Päijät-Hämeen alueella työskentelevistä kotihoidon tiimeistä koki saavansa apua kotisairaalan palliatiiviselta tiimiltä.

Peltomaa kertoo, että palliatiivisesta tiimistä on kotihoidolle merkittävä apu.

– Palliatiiviseen hoitoon erikoistunut sairaanhoitaja on tavoitettavissa puhelimitse ja käy tarvittaessa kotihoidon mukana asiakkaan luona, Peltomaa selittää.

Myös Kettunen ja Putkonen sanovat palvelutalon saavan palliatiiviselta kotisairaalalta paljon tukea ja apua työhönsä ja että yhteistyö heidän kanssa sujuu hyvin.

Onnenkodon palvelutalon hoitaja Anna-Maija Kettunen on tehnyt saattotyötä jo useamman vuoden ajan. Mieleen on jäänyt monta tapausta, mutta erityisesti yksi kotisaatto, jossa vainaja oli tehnyt hoitotahdon hyvissä ajoin ja suunnitellut tarkasti hautajaiset aina pitopalvelua ja vieraslistaa myöten. "Hoitotahto kannattaa tehdä hyvissä ajoin, sillä sen avulla voi määrittää, miten omalla kohdalla menetellään. On ollut tilanteita, kun lääkäri ja omaiset tai osa omaisista ovat olleet eri mieltä, miten huonokuntoisen vanhuksen hoidossa pitäisi menetellä ja koska saattohoito kannattaa aloittaa. Itse olen tehnyt hoitotahdon jo aikoja sitten", Kettunen sanoo. Kuva: Mirja Hussain

Saattohoidon kanssa pitkään työskennellyt ja sittemmin eläköitynyt Myllyvirta muistuttaa, että kivun ja sen kaikkien osatekijöiden arvioiminen vaatii todella suurta ammattitaitoa. Hänen mukaansa kotihoidon yhteydessä tapahtuvan saattohoidon parissa työskentelevään lähihoitajaan kohdistuu suuria vaatimuksia ja suurta painetta.

– Saattohoidossa autettavan kipu voi olla henkistä, psyykkistä, sosiaalista tai hengellistä. Lähihoitajalle sallitaan joitain eri lääkkeenantomuotoja, mutta vaatii hurjan paljon osaamista ja rohkeutta tehdä ratkaisuja asiakkaalle, vaikka saisikin kotisairaalan puhelinneuvonnasta apua. Tilanne on vaativa pitkäaikaiselle ammattilaiselle, mutta erittäin haastava nuorelle työntekijälle, Myllyvirta sanoo.

Myös hänen mukaansa Päijät-Hämeessä kotisairaala on tärkeässä osassa kotihoidon tukemisessa, mutta asiakkaan luokse lähtevää erityisesti palliatiivisen hoidon osaavaa henkilökuntaa tarvittaisiin silti lisää.

– Lähtökohtaisesti pitäisi olla niin, että jos ammattilaisen osaaminen kotihoidossa loppuu, asiakas ei joutuisi liikkumaan, vaan asiantuntija tulisi hänen luokseen. Tähän tarvittaisiin lisää henkilöresursseja, Myllyvirta sanoo.

Hoitajien osaamisvaje syynä sairaalakäynteihin

Yleisesti Suomessa vanhuksia juoksutetaan päivystykseen tai sairaalaan, sillä kotihoidon tai palvelukodin työntekijöiden osaaminen saattohoidossa tai kivun hoidossa on puutteellista. Esimerkiksi sairaanhoitajilta on puuttunut kokonaan palliatiivisen hoidon ja saattohoidon virallinen erikoistumiskoulutusohjelma. Ohjelma on viimein alkamassa vuonna 2020.

THL:n vuosi sitten tekemän valtakunnallisen kyselyn perusteella huomattavaa lisäkoulutuksen tarvetta arvioitiin saattohoito-osaamisen ja kivun hoidon suhteen olevan vanhainkotien ja tehostetun palveluasumisen henkilöstöstä noin 14–16 prosentilla, mutta kotihoidon henkilöstöllä lähes joka toisella.

– Kotihoidon osaamisen puute on isoin reikä saattohoidon ketjussa Suomessa, Finne-Soveri sanoo.

THL:n kyselyn perusteella Päijät-Hämeessä saattohoito ja kivun lievityksen osaaminen on Suomen keskitasoa.

– Päijät-Hämeessä hieman alle puolet kotihoidon esimiehistä arvioi, että henkilökunnalla ei ole kivun lievityksen eikä saattohoidon osaamista ja joka kolmas arvioi, että henkilökunnalla on ainakin jompaa kumpaa, Finne-Soveri kertoo.

Onnenkodon palvelutalossa Hollolassa toimintakulttuuriin kuuluu muistokahvittelu, joka järjestetään aina, kun talosta kuolee asukas. Kuvassa kahvikuppia täyttää hoitaja Sirkka Heinonen. Kuva: Mirja Hussain

Saattohoito kompastuu Suomessa myös henkilömitoituksen ongelmaan ja osaamisen vaihtelevuuteen yksikön sisällä. Ongelma on myös henkilöstön vaihtuminen, minkä takia koulutusta tarvitaan jatkuvasti.

– Kaikkiaan Suomessa tarvittaisiin resursseja, sekä lukumäärällisiä että sisällöllisiä ja niin ammattilaisille kuten hoitajille ja lääkäreille kuin saattohoitoa tukeville vapaaehtoisille. Lisäksi tarvitsemme jatkuvaa syventävää sekä työtä tukevaa koulutusta ja enemmän koulutusta palliatiivisesta hoidosta ammattien perustutkintoon, Myllyvirta tiivistää.

Leivon mukaan Päijät-Hämeessä tarvittaisiin myös lisää työtunteja palvelutaloissa käyville lääkäreille, jotta saattohoidon asiakkaita ei tarvitsisi viedä turhaan sairaalaan.

– Myös ikääntyneen ennakoiva hoitosuunnitelma vähentää osaltaan turhia akuuttikäyntejä. Ennakoiva hoitosuunnitelma vie aikaa ja lääkärin on perehdyttävä tarkkaan asiakkaan tilanteeseen. Alueella on huutava lääkäripula, joten joissain paikoissa ennakoivan hoitosuunnitelman teko onnistuu paremmin kuin toisaalla maakunnassa. Tässäkin asiassa pyrimme koko ajan kehittymään, Leivo sanoo.

Selvitysten perusteella tiivistettynä voisi sanoa, että saattohoito ja palliatiivinen hoito on Suomessa iso työmaa. Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen vieraileva tutkimusprofessori Harriet Finne-Soveri

Sekä Peltomaan että Leivon mukaan vanhustyössä tavoitteena on, että ikääntynyt saisi kuolla kotonaan, joka palveluasumisessa tarkoittaa palvelutaloa ja kotihoidossa asiakkaan kotia.

– Vanhusten kotikuolemat ovat lisääntyneet Päijät-Hämeessä viime vuosina, mikä on hieno juttu. Eli vaikka vanhus joutuisikin käymään sairaalassa viimeisten elinkuukausiensa aikana, niin monesti sieltä tullaan silti kotiin kuolemaan, Leivo sanoo.

Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksen mukaan yleisesti Suomessa suurin osa vanhuksista kuolee kuitenkin tällä hetkellä sairaalassa.

Päijät-Hämeessä erityistason palliatiiviset palvelut ovat hyvällä tolalla

Sosiaali- ja terveysministeriön selvitys ikäihmisten elämän lopunajan hoidosta on osa STM:n laajempaa selvitystä saattohoidon tilasta Suomessa. Selvitystyö sai alkunsa, kun eduskunta käsitteli eutanasian sallivan kansalaislakialoitteen keväällä 2018. Aloite hylättiin, mutta sen seurauksena STM halusi selvittää, mikä on saattohoidon ja palliatiivisen hoidon nykytila, sekä millaisia lakimuutoksia eutanasia Suomessa vaatisi.

Finne-Soverin mukaan eutanasian sallimista ei haluttu harkita Suomessa, ennen kuin saattohoidon tila on selvitetty.

– Selvitysten perusteella tiivistettynä voisi sanoa, että saattohoito ja palliatiivinen hoito on Suomessa iso työmaa, Finne-Soveri sanoo.

Sosiaali- ja terveysministeriön asettama palliatiivisen hoidon ja saattohoidon tilaa tutkiva työryhmä julkaisi helmikuussa väliraportin, jossa käsitellään kaikkea Suomessa tehtävää palliatiivista hoitoa ja saattohoitoa. Selvitystyön loppuraportin on tarkoitus valmistua tämän vuoden lopulla.

Lähtökohtaisesti pitäisi olla niin, että jos ammattilaisen osaaminen kotihoidossa loppuu, asiakas ei joutuisi liikkumaan, vaan asiantuntija tulisi hänen luokseen. Päijät-Hämeen Saattohoidon tukiyhdistyksen puheenjohtaja Paula Myllyvirta

Väliraportin mukaan Suomessa saattohoitoa toteutetaan pääasiallisesti perustason yksiköissä, joilla tarkoitetaan kaikkia sosiaali- ja terveydenhuollon yksiköitä, joissa hoidetaan kuolevia potilaita. Perustason yksiköissä osaaminen vaihtelee, minkä vuoksi tasa-arvoinen hoitoon pääsy ei toteudu. Alueellista epätasa-arvoa ylläpitää sekin, ettei palliatiivista hoitoa ole integroitu olemassa olevaan terveydenhuoltojärjestelmään.

Isoin puute Suomessa on erityistason kotisaattohoidon saatavuudessa. Saattohoito-osastoja ja -koteja on lähinnä isoissa kaupungeissa ja Etelä-Suomessa. Harvoissa sairaaloissa on konsultaatiotoimintaa, ja päivystysaikainen konsultaatiotuki on kaikkialla järjestämättä.

Raportin mukaan yksikään 15 keskussairaalasta ei täytä erityistason sairaanhoitopiirin palliatiivisen keskuksen kriteereitä.

Onnenkodon vastaavan sairaanhoitajan Tiia Putkosen mukaan palvelutalossa käy saattohoidon vapaaehtoistyöntekijöitä, jotka ovat kuolevan tukena, jos hänellä ei ole esimerkiksi omaisia. Kaikki kuolevat eivät kuitenkaan halua, että heidän vierellään istuu joku vieras. "Välillä on haastavaa miettiä, mitä kukin asukas toivoo oman saattonsa kohdalla ja siksi asukkaan hyvä tunteminen on tärkeää. Tärkeää on myös se, että asiat käydään ennakoidusti läpi asukkaan kanssa ja hänen toiveensa tulevat kuulluksi", Putkonen sanoo. Kuva: Mirja Hussain

Erityistason palliatiivinen hoito on Päijät-Hämeessä ainakin palvelujen valossa hyvää ja Suomen mittakaavassa keskivertoa parempaa. Maakunnassa erityistason palveluita tarjotaan sekä Lahdessa että Heinolassa.

Lahden Jalmarin kuntoutussairaalassa on 20-paikkainen saattohoito-osasto, joka palvelee koko Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymää. Heinolan sairaalassa on lisäksi oma osastonsa palliatiivisille potilaille.

Erityistason saattohoitopaikkoja on koko Päijät-Hämeen sairaanhoitopiirissä 9,5 100 000 asukasta kohden. Lisäksi Lahdessa palliatiiviseen hoitoon erikoistuneita lääkäreitä on kaksi, kun Suomessa keskimääräinen luku on yksi. Myös Heinolassa on yksi erityispätevyyslääkäri.

Päijät-Hämeen keskussairaalassa toimii arkipäivisin palliatiivinen poliklinikka, joka palvelee koko Päijät-Hämeen sairaanhoitopiiriä. Lisäksi keskussairaalassa on arkipäivisin palliatiivinen poliklinikka ja konsultaatiotiimi keskussairaalan osastoille ja neljä vuodepaikkaa palliatiivisille potilaille.

– Päijät-Hämeessä erityistason palliatiivista hoitoa on kehitetty määrätietoisesti vuosia ja meillä on jo aika vakiintuneet ja hyväksi todetut toimintatavat erityistasolla ja osassa perustason hoitoa. Paljon on työtä silti jäljellä erityisesti perustason koulutuksessa, sanoo Myllyvirta.

Onnenkodon saattohoitotyöryhmä on koonnut kansioon parhaita vinkkejään saattohoitotilanteeseen sekä yleisiä käytännönohjeita, jos saattotyötä joutuu tekemään sellainen työntekijä, jolle työ on uutta. Kuva: Mirja Hussain
Viimeinen hoito

Kun elämä on lopussa

Palliatiivinen hoito tarkoittaa elämän loppuvaiheen hoitoa. Saattohoito on sen viimeinen vaihe, joka ajoittuu viimeisille elinviikoille tai -päiville.

Hoito aloitetaan hoitopäätöksellä. Tarkoituksena ei ole pidentää eikä lyhentää elämää.

Palliatiivisella hoidolla autetaan potilasta elämään mahdollisimman aktiivista elämää ja sopeutumaan sairauteen, luopumiseen ja lähestyvään kuolemaan sekä autetaan läheisiä heidän surussaan.

Palliatiivinen hoito toteutetaan moniammatillisesti huomioiden potilaan ja läheisten fyysiset, psykososiaaliset sekä henkiset ja eksistentiaaliset tarpeet.

Palliatiivinen hoito kuuluu kaikille ja kaiken ikäisille ilman diagnoosirajausta.

Ruska Paronen
ruska.paronen@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi