Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Päijät-Häme

Sukulainen, mytologian hahmo vai laulu – jokaisen veneen nimen takana on tarina

Tutkimusten mukaan suurin osa veneiden nimistä on yleisesti henkilönimiä ja erityisesti naisten nimiä. Selvitimme tarinan neljän veneen nimen takana.

Mika Pasanen huuhtoo roskat Oshipunan kannelta. Kuva: Mirja Hussain

Betty, Elipsis, Weisswurst ja Hazard – satamaan kun astelee, jää usein pohtimaan, miten ihmeessä jotkut veneet ovat saaneet nimensä.

Veneiden nimeämisperusteita ei juurikaan ole Suomessa tutkittu ennen kuin Johanna Hallberg päätti tehdä aiheesta Pro gradu -tutkielmansa Turun ylipistossa vuonna 2013. Hallbergin tutkimuksen mukaan merkittävin nimenantoperuste on nimen liittyminen veneeseen itseensä. Toiseksi yleisin nimenantoperuste veneelle on sukulaisten, tuttavien, puolison tai tyttärien mukaan nimeäminen.

Hallbergin tutkimuksessa kävi ilmi, että veneen nimi voi perustua myös henkilön aiemmin omistaman veneen nimeen, mytologiaan, fiktiivisiin tai keksittyihin hahmoihin tai musiikkiin. Suurin osa veneiden nimistä on yleisesti kuitenkin henkilönimiä ja erityisesti naisten nimiä.

Muisto Namibian auringosta

Oshipuna on pohjoisnamibialaista owambon kieltä ja tarkoittaa liikkuvaa huvilaa. Sellainen se toden totta on. Oshipuna on Lappeenrannassa valmistettu ja malliltaan Norppa 9 Tyyne Kalle. Noin yhdeksänmetrisen paatin runko on lujitemuovia, mutta sen kansirakenteet ovat puiset. Veneen sisältä löytyy kipparin Mika Pasasen mukaan maailman paras sauna. Veneessä on myös käymälä, nukkumatilat ja pieni keittiö.

– Oshipuna on lempeä tuulella käyvä vene, jota on helppo käyttää. Vene kulkee hiljalleen, noin kymmenen kilometriä tunnissa. Hidas vauhti ei kuitenkaan haittaa. Kun tulen veneelle, en ole menossa minnekään, sillä olen päässyt jo perille, sanoo Pasanen.

Vene oli aikoinaan Empaatti. Pasanen ei pelännyt nimen vaihtoa, vaikka se monen mukaan tuottaakin epäonnea. Pasaselle ja hänen vaimolleen vene siirtyi vuonna 2014, ja sen kotisatama on Kuotaan satama Vääksyssä.

Oshipunan eksoottisen nimen keksi Pasasen namibialainen ystävä ja kollega Nicholas Endjala. Sen lisäksi, että nimi sointuu kauniisti suussa, on Namibia maana Pasaselle erittäin rakas.

Pasanen on tehnyt uran poliisina sekä toiminut poliisikoululla opettajana. Nykyisin hän työskentelee poliisitarkastajana Poliisihallituksessa.

Mika Pasasta hidas vene haittaa, sillä veneily itsessään on niin mukavaa, ettei määränpäällä tai vauhdilla ole väliä. Kuva: Mirja Hussain

Elettiin vuotta 1999, kun delegaatio Namibiasta vieraili poliisikoululla. Pasanen toimi delegaation isäntä Suomessa ja pääsi vastavuoroisesti käymään myöhemmin Namibiassa vierailulla.

– Namibiassa vierailu oli osa työtäni 15 vuoden ajan. Käynnistimme ja kehitimme Namibian poliisin päällystökoulutuksen yhteistyössä Namibian yliopiston kanssa. Kaikkiaan olen vieraillut työn merkeissä ja lomamatkoilla Namibiassa jo 19 kertaa, parhaimmillaan jopa kaksi kertaa vuodessa. Viimeksi vierailin maassa puolitoista vuotta sitten, Pasanen kertoo.

Vuosien saatossa Namibiasta on tullut Pasaselle ja hänen vaimolleen tärkeä paikka, jonne nivoutuu paljon ystävyyssuhteita. Pari jopa vihittiin Oniipan lähetysmuseossa yhdeksän vuotta sitten.

Pasanen pitää kotia Järvenpäässä, mutta Vääksyyn häntä sitovat veneen lisäksi vaimon sukujuuret, pojan nykyinen koti ja kesämökki.

– On suuri nautinto työviikon jälkeen, kun pääsen Asikkalanselälle ja illan päätteeksi ankkuroidun järvelle tai jonkun saaren kupeeseen ja aloitan veneen saunan lämmittämisen. Työviikon touhut ja kiireet haituvat mielestä kuin itsestään, Pasanen kertoo.

Hän paljastaa, että veneilykausi pitenee aina vuosi vuodelta. Viime vuosina Pasanen on yöpynyt Oshipunalla peräti 50 yötä.

– Veneilykauteni alkaa oikeastaan helmikuussa, kun alan laittaa venettä kuntoon talven jäljiltä. Kun vesillä liikkuu pitkään, niin huomaa luonnon monimuotoisuuden aina kesän heräämisestä ja kypsymisestä elokuun pimeneviin, mutta lämpimiin iltoihin ja lopulta muuttuen värikkääksi, mutta viilentyväksi syksyksi. Veneilykauden päättyminen on aina pieni luopuminen.

Oki Wikmanin mukaan useimmiten Matildan keula on suunnattu kohti veneseuran tukikohtaa Hirvisaareessa Kelventeen kupeessa. Kuva: Oki Wikman

Naiset puhuvat veneestä sen nimellä, miehet käyttävät veneen merkkiä

Padasjoen Laivarannassa kelluu Oki Wikmanin puuvene Matilda. Vene on Wikmanilla nyt viidettä kesää.

– Kun mietimme veneen nimeä, vaimoni päässä soi Harry Belafonten biisi, jossa lauletaan Matilda, Matilda, Matilda, she take my money and run. Veneen hankinta ja ylläpito vievät nimittäin aika paljon rahaa. Lisäksi meidän lapsenlapsemme toinen nimi on Matilda. Se oli sitten siinä. Simppeli ja klassinen nimi, Wikman sanoo.

Hän kertoo pistäneensä merkille, että veneseuran naisjäsenet käyttävät Wikmanien veneestä puhuessaan nimeä Matilda, mutta miehet käyttävät useimmiten veneen merkkiä, joka on Tristan.

Tapio Hämäläinen on Sheherazaden kolmas omistaja. Kuva: Ruska paronen

Surviisin tytär, joka paransi sulttaanin särkyneen sydämen

Lahtelaisen Tapio Hämäläinen Sheherazade, Finn 26 -mallinen purjevene on pitänyt kotipaikkaansa Teivaan satamassa jo seitsemän vuotta. Iäkkään veneen nimi on kulkeutunut ostajalta toiselle muuttumattomana, eikä Hämäläinenkään rohjennut muuttaa veneensä nimeä, vaikka sen lausuminen tuottaakin toisinaan ongelmia.

Sheherazade on hahmo Tuhannen ja yhden yön saduista. Siinä sulttaani joutuu ensimmäisen vaimonsa pettämäksi. Hän haluaa kostaa kokemansa kaikille naisille, joten hän ottaa joka päivä uuden vaimon itselleen, viettää hänen kanssaan yhden yön ja aamun tullen teloittaa tuoreen vaimonsa. Lopulta sulttaani saa vaimokseen suurvisiirin tyttären Sheherazaden, joka kertoo hänelle tarinoita. Joka yö, kun aamu sarastaa, Sheherazade lopettaa tarinansa jännittävään kohtaan. Sulttaani haluaa kuulla kuinka tarina jatkuu ja siirtää teloitusta aina seuraavalle päivälle. Tätä jatkuu tuhat ja yksi yötä ja lopulta tarinaa kuunnellessa sulttaani rakastuu Sheherazadeen niin paljon, ettei enää halua teloittaa häntä, Hämäläinen kertoo.

Hän sanoo, ettei tiedä, millainen merkitys tarinalla oli veneen ensimmäiselle omistajalle, mutta Hämäläisen mukaan tarina on kiehtova.

– Ihmiset ovat usein kiinnostuneita veneen nimestä, mitä se tarkoittaa ja miten se lausutaan, hän sanoo.

Outi, Siiri ja Sami Syrjälahti ovat purjehtineet Alexialla jo muutaman kesän ajan. Kuva: Outi Syrjälahti

Veneen nimi muistoksi menehtyneestä lapsesta

Jyväskylässä asuvan Outi ja Sami Syrjälahden 11,5 metrinen teräsvene Alexia sai nimensä heidän edesmenneen poikansa Tommin mukaan. Perhe on asunut myös Lahdessa vuosina 1998–2009, ja he kertovat monen siellä tunteneen Tommin.

– Tommin toinen nimi oli Aleksi, ja koska veneet ovat yleensä tyttöjen nimiä, päätimme antaa nimeksi Alexia. Veneemme on Pohjois-Päijänteellä ja ollut vesillä vasta muutaman kesän, Outi Syrjälahti kertoo.

Vene on itse rakennettu. Sen valmistaminen alkoi talvella 2012, kun pariskunnan esikoinen ja suoliston pitkäaikaissairaudesta kärsivä Tommi-poika kuoli Helsingissä Lastenklinikalla vain 6,5 vuoden iässä.

– Emme halunneet jäädä paikoilleen, joten päätimme suunnata kaiken energiamme johonkin hyödylliseen. Perheessämme on lähes aina ollut vene, ja Tommikin oppi rakastamaan veneilyä ja yleensä kaikkea, missä on moottori. Meille oli täysin selvää alusta lähtien, että vene tulee muistuttamaan meitä aina Tommista, ja veneen nimeä miettiessämme halusimme, että nimi liittyy häneen, Outi Syrjälahti sanoo.

Alexian venekuntaan kuuluu kolmihenkinen miehistö. Veneen kapteenina toimii Sami, komentajana tarvittaessa Outi ja kansityttönä tytär Siiri. Veneen kotisatama on Vaajakoskella Varrassaaressa.

–  Vene on antanut meille jo monta ihanaa muistoa. Siellä on vietetty yhteistä aikaa kolmestaan perheenä, mutta kyydissä on ollut usein myös ystäviä ja sukulaisia. Vene on tuonut elämäämme lukuisia uusia tuttavuuksia sekä omasta veneseurastamme Vaajakosken Veneilijöistä että muista veneilijöistä, joihin olemme tutustuneet saarissa ja satamapaikoissa. Alexia on tuonut elämäämme upeita hetkiä: auringonlaskuja, saunomista, uimista, naurua, rusketusraitoja ja kesäisiä päiviä ja iltoja satamissa, Outi Syrjälahti sanoo.

Ruska Paronen
ruska.paronen@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi